Koripallo-otteluissa Somalian naiset murtavat rajojaan. Vanhoillinen, sisällissodasta toipuva maa paheksui pitkään naisten liikuntaa.
Aurinko porottaa vihreälle muovinurmelle, lämpötila nousee 50 asteeseen. Aikaa ei ole kuitenkaan varjossa löhöilyyn. Somaliassa, Puntmaan osavaltion pääkaupungissa Garowessa kaksi naisten koripallojoukkuetta kohtaavat toisensa.
Tuomari viheltää pilliinsä ja heittää pallon ilmaan. Ottelu on alkanut.
22-vuotias Kowsar Abdullah odottaa vuoroaan vaihtopenkillä. Koripalloharjoitukset ovat Abdullahille viikon kohokohta. Hän opiskelee sosiologiaa yliopistossa ja käy harjoituksissa kaksi kertaa viikossa.
”Kun pelaan, tunnen itseni onnelliseksi. Olen fyysisesti hyvässä kunnossa ja paljon itsevarmempi kuin ennen”, Abdullah sanoo.
1970-luvulla Somalia näytti aivan eri valtiolta kuin tänään.
Naiset kulkivat polvipituisissa hameissa pääkaupungin Mogadishun italialaistyylisillä kaupunkibulevardeilla. Naiset urheilivat, liikkuivat ja pelasivat pallopelejä.
Yksi suosituimmista urheilulajeista oli koripallo. Somalialla oli naisten koripallomaajoukkue, joka harjoitteli säännöllisesti pääkaupungin urheilustadionilla.
Vuonna 1991 kaikki muuttui. Presidentti Siad Barren hallinto kumottiin, ja valtaan pääsivät äärivanhoilliset islamistit, jotka kielsivät naisilta urheilun. Jopa urheilun katsominen oli syntiä.
2000-luvulla terroristijärjestö al-Shabaab laajensi toimintaansa Somaliassa, ja suhtautuminen urheiluun tiukentui entisestään. Järjestön tiedetään teloittaneen urheilijoita.
Huivi päähän kentälle
Hiki liimaa värikkäät huivit otsaan. Pelaajat rullaavat pitkiä hihojaan ylös ja kaatavat vettä kasvoilleen. Kowsar Abdullah kertoo, että vaatetus on kompromissi.
”Aluksi pelasimme tavallisissa urheiluvaatteissa, T-paidoissa ja shortseissa, mutta se herätti paheksuntaa. Vaatetusta piti muuttaa.”
”Aluksi pelasimme tavallisissa urheiluvaatteissa, T-paidoissa ja shortseissa, mutta se herätti paheksuntaa. Vaatetusta piti muuttaa.”
Jokainen pelaaja on huivin lisäksi pukeutunut polvipituiseen hameeseen, jonka alla ovat verryttelyhousut. Joukkueen T-paitojen alla on pitkähihainen paita.
Yhteisö vastusti voimakkaasti naisten pelaamista, kun he viime vuonna alkoivat harjoitella. Naapuruston miehet ja pojat saapuivat koripallokentälle tuijottamaan naisia. Lopulta kentän avoimelle sivulle rakennettiin näkösuoja, jotta pelaajat saisivat harjoitella rauhassa huutelevilta mieskatsojilta.
Abdullah on halunnut aina urheilla. Lapsena hän livisti pelaamaan poikien kanssa jalkapalloa, joka on Somalian suosituin urheilulaji.
”Äitini ei pitänyt siitä, että pelaan poikien kanssa. Hän halusi kieltää sen. Livahdin kuitenkin salaa pelaamaan.”
Teini-ikäisenä Abdullah ei voinut enää pelata jalkapalloa poikien kanssa. Tytöille ei ollut joukkueita eikä urheilukenttiä.
Yliopistossa Abdullah kuuli perusteilla olevasta koripallojoukkueesta ja halusi heti mukaan.
”Toin vanhempani ensimmäisiin harjoituksiin katsomaan, mistä on kyse. Kun he ymmärsivät, mitä teemme, hyväksyivät he vihdoin harrastukseni.”
Viime vuosina naisten urheilu on yleistynyt Somaliassa.
Viime vuosina naisten urheilu on yleistynyt Somaliassa.
Mogadishussa on perustettu naisten koripallojoukkueita, mutta Puntmaan osavaltio on yhä edelläkävijä lajissa. Se on maan rauhallisimpia alueita, eikä al-Shabaabilla ole siellä vahvaa jalansijaa. Vuonna 2016 osavaltiossa järjestettiin Somalian ensimmäinen naisten kansallinen koripalloturnaus sitten vuonna 1991 alkaneen sisällissodan.
Monet järjestöt tukevat naisten liikuntaa Somaliassa. Esimerkiksi Abdullahin koripallojoukkuetta tukee YK:n väestörahasto UNFPA, jonka toimintaa Somaliassa Suomi rahoittaa.
Pakolaisleirin arki unohtuu
”Puolustus, puolustus, muistakaa puolustus! Hyvä, hyvä!” valmentaja Bashir Ali huutaa pelaajille.
Pieni ja nopea pelintekijä ehtii kaikkialle. Hän nappaa pallon, kuljettaa sen vastustajan päätyyn, heittää korin ja tuulettaa villisti.
Yleisö hurraa.
Koripallo-ottelu on 16-vuotiaalle Nasteho Ibrahimille hetki, jolloin hän voi unohtaa kaiken muun. Hän on yksi Somalian kahdesta miljoonasta maan sisäisestä pakolaisesta. Ibrahim asuu vanhempiensa ja kahden siskonsa kanssa pakolaisleirissä Garowen ulkopuolella.
Siellä hän kuuli koripallojoukkueesta.
”Rakastan koripalloa. Haluan kehittää taitojani lajissa. Toivottavasti saisin pelata myös tulevaisuudessa, ja ehkä tehdä siitä itselleni ammatin.”
Jos Ibrahim ei ole koripalloharjoituksissa, hän tekee kotitöitä äitinsä kanssa pakolaisleirillä. Tulevaisuutta on vaikea suunnitella. Ibrahim ei tiedä, pääseekö hän opiskelemaan vai ryhtyykö palkkatyöhön.
Vain koripalloharjoitukset järjestävät arkea.
”Saanko jo mennä takaisin”, Ibrahim keskeyttää haastattelun ja juoksee kentälle.
Hyökkäys kääntyy nopeasti toiseen päätyyn. Pelaajat huohottavat.
Koripallo on hyväksi pelaajien kunnolle, mutta pelaamisella on myös syvempi tarkoitus. UNFPAn rahoittamissa koripallojoukkueissa puretaan tyttöihin liittyviä vanhoillisia käsityksiä ja vahvistetaan heidän itsetuntoaan.
”Pelaaminen suojelee meitä varhaiselta avioliitolta.”
”Pelaaminen suojelee meitä varhaiselta avioliitolta. Joukkueen jäseniltä ei jää huomaamatta, jos joku jää pois koulusta ja joutuu naimisiin. Joukkue luo vahvan siteen, ja huolehdimme toisistamme”, Kowsar Abdullah sanoo.
Naisten koripallo-ottelut ovat yhteisöissä suuria tapauksia. Siksi joukkueet edistävät naisten asemaa myös kertomalla otteluissa naisten sukupuolielinten silpomisen ja lapsiavioliittojen haitoista.
Pelin viimeiset sekunnit ovat käsillä. Tuomari viheltää pelin päättyneeksi ja julistaa tuloksen: tasapeli. Molemmat joukkueet protestoivat, ja tulos ratkaistaan vapaaheittokilpailulla.
Ensimmäiset kolme paria heittävät ohi. Neljäs pari ratkaisee: Abdullahin ja Ibrahimin joukkue on voittanut ottelun!
Pelaajat juoksevat kentän halki, kerääntyvät rinkiin hyppimään, huutavat ja läiskivät toisiaan selkään.
Juuri nyt he kaikki ovat voittajia.
TEKSTI MINTTU-MAARIA PARTANEN
KUVAT JOONAS LEHTIPUU
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
