Kehitysyhteistyön yksityisen sektorin tukimuodot ovat täydentyneet kuluvalla hallituskaudella. Vielä on kuitenkin katvealueita.
Aurinkosähköyhtiö Mobisol kehitti vuonna 2012 Afrikan oloihin sopivan liiketoimintamallin, jonka ansiosta jo yli 110 000 köyhää kotitaloutta ja pienyrittäjää saavat aurinkopaneeleista virtaa matkapuhelimiin ja jääkaappeihin itäisessä Afrikassa.
Mobisol on hyvä esimerkki kannattavasta ja kestävää kehitystä edistävästä liiketoiminnasta. Ilman julkista tukea se olisi tuskin kuitenkaan päässyt alkua pidemmälle.
Mobisolin sijoittajasuhteista vastaava johtaja Falk Reimann sanoo, että energia- ja ympäristökumppanuusohjelma EEP antoi arvokasta tukea toiminnan käynnistämiseen. Ohjelma on rahoitettu osittain Suomen kehitysyhteistyövaroista.
”Täysin uudenlaiselle liikeidealle on vaikea saada rahoitusta Afrikassa.”
”Täysin uudenlaiselle liikeidealle on vaikea saada rahoitusta Afrikassa. EEP:n tuen ansiosta pystyimme myymään ensimmäiset aurinkosähkölaitteet Tansaniassa ja kehittämään tuotteita paikallisiin oloihin sopiviksi.”
Mobisol sai EEP:n lahja-apua yhteensä 200 000 euroa vuosina 2012–2013. Reimannin mukaan julkisesta tuesta oli sekin hyöty, että kasvavasta yrityksestä tuli houkutteleva kohde myös yksityisille sijoittajille.
Tukea eri kehitysvaiheisiin
Energia-alan EEP on esimerkki kehitysyhteistyön yksityisen sektorin tukimuodoista eli rahoitusinstrumenteista. Yritykset voivat saada niistä rahaa hankkeisiin, jotka vähentävät köyhyyttä ja edistävät kestävää kehitystä kehitysmaissa.
Suomessa kokonaisuus on suunniteltu siten, että rahoitusmuodot kattavat liiketoiminnan eri kehitysvaiheet.
Liikekumppanuusohjelma Finnpartnershipiltä yritys voi saada avustusta liiketoiminnan käynnistämiseen kehitysmaassa, esimerkiksi paikallisen kumppanin löytämiseen. BEAM-ohjelma puolestaan myöntää lahja-apua ja lainoja uusien liikeideoiden ja ansaintamallien kehittämiseen.
Toimintansa jo vakiinnuttaneille yrityksille on tarjolla kehitysrahoitusyhtiö Finnfundin sijoitus- ja lainamuotoista rahoitusta, joka voi olla muutamia tai jopa kymmeniä miljoonia euroja.
Parin viime vuoden aikana ”työkalupakki” on täydentynyt kahdella uudella instrumentilla.
Parin viime vuoden aikana ”työkalupakki” on täydentynyt kahdella uudella instrumentilla.
PIF eli julkisten investointien rahoitusväline on tarkoitettu suurin piirtein saman kokoluokan hankkeisiin kuin Finnfundin tuki. Toisin kuin Finnfundin tuella, PIF-instrumenttien avulla voidaan rahoittaa investointeja kehitysmaiden julkisella sektorilla. Tuen ehtona on, että investoinneissa hyödynnetään suomalaista osaamista ja tekniikkaa.
Rahoitusinstrumenttien palettia täydentää myös uusi ilmastorahasto, jonka Suomi ja Maailmanpankki-ryhmään kuuluva Kansainvälinen rahoitusyhtiö IFC perustivat viime vuonna. Se tarjoaa sijoitus- ja lainamuotoista rahoitusta ilmastonmuutosta ehkäiseviin hankkeisiin, joiden koko on tyypillisesti 60–100 miljoonaa euroa.
Ei vain suomalaisille yrityksille
Rahoitusinstrumenttien osatavoitteena on hyödyntää suomalaista osaamista kehitysmaiden ongelmien ratkaisemisessa. Suurin osa rahoitusmuodoista on kuitenkin avoin kaikista maista tuleville yrityksille, jos hankkeella on merkittäviä kehitysvaikutuksia.
Näin myös Saksasta lähtöisin oleva Mobisol pystyi hakemaan Finnfundin lainarahaa seuraavaan kasvuloikkaansa Tansaniassa, Ruandassa ja Keniassa.
Vuonna 2016 Finnfund myönsi yritykselle 7,5 miljoonan euron vakuudellisen lainan ja seuraavana vuonna 10 miljoonan euron lisärahoituksen.
”Finnfundin rahoitus oli myös tässä kasvuvaiheessa edellytys sille, että saimme uusia pääomasijoituksia ja lainoja kaupallisilta rahoittajilta”, Falk Reimann sanoo.
Rahoitusalan jargonilla ilmaistuna: Finnfundin tuella vivutettiin liikkeelle yksityistä rahaa, ja näin saatiin aikaan isompia kehitysvaikutuksia eli tässä tapauksessa uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä entistä useammalle kotitaloudelle.
Tilaa uusille yrityksille
Ulkoministeriön energia-alan neuvonantaja Henri Horn sanoo, että yksityissektorin tukimuodot kattavat jo varsin hyvin energia-alan yritysten tarpeet liiketoiminnan eri vaiheissa.
”Esimerkiksi uusiutuvan energian liikeideoihin ja keksintöjen kaupallistamiseen voi saada tukea BEAM- ja EEP-ohjelmasta. Uusiutuva energia ja ilmastonmuutoksen torjunta kuuluvat myös Finnfundin painopisteisiin.”
Yrityksille suunnatuilla tukimuodoilla oli viime vuonna ennätyksellisen paljon kysyntää.
Yrityksille suunnatuilla tukimuodoilla oli viime vuonna ennätyksellisen paljon kysyntää. Mukaan mahtuisi kuitenkin lisää suomalaisia yrityksiä ja toteuttamiskelpoisia hankkeita.
Esimerkiksi EEP:n eteläisen ja Itä-Afrikan ohjelmasta on rahoitettu 225 hanketta, joista vain seitsemässä tuen saaja on ollut suomalaisyritys.
Pääsääntöisesti suomalaishankkeet eivät johtaneet esiselvityksiä pidemmälle. Poikkeuksia kuitenkin on: esimerkiksi Sunspot alkoi EEP:n tuella koota aurinkosähköjärjestelmiä Ugandassa.
Horn sanoo, että moni suomalainen yritys haluaa lähteä kehitysmaiden markkinoille valmiilla tuotteella, joka harvoin kuitenkaan toimii sellaisenaan paikan päällä.
”Tuote ja toimintamalli on muokattava vastaamaan paikallisia tarpeita. Lisäksi on mietittävä laitteiden huoltoa ja varaosien toimitusta. Tähän tarvitaan paikallisia kumppaneita ja tiivistä läsnäoloa paikan päällä.”
Finnfundin lainalla uudet tuotantotilat
Varsin harvassa ovat myös ne suomalaiset yritykset, jotka ovat saaneet tukea useammasta kuin yhdestä yksityisen sektorin rahoitusinstrumentista. Tämä koskee energia-alan ohella muitakin toimialoja.
Muutama suomalainen yritys on hyödyntänyt BEAM-tukea tuotekehitykseen ja Finnpartnershipin avustusta kehitysmaiden markkinoiden selvitykseen.
Finnpartnershipin ja Finnfundin rahoitusta on saanut kourallinen yrityksiä. Yksi niistä on SINI Furniture, joka valmistaa huonekaluja Etiopiassa.
Perheyrityksen toinen perustaja Henrik Puustinen sanoo, että Finnpartnershipin tukea haettiin tehtaan ensimmäisten etiopialaisten työntekijöiden koulutukseen.
”Vajaan 20 000 euron tuki kattoi Suomesta tulleiden kouluttajien palkka- ja matkakuluja.”
SINI Furnituren toiminta alkoi vuonna 2011 vuokratiloissa Addis Abebassa. Huonekalut kävivät hyvin kaupaksi, joten yritys päätti laajentaa toimintaansa omiin tuotantotiloihin. Tätä varten Finnfund myönsi miljoonan euron lainan.
”Etiopialaisista pankeista rahoituksen saaminen olisi ollut vaikeaa”, Puustinen kertoo.
Finnfundin lainasta SINI Furniture on nostanut vasta puolet, koska Etiopian poliittinen epävakaus on vaikuttanut muun talouden ohella kalustekauppaan. Siksi yritys on joutunut lykkäämään toistaiseksi uusien tuotantotilojen käyttöönottoa ja lisähenkilöstön palkkaamista.
Riskirahaa pienille yrityksille
Pitkään Aasiassa ja Afrikassa asunut Henrik Puustinen löytää yksityisen sektorin rahoitusinstrumenteista yhden puutteen. Hän kaipaa pienille yrityksille nykyistä enemmän riskirahoitusta, jossa valtio jakaisi yrittäjän riskiä esimerkiksi lainojen takaamisen muodossa.
”Tuotantolaitoksen perustaminen Afrikkaan on aina iso ponnistus.”
”Tuotantolaitoksen perustaminen Afrikkaan on aina iso ponnistus. Kynnys on vieläkin korkeampi, jos yrittäjä joutuu takaamaan ison osan rahoituksesta omalla omaisuudellaan.”
Puustisen mielestä esimerkiksi Finnfundin investointilainat sopivat huonosti pienen yrityksen tarpeisiin, sillä lainamäärät ovat yleensä 1–10 miljoonaa euroa.
”Lisäksi rahoituksen hakemiseen ja raportointiin liittyvät käytännöt ovat työläät SINI Furnituren kokoiselle yritykselle.”
Lahjamuotoiselta tuelta Puustinen toivoo nykyistä nopeampia maksatuksia. Yleinen käytäntö eri rahoitusmuodoissa on, että tuki maksetaan yritykselle jälkikäteen toteutuneita kustannuksia vastaan.
”Odotusaika on usein pitkä toimintaansa aloittavalle yritykselle, jolla on vielä vähän tuloja ja pienet kassavarat.”
TEKSTI MATTI REMES
KUVAT FINNFUND/THORSTEN FUTH
GRAFIIKKA JUHO HIILIVIRTA
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
