Moni ugandalainen ryhtyy yrittäjäksi, kun palkkatyötä ei ole tai ansiot eivät riitä elämiseen. Köyhyys ja muut kehityksen haasteet luovat kysyntää myös yhteiskunnalliselle yrittäjyydelle.
Aikaisin aamulla pienellä torilla on tungosta. Lapset koulupuvuissaan puikkelehtivat äitiensä jaloissa, kun nämä kantavat hiililastia koteihinsa. Vanhemmat naiset asettelevat tuoreita vihanneksia myyntipöydille. Läheisellä kauppakadulla nuori mies myy käteiskortteja ravintoloiden ja hiussalonkien vierustalla.
Täällä Kisugussa, kolmen kilometrin päässä Ugandan pääkaupungin Kampalan keskustasta, eletään ahtaasti. Täällä myös lähes kaikilla aikuisilla on oma yritys.
Yksi heistä on Naboth Dembe, 40, joka omistaa suutarinliikkeen Kisugun kauppakadulla. Aikoinaan hän teki palkkatyötä, mutta tulot eivät riittäneet elämiseen.
Vaihtoehdoksi jäi perustaa oma yritys.
”Olen valmistunut opettajaksi yliopistosta ja suutariksi teknillisestä opistosta, mutta koulutuksesta ei Ugandassa ole hyötyä. Vain valtiolla maksetaan jonkinlaista palkkaa”, hän sanoo.
Yrittäjän uransa Dembe aloitti kiillottamalla kenkiä kadulla runsaan 80 euron pääomalla. Ystävät järjestivät asiakkaita, ja pian hänellä oli varaa vuokrata huone.
Nyt Dembellä on kaksi suutarinliikettä ja koulu, jossa hän opastaa nuoria suutarin ammattiin. Toiveena on tarjota heille työtä ja toimeentuloa. Hän haluaa myös kasvaa Ugandan suurimmaksi nahkakenkien valmistajaksi, jolla on asiakkaita naapurimaissa.
Liiketoiminnan laajentumista haittaa pääomapula.
Liiketoiminnan laajentumista haittaa pääomapula. Pankit suhtautuvat nihkeästi Demben kaltaisiin pienyrittäjiin, joista monet toimivat epävirallisella sektorilla.
”Pankkilainan korko on lähes 25 prosenttia, ja lisäksi vaaditaan takuut. Myös monet yksityishenkilöt tarjoavat lainaa, mutta heidän ehtojaan on mahdotonta täyttää”, Dembe sanoo.
Liian pieniä, liian suuria
Ugandassa yrittäjyys on vireää. Useampi kuin joka neljäs ugandalainen aikuinen omistaa tai osaomistaa yrityksen, joka työllistää 4–42 henkilöä. Se oli maailman huippua vuonna 2015 Global Entrepreneurship Monitorin selvityksessä.
Maan hallitus onkin panostanut liike-elämän kehittämiseen monin eri tavoin. Se on solminut kahdenvälisiä kauppasopimuksia useiden maiden kanssa ja houkutellut ulkomaisia sijoittajia rahoittamaan paikallisia yrityksiä.
Ugandan omille yrityksille on myös tarjolla koulutusta ja rahoitusta kohtuullisella korolla.
Ugandan omille yrityksille on myös tarjolla koulutusta ja rahoitusta kohtuullisella korolla.
Valtion yrittäjäpalvelut eivät kuitenkaan tavoita kaikkia Naboth Demben kaltaisia pienyrittäjiä. He eivät aina tiedä tukimahdollisuuksistaan eivätkä siten osaa niitä hakea. Palvelut ovat myös keskittyneet suurimpiin kaupunkeihin.
Osa pienyrittäjistä jää rahoituskatveeseen: heidän yrityksensä ovat liian pieniä hakeakseen pankkilainaa ja liian suuria saadakseen pienluottoja. Siksi lupaavatkin yritykset jäävät laajentumatta ja onnistuvat työllistämään omistajansa lisäksi enintään pari palkollista.
Yritysten luomille työpaikoille on kuitenkin kysyntää. Runsaasta 45 miljoonasta ugandalaisesta lähes puolet on alle 15-vuotiaita, ja joka vuosi työmarkkinoille valmistuu 400 000 opiskelijanuorta.
Useimmat heistä päätyvät yrittäjiksi joko siksi, että he eivät löydä työtä tai saavat työstään liian pientä palkkaa, kuten Dembe. Monet toimivat epävirallisella sektorilla.
Esimerkiksi Adjumanin alueella Pohjois-Ugandassa neljä viidestä 15–30-vuotiaasta nuoresta on vailla työtä.
”Työttömyys on korkeampaa kuin koskaan, mistä seuraa suuria yhteiskunnallisia ongelmia. Köyhyys lisääntyy ja siten myös rikollisuus”, sanoo Ugandan nuorisoneuvoston puheenjohtaja Godfrey Obol.
Voiton lisäksi vaikuttavuutta
Samaan aikaan Ugandan monet haasteet synnyttävät uudenlaista yritystoimintaa. Enää kaikki yritykset eivät pyri vain taloudelliseen voittoon vaan myös yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ne sijoittavat koulutukseen, terveydenhoitoon, ruokaturvaan ja uusiutuvaan energiaan.
Osa yrityksistä toimii kestävän kehityksen aloilla, osa rahoittaa niiden toimintaa. Osalle riittää, että ne kouluttavat ja työllistävät nuoria, kuten Naboth Demben suutarinliikkeet.
”Yhteiskunnallisten yritysten määrä on moninkertaistunut viiden viime vuoden aikana.”
”Yhteiskunnallisten yritysten määrä on moninkertaistunut viiden viime vuoden aikana. Tarkkoja lukuja ei ole saatavilla, mutta esimerkiksi kerosiinin käyttö on vähentynyt 80 prosentilla. Se tarkoittaa, että yhä useampi kotitalous hyödyntää aurinkoenergiaa”, kertoo Enterprise Ugandan johtaja Charles Ocici.
Enterprise Uganda neuvoo pieniä ja keskisuuria yrityksiä yhteistyössä viranomaisten kanssa.
”Maaltamuutto kaupunkeihin lisää painetta ympäristöä kohtaan, ja siksi myös jätteidenkäsittely on kasvava yhteiskunnallisen yrittämisen ala”, Ocici sanoo.
Yhteiskunnallisten yrittäjien on muita yrittäjiä vaikeampaa löytää tukea ja rahoitusta toimintansa laajentamiseen. Tukea tarvitaan, sillä ei ole helppoa tehdä samanaikaisesti liikevoittoa ja kestävää kehitystä.
Esimerkiksi Mango Fund -sijoitusrahasto Kampalassa myöntää matalakorkoista lainaa vastaperustetuille yhteiskunnallisille yrityksille, jotka toimivat muiden muassa maataloudessa ja terveydenhoidossa.
Silti tarvitaan lisää toimijoita.
”Hallituksen tulisi järjestää aiheesta kursseja ja tarjota yhteiskunnallisille yrityksille verohelpotuksia”, Ocici sanoo.
Intoa, työtä, rohkeutta
Yrityksen perustaminen ja menestyminen vaativat muutakin kuin pääomaa, sanoo Sandra Letio, 31, joka kahdeksan vuotta sitten perusti oman saippuatehtaan lähes tyhjästä
”Tarvitaan rohkeutta ja hyvä strategia. Ihmiset epäonnistuvat yritystoiminnassaan, koska tuhlaavat rahansa. Ensimmäisinä vuosina jokainen ansaittu sentti on sijoitettava takaisin yritystoimintaan. On myös hankittava tietoa yrittäjyydestä.”
Letio valmistui ekonomiksi Makereren yliopistosta Kampalasta mutta etsi turhaan koulutustaan vastaavaa työtä. Lopulta hänen äitinsä kehotti häntä valmistamaan saippuoita ja myymään niitä ystävilleen. Alkupääomaa Letiolla oli runsaat 13 euroa, jolla hän osti valmistuksessa tarvittavat aineet ja välineet.
Sandra Letion Pelere Group työllistää 15 vakituista ja lukuisia osa-aikaisia työntekijöitä.
Aluksi Letion ajatus oli vain ansaita rahaa ja tulla toimeen. Nyt Letion Pelere Group työllistää 15 vakituista ja lukuisia osa-aikaisia työntekijöitä. Samalla hän mahdollistaa toimeentulon tuhannelle viljelijälle Pohjois-Ugandassa, jossa he kasvattavat karitevoissa käytettävän voipuun pähkinöitä.
Pelere Groupin tuotteita myydään kaupoissa ja apteekeissa Ugandan lisäksi lähimaissa Keniassa, Tansaniassa, Sambiassa ja Etelä-Sudanissa. Tavoite on laajentaa tuotevalikoimaa ja siten tarjota lisäansioita paikallisille viljelijöille.
Letio on tänään monen nuoren ugandalaisen esikuva.
”Tarinani todistaa, että aina onnistuminen ei vaadi suuria rahoja. Kun on riittävän paljon intoa, kovaa työtä ja rohkeutta, kuka tahansa voi menestyä ja vaikuttaa”, hän sanoo.
TEKSTI JA KUVAT SOFI LUNDIN
Kirjoittaja on ruotsalainen vapaa toimittaja.
Ruotsin kielestä suomentanut ja toimittanut Tiina Kirkas.
