Lukuisat mongolialaiset hankkivat elantonsa maan alla ja henkensä uhalla. Laittomissa hiilikaivoksissa työskentelee jopa 2 500 henkeä.
Nalaikhin kaivos sijaitsee 40 kilometrin päässä Mongolian pääkaupungista Ulaanbaatarista. Vielä 1950-luvun lopussa se työllisti 1 500 henkeä. Aikoinaan se oli Minegoliaksi kutsutun Mongolian ainoa hiilikaivos.
Kaivos suljettiin vuonna 1990, ja monet jäivät ilman työtä. Samaan aikaan naapuri ja läheinen liittolainen Neuvostoliitto hajosi ja Nalaikhin kaivosteknologia vanhentui. Kaivostyöläiset ryhtyivät kaivamaan hiiltä laittomasti.
Vain osalla kaivoksista on toimintalupa. Työturvallisuus on heikkoa, ja 25:n viime vuoden aikana kaivoksissa on kuollut arviolta 250 työläistä. Kukaan ei tiedä todellista uhrilukua, koska kaivostoimintaa ei valvota.
Laittomasti kaivettua hiiltä myydään Ulaanbaatarin kaduilla 15 kilon säkeissä reilulla kahdella eurolla.
Laittomasti kaivettua hiiltä myydään Ulaanbaatarin kaduilla 15 kilon säkeissä reilulla kahdella eurolla. Sitä ostavat lähinnä kaupungin vähäosaiset. Hiiltä poltetaan erityisesti jurttakaupunginosassa, jossa asuu puolet kaupungin väestöstä.
Jurtan tulisija vetää päivittäin 30–50 kiloa hiiltä. Lämmityksessä syntyvä savu on tehnyt Ulaanbaatarista yhden maailman saastuneimmista kaupungeista. Usein sinitaivaan peittää sakea saastepilvi.
Nalaikhissa on vielä arviolta 30 miljoonaa tonnia hiiltä. Kaivosmiehiä huolettaa kuitenkin ilmaston lämpeneminen. Kun routa sulaa, kaivossortumien riski kasvaa. Siksi hiiltä on kaivettava nyt mahdollisimman paljon ja nopeasti.
KUVAT PETRI VANHANEN
TEKSTI SUSANNA VILPPONEN
Kirjoittaja ja valokuvaaja ovat vapaita journalisteja.
