Afrikan metsät muuttuvat pelloiksi ja palavat savuna ilmaan. Peltometsäviljely säästäisi puita ja toisi muitakin etuja.
Metsä katoaa, kun se raivataan pysyvästi viljelymaaksi, kaivosalueeksi tai vaikkapa tiestöksi. Afrikassa metsä muuntuu ennen kaikkea pelloiksi, joilla kasvatetaan ruokaa yhä suuremmalle joukolle ihmisiä.
Lisämaata tarvitaan, koska maatalouden hehtaarisadot ovat vaatimattomia. Toisin kuin muualla maailmassa, Afrikassa kasvinjalostuksen, lannoituksen ja tuholaistorjunnan hyödyntäminen on vielä vähäistä.
Metsäkadon laajuudesta Afrikassa tiedetään varsin niukasti.
Metsäkadon laajuudesta Afrikassa tiedetään varsin niukasti.
Pitkään luultiin, että yli puolet Afrikan sademetsistä olisi hävitetty sadan viime vuoden aikana. Arvio perustui oletukseen, että nykyiset savannit olisivat aikoinaan olleet sademetsää. Nykytutkimuksen mukaan näin ei ollut, ja todellinen metsäkato olisi hieman yli 20 prosenttia.
Kaikkiaan sademetsien kato on hidastunut viime vuosikymmenien aikana. Alueelliset erot ovat kuitenkin merkittäviä: Länsi- ja Itä-Afrikan sademetsistä on tuhoutunut 80–90 prosenttia.
SUURIN OSA Afrikan metsistä on savannia, jonka pinta-ala ja puuston määrä pienenee edelleen. Kyse on metsän kunnon heikkenemisestä: puita hakataan ja viedään metsästä pois enemmän kuin uutta puuta kasvaa tilalle. Vähitellen puuton metsä muuntuu esimerkiksi laidunmaaksi.
Metsä voi kuitenkin palautua ennalleen, jos karjanomistaja muuttaa pois tai siirtää eläimensä toisaalle.
Afrikassa metsien kunnon heikkeneminen selittyy pääosin polttopuun keräämisellä. Jopa 80 prosenttia kotitalouksien tarvitsemasta energiasta tuotetaan puunpoltolla. Kolmannes siitä on metsien kannalta kestämätöntä.
Muutamassa Afrikan maassa, kuten Mosambikissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Ghanassa ja Norsunluurannikolla, metsien kuntoa heikentävät myös kaupalliset metsänhakkuut.
YKSI KEINO suojella Afrikan metsiä on lisätä peltometsäviljelyä, jossa viljaa kasvatetaan tai karjaa laidunnetaan puiden lomassa. Puut sitovat typpeä ja lannoittavat viljakasveja. Samalla ne suojaavat karjaa auringolta, ja perheet saavat polttopuunsa läheltä. Se säästää etenkin naisten ja tyttöjen työtä ja aikaa.
Jos vielä avonuotiot vaihtuvat ekoliesiin, puutakin säästyy ja kotien hengitysilma raikastuu.
”Ihmiset istuttavat kyllä puita, jos siitä on heille välitöntä hyötyä eli niiden avulla he saavat ruokaa, vettä ja energiaa”, sanoo trooppisen metsänhoidon professori Markku Kanninen Helsingin yliopistosta.
Kuivalla savannilla ei välttämättä tarvitse edes istuttaa uutta metsää, sillä aitaamalla voidaan estää karjaa kaluamasta puiden juuria ja versoja.
Kanninen korostaa, että Afrikassa metsien suojelu on tärkeää kestävän kehityksen ja myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen takia.
”Hiilen sitoutuminen metsiin ja siten ilmastonmuutoksen hillintä ovat lähinnä plussaa.”
TEKSTI Tiina Kirkas
GRAFIIKKA Juho Hiilivirta
Lähteet:
Gabrielle Kissinger, Martin Herold & Veronique de Sy: Drivers of Deforestation and Forest Degradation. A Synthesis Report for REDD+ Policymakers. Lexeme Consulting, 2012.
Julie C. Aleman: Deforestation in tropical Africa is not as bad as previously thought. The Conversation, 2018.
Living Planet Report – 2018: Aiming Higher. WWF, 2018.
AccessAfrica, National Science Foundation.
