Koronapandemian jälkeen Afrikan maat ovat kärsineet Venäjän Ukrainassa aloittaman sodan seurauksista kuten elintarvikkeiden, lannoitteiden ja energian kohonneet hinnat. Ajankohtainen ongelma ovat kasvaneet lainanhoitokulut, sanoo Suomessa hiljan vieraillut Afrikan kehityspankin pääekonomisti Kevin Urama.
Afrikan kehityspankin AfDB:n pääekonomisti Kevin Urama, miten Afrikka on selvinnyt vastoinkäymisistä tähän mennessä?
Sanoisin, että Afrikan maiden taloudet ovat osoittaneet hyvää kriisinkestävyyttä viime vuosien aikana.
Vuonna 2022 mantereen talouskasvun arvioidaan olleen 3,8 prosenttia, ja ennuste ensi vuodelle on 4,0 prosenttia. Kasvuprosentti on selkeästi korkeampi kuin maailmantalouden keskiarvo, joka on noin 3,5 prosenttia.
Kriisinkestävyys johtuu maanosan monimuotoisuudesta. Alueen 54 maan talouksien rakenteet ovat erilaisia, ja myös niiden talouskasvu etenee eri vauhdilla.
Etenkin Itä-Afrikan ja Keski-Afrikan maat ovat menestyneet hyvin. Niillä on monipuolinen talousrakenne, ja Itä-Afrikan maiden riippuvuus luonnonvaroista on vähäistä.
Onko joitain haasteita, jotka koskettavat kaikkia alueen maita?
Ympäri mannerta on haasteita siinä, miten yksityissektori saataisiin osallistumaan talouteen nykyistä laajemmin. Toisaalta tarvittaisiin myös enemmän investointeja teolliseen tuotantoon. Jos nämä kaksi asiaa saataisiin ratkottua, uskon, että Afrikan talouskasvu kaksinkertaistuisi.
Oma suuri ongelmansa ovat kasvavat lainanhoitokulut.
Afrikan maat ottivat osan nykyisistä lainoistaan matalien lainakorkojen aikana, mutta sen jälkeen korot ovat nousseet merkittävästi. Toisaalta myös dollari on vahvistunut mittavan koronaelvytyksen seurauksena, ja afrikkalaiset hallitukset joutuvat nyt käyttämään suhteellisesti enemmän paikallista valuuttaa lainojen hoitoon.
Mielestäni lainanhoitokulujen kasvaminen on suurempi ongelma kuin kokonaisvelan määrä, tai velan suhde bruttokansantuotteeseen, joka on Afrikassa keskimäärin noin 65 prosenttia. Monissa maailman maissa suhdeluku on yli 100 prosenttia.
Suomessa luku oli viime vuonna 73 prosenttia eli suhteellisen lähellä Afrikan keskiarvoa. Mikä erottaa Suomen ja Afrikan tilanteen toisistaan?
Suomen talouden rakenteet kestävät velkataakkaa paremmin, ja maa pystyy käyttämään rahoitusmarkkinoita vakaalla tavalla.
Afrikan maat joutuvat hoitamaan lainojaan hyvin korkealla korolla ja heikentyneellä valuutalla. Valuutanvaihto- ja rahoitusmarkkinat ovat Afrikan maille selvästi epäedullisempi paikka.
Miten lainanhoitokulut vaikuttavat Afrikan maiden hallitusten käytössä oleviin varoihin?
Peräti 11 prosenttia Afrikan maiden hallitusten tuloista meni viime vuonna lainanhoitokuluihin. Menoerän suuruutta kuvaa se, että esimerkiksi opetussektorille suunnattiin 4,2 prosenttia ja terveydenhoitoon 2,3 prosenttia tuloista.
Suuret lainanhoitokulut vähentävät rahoitusta, jota voitaisiin suunnata koulutukseen, terveyteen ja sukupuolten tasa-arvoon.
Tilanne ei näytä helpottuvan, sillä jo 21 Afrikan maata on jonkinasteisissa velkaongelmissa. Jos nykyiset lainat jäävät hoitamatta, maat menettävät luottoluokitustaan. Ja kun luottolukitus heikkenee, uusien lainojen hinnat nousevat.
Jos ikkuna rahoitusmarkkinoiden suuntaan sulkeutuu, maat joutuvat lisäongelmien kierteeseen.
Miten velkaongelma voitaisiin ratkaista?
Velkoja olisi kiireellisesti järjesteltävä uudelleen.
Olisi löydettävä edullista rahoitusta, jonka avulla Afrikan maat pääsisivät kasvattamaan talouksiaan ja ansaitsemaan siten rahaa velanhoitoon. Samalla olisi vahvistettava afrikkalaisia instituutioita, jotta talouskasvusta tulisi pysyvää, eikä vuosituhannen vaihteessa koettu edellinen velkakriisi toistuisi.
Afrikan kehityspankki osallistuu tähän muutokseen muun muassa kouluttamalla maiden johtajia hallitsemaan velkaa paremmin.
Tämän rinnalla olisi jatkettava ja laajennettava koronapandemian aikana aloitettua Maailmanpankin ja IMF:n velanhoidon keskeytysaloitetta. Samoin olisi ohjattava lisää (Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n liikkeelle laittamia) valuutan erityisnosto-oikeuksia esimerkiksi Afrikan kehityspankin kaltaisiin instituutioihin.
Miten instituutioiden vahvistamisessa ja hyvän hallinnon edistämisessä on onnistuttu?
Jos katsotaan julkisen hallinnon ja instituutioiden laatua kuvaavaa CPIA-mittaria, nähdään, että vielä on paljon haasteita jäljellä. Esimerkiksi julkista varainhoitoa olisi parannettava nykyisestä.
Itse olen tutkinut Afrikan kehitystä vuosien ajan, ja olen nähnyt paljon myönteistä kehitystä mantereella. Muutokset näkyvät selkeämmin yksittäisissä maissa kuin koko mantereen keskiarvossa.
Ovatko Afrikan maat vahvistamassa lainanhoitokykyään esimerkiksi verokertymää kasvattamalla?
Afrikan maiden talouskasvun ja kestävän kehityksen kannalta on aivan keskeistä, että maat lisäävät kotimaisia tulojaan.
Tällä hetkellä verokertymän suhde bruttokansantuotteeseen on edelleen pienempi kuin sen pitäisi olla, mutta mahdollisuudet sen parantamiseen ovat suuret.
Esimerkiksi monet afrikkalaiset yritykset toimivat yhä epävirallisella sektorilla, ja näiden yritysten saaminen mukaan veronmaksajiksi kasvattaisi verotuloja huomattavasti. Toisaalta Afrikassa toimii myös monikansallisia yrityksiä, jotka eivät ehkä maksa niin paljon veroja kuin niiden oletetaan maksavan.
On hyvä myös muistaa, miten paljon pääomaa pakenee Afrikan ulkopuolelle. Tällä hetkellä näiden laittomien rahavirtojen arvo on noin 86 miljardia dollaria vuodessa. Summa vastaa noin 3,7 prosenttia Afrikan bruttokansantuotteesta.
Jos kaikki julkisen varainhoitojärjestelmän vuodot tukittaisiin, Afrikan maiden tulot kasvaisivat merkittävästi.
Tällä olisi suuri merkitys myös hankalan velkatilanteen kannalta.
