Afrikkalaisten mielissä kytee Venäjä-sympatiaa ja Nato-vastaisuutta enemmän kuin lännessä ymmärretään. Sana kiertää WhatsApp-ketjusta toiseen.
”Lännessä on aliarvioitu sympatian määrä, jota afrikkalaiset tuntevat Venäjää kohtaan”, sanoo kansainvälisen ajatushautomon International Crisis Groupin Afrikan-osaston apulaisjohtaja Pauline Bax.
”Taustalla ovat kolonialismin historia, kylmän sodan aikaiset asetelmat ja Neuvostoliiton antama tuki Afrikan maiden itsenäisyystaisteluissa.”
”Taustalla ovat kolonialismin historia, kylmän sodan aikaiset asetelmat ja Neuvostoliiton antama tuki Afrikan maiden itsenäisyystaisteluissa.”
– Pauline Bax
Jotkut maanosan 54 valtiosta kärsivät Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan seurauksista enemmän kuin toiset. Osa öljymaista jopa hyötyy tilanteesta. Silti Baxin mukaan on olemassa afrikkalainen näkökulma, jolle kollektiivinen länsi – Eurooppa, Yhdysvallat ja puolustusliitto Nato – on taipuvainen sokeutumaan.
Afrikkalaiset ovat kyllästyneet länsimaalaisten tapaan kertoa, miten heidän kuuluu ajatella ja toimia.
”Vastakkainasettelua korostava narratiivi on Venäjän presidentin Vladimir Putinin keskeinen myyntivaltti: he ovat kolonialisteja, me emme ole”, Bax kiteyttää.
”Venäjän harhaanjohtavaa tietoa välittävä informaatiokampanjointi on täällä salakavala ase. Afrikkalaisia kiinnostaa Venäjän näkökulma.”
Puskaradio toimii
Alussa Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan sai Afrikassa paljon mediahuomiota, kun lännen vaatimus Venäjän hyökkäyksen tuomitsemisesta laajensi sen globaaliksi kysymykseksi. Nyt taas afrikkalaisvaltioiden huomio kiinnittyy Pauline Baxin mukaan sotaa enemmän ruokakriisiin ja inflaatioon.
Monet afrikkalaiset toki hahmottavat ruoan ja polttoaineen hintojennousun yhteyden sotaan.
”Ja ainakin Etelä-Afrikassa syyttävät tilanteesta enemmän lännen pakotteita kuin Venäjää,” sanoo Johannesburgissa asuva Bax.
Kun Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kutsui kesäkuussa Afrikan johtajat videokeskusteluun, vain neljä maata vastasi kutsuun. Heinäkuussa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kiersi Afrikassa vakuuttamassa Venäjän syyttömyyttä ruokakriisiin, ja koko maanosa kuuli viestin.
Uutismedian ja sosiaalisen median rinnalla Afrikassa kukoistaa monimuotoinen pavement radio, epämuodollisten yhteisökanavien verkosto, jossa tieto kulkee suusta suuhun ja pikaviestipalvelu WhatsApp-ketjusta toiseen.
”Tätä Venäjä osaa käyttää hyvin”, Pauline Bax sanoo
Johannesburgissa toimii myös Russia Todayn eteläafrikkalainen versio.
”Ukraina on Naton ja Venäjän välisen sodan uhri”
”Afrikkalaiset eivät sinänsä vastusta Ukrainaa vaan Natoa. Kuitenkin se, että Ukraina asemoi itsensä niin selkeästi osaksi länttä, vieraannuttaa monia afrikkalaisia.”
– Eliud Kibii
Kenialaisen päivälehden The Starin toimittajan Eliud Kibiin mukaan useimpien afrikkalaisten mielestä Venäjän hyökkäyssodassa on kyse Naton ja Venäjän sodasta. Ukraina on asetelmassa lähinnä itseään suurempien jännitteiden puristuksiin jäänyt uhri.
”Afrikkalaiset eivät sinänsä vastusta Ukrainaa vaan Natoa. Kuitenkin se, että Ukraina asemoi itsensä niin selkeästi osaksi länttä, vieraannuttaa monia afrikkalaisia.”
Kibii kävi lehdistömatkalla Kiovassa kaksi vuotta sitten. Vieraille näytettiin Maidanin muistomerkki kaupungin keskusaukiolla, ja Krimin miehitys herätti ukrainalaisissa isännissä voimakkaita tunteita.
”Mutta sotaa ei odottanut kukaan.”
Toinen nairobilaistoimittaja, Mansa Median Brian Kithinji, vieraili puolestaan viime heinäkuussa lehdistömatkalla Moskovassa Venäjän lähetystön kutsumana.
”Tärkein viesti meille oli Venäjän vahva halu kääntyä jälleen kohti Afrikkaa. Välillä etäännyimme, kun Venäjä suuntautui Aasiaan ja Eurooppaan, mutta nyt tilanne on toinen”, Kithinji sanoo.
”Venäjä on jo vahvistanut tiedeyhteistyötä ja lisännyt afrikkalaisten opiskelijoiden kiintiötä yliopistoissaan. Oma hallintomme ei ole kuitenkaan vastannut kutsuun, vaan suuntautuu länteen. Se ei silti tarkoita, että meitä haluttaisiin Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin opiskelemaan.”
Onko Venäjä kolonialistinen toimija?
YK:n yleiskokouksen maaliskuinen äänestys Venäjän hyökkäyksen tuomitsemisesta teki näkyväksi Afrikan jakautuneisuuden. Kuitenkin yli puolet maista – myös mantereen länsi- ja itäosien voimakeskukset Nigeria ja Kenia – äänestivät lännen rinnalla.
Kenian YK-lähettiläs Martin Kimani piti äänestyksen alla voimakkaan puheen, jossa viittasi historian kaikuihin ja totesi kolonialismin varjon langenneen Ukrainan ylle.
Toimittaja Eliud Kibiin mielestä puhe oli vahva, mutta hän ei usko afrikkalaisten samaistuvan viestiin Venäjästä kolonialistisena toimijana. The Star julkaisi syyskuussa Venäjän suurlähettilään Dmitry Maksimychevin kirjoituksen, jossa hän totuudenvastaisesti väitti, että Neuvostoliitto ja Venäjä eivät koskaan olisi alistaneet kansoja valtansa alle.
Suurin osa Afrikan valtioista on ollut itsenäisiä jo yli puoli vuosisataa. Siitä huolimatta Kibiin mielestä kolonialismin aika ei ole ohi Keniassa.
”Venäjä ei perusta seksuaalivähemmistöistä, ja enemmistö afrikkalaisista ajattelee samoin.”
– Brian Kithinji
”Vanha valta dominoi maanomistusta, pankkialaa ja koulutusjärjestelmää”, hän sanoo.
Nairobilaistoimittajien mielestä Venäjä on vahvoilla myös arvojen taistelussa.
”Aikaisemmin länsi tuki konservatiivista uskonnollisuutta, mutta nykyään se painottaa liberaaleja arvoja ja vähemmistöjen oikeuksia. Venäjä ei perusta seksuaalivähemmistöistä, ja enemmistö afrikkalaisista ajattelee samoin”, sanoo Kithinji.
Esimerkiksi kun Kenian presidentti William Ruto voitti elokuussa vaalit, hän kiitti ensimmäisenä Jumalaa, ei äänestäjiään.
Kithinji myös muistuttaa yhdestä näkökulmasta, jossa Venäjä ”voittaa”: ilmastonmuutos on afrikkalaisille äärimmäisen epäreilu katastrofi, jossa siihen vähiten syyllisille lankeaa suurin lasku.
”Vihreä siirtymän vaatimuksen mukaan emme saisi ajaa täällä autoilla, mikä on monille meistä mahdotonta. Venäjä on öljyntuottajamaa, joka antaa meille sen, mitä me tarvitsemme.”
Kauniit arvot eivät riitä
International Crises Groupin Pauline Bax muistuttaa, että laajojen mielipidetiedusteluiden mukaan nuoret afrikkalaiset toivovat demokratiaa, sananvapautta ja talousjärjestelmää, jossa jokainen voi tehdä rahaa.
Jos demokratia ei toimi, ihmisen mieli alkaa etsiä jotain muuta. Silloin autoritaarinen johtajuus ja vahva visio puhuttelevat.
”He eivät kuitenkaan näe poliittisen johtonsa suoriutuvan tehtävästä. Usko demokratiaan ei ole tuonut heille osinkoa.”
Jos demokratia ei toimi, ihmisen mieli alkaa etsiä jotain muuta. Silloin autoritaarinen johtajuus ja vahva visio puhuttelevat.
”Ruandan Paul Kagame ei välttämättä ole demokraattinen tai rakastettu presidentti, mutta hän on laajasti ihailtu. Hänen pääkaupunkinsa Kigali on puhdas, joten ehkä hän tietää, mikä toimii”, Bax sanoo.
Mielipidetiedusteluissa Kiina on monissa Afrikan maissa varsin suosittu.
”Kiina rakentaa teitä, patoja ja siltoja. Venäjän viehätys taas on lähestymistavassa ja vahvan miehen mallissa.”
Jatkossakin liittoudutaan lännen kanssa
Narratiivien taistelussa Venäjä on paikoin myös heikoilla.
Matkoillaan Brian Kithinji ja Eliud Kibii huomasivat, että afrikkalaista ihonväriä ihmetellään rasittavuuteen asti sekä Venäjällä että Ukrainassa. Osa kollegoista kuuli myös rasistisia kommentteja.
Englanti ja ranska ovat laajasti käytettyjä koulu- ja työkieliä, jotka määrittävät niin identiteettejä kuin auttavat luomaan suhteita. Venäjän kieli on harvinainen taito.
Kithinji ja Kibii uskovat, että Kenia jatkossakin liittoutuu lännen kanssa, kaikesta huolimatta.
”Tuemme länttä jo taloudellisten riippuvuussuhteiden vuoksi. Hallituksilla ei ole vaihtoehtoa”, sanoo Kibii.
Hän kuitenkin lisää, että länsimielisten äänenkäyttö saattaa vaimentua, kun taas Venäjän suuntaan tehdään uusia avauksia. Presidentit William Ruto ja Vladimir Putin ovat jo keskustelleet puhelimessa, ja Venäjä on lähettänyt Keniaan suuren lannoiterahdin.
Pauline Bax puolestaan muistuttaa, että historia heijastuu Afrikan nykyisyyteen, vaikkakaan ei yksioikoisesti.
”Maanosan väestöstä kaksi kolmasosaa on alle 30-vuotiaita.”
Lue lisää: ”Venäjään pitää suhtautua jämäkästi ja johdonmukaisesti”
Lue lisää: Venäjä kiristää otettaan Afrikasta
