YK:n kehitysohjelman aluejohtaja kertoo, mitä Afrikassa ajatellaan kehitysyhteistyöstä, Ukrainasta ja tulevaisuudesta.
YK:n kehitysohjelma UNDP:n Afrikan alueellisen toimiston johtaja Ahunna Eziakonwa vieraili Suomessa toukokuussa.
Nigerialainen Eziakonwa on työssään ajanut muutosta siihen, minkälaisena maanosana Afrikka nähdään ja pyrkinyt viemään keskustelua Afrikan kehityksestä ja tulevaisuudesta kehitysapua pidemmälle.
Tunnemme kliseet, mutta miten haluaisit, että Afrikka nähtäisiin?
Toivoisin, että Afrikka nähdään normaalina paikkana ja afrikkalaiset tavallisina ihmisinä. Naiset kasvattavat lapsia ja ovat huolissaan samoista asioista kuin äidit kaikkialla, ja teini-ikäisillä on samankaltaiset inhimilliset arvot kuin muuallakin.
Toiseksi haluaisin, että ihmiset näkisivät, kuinka kovasti afrikkalaiset tekevät työtä. Köyhyys tulkitaan usein laiskuudeksi, mutta Afrikka ei ole laiskojen ihmisten manner. Päinvastoin, naiset ovat aina tehneet lujasti töitä ja miehetkin osansa.
Afrikkalaiset ovat myös sinnikkäitä. Olen kiertänyt mannerta, ja on uskomatonta tavata vaikkapa Etiopian syrjäseuduilla nuoria naisia, jotka unelmoivat tulevansa lääkäreiksi ja tekevät työtä sen eteen.
Afrikka voitaisiin nähdä lupaavana mantereena, ja Afrikka voitaisiin nähdä ubuntu-arvon kautta.
Mitä ubuntu-arvo tarkoittaa?
Ubuntu tarkoittaa yhteisen ihmisyyden arvostamista, ja sitä maailma epätoivoisesti tarvitsee.
Samalla on hyvä nähdä, että Afrikkaa on käytetty hyväksi. Se vaikuttaa köyhyyteen ja siihen, että kehitystä ei ole niin paljon kuin muualla.
Manner pitäisi nähdä valtavana. Ihmiset näkevät sen pienenä maana, jossa on eläimiä ja safareita. Oikeasti se on monimutkainen ympäristö täynnä ekosysteemeitä ja kulttuureita, ja se voi tarjota myös valtavasti mahdollisuuksia.
Afrikan maiden taloudellisista mahdollisuuksista puhutaan nyt yhä enemmän, mikä monipuolistaa kuvaa. Eikö sekin kuva ole ruusuisuudessaan vähän yksipuolinen?
Haasteista kertovista tarinoista ei ole pulaa, mutta mahdollisuuksista kertovista tarinoista on. En usko että niiden kertomisessa voidaan lyödä yli, koska ihmiset ylipäätään haluavat enemmän analysoida haasteita.
Apu ei tuo kehitystä, mutta se voi stimuloida ja toimia katalysaattorina.
Me haluaisimme muuttaa sen, koska on eri asia hallita köyhyyttä kuin edistää hyvinvointia. Kehitysyhteistyön perusajatus, joka nojaa köyhyyden vähentämiseen, tulee aika pitkälle ajatuksesta, että me hoidamme köyhyyttä jakamalla ihmisille asioita.
Apu ei tuo kehitystä, mutta se voi stimuloida ja toimia katalysaattorina.
Meidän pitää sijoittaa jaettuun hyvinvointiin ja kestävään kasvuun. Siihen tarvitaan infraa, energiaa, verotusta, kotimaisten varojen keräämistä, kiihdyttämöjä ja digitaalisia yrityksiä. Jos apua lisäksi tulee, sen pitäisi olla vain vipuvoima suuremmalle vaikuttamiselle ja muutokselle.
Voisiko Suomen rahoittama ohjelma Afrikan maiden verotuksen parantamiseksi olla sellainen keino, jolla kehitysyhteistyötä voisi käyttää kasvuun?
Se on hyvä alku: ajattelevainen ja strateginen tapa sijoittaa kehitysyhteistyörahaa.
Kun kestävän kehityksen tavoitteiden rahoituksesta sovittiin Addis Abebassa vuonna 2015, kaikki puhuivat kotimaisten resurssien tärkeydestä. Mutta sijoituksia on tullut vähänlaisesti. Kestävän kehityksen tavoitteisiin tarvitaan tuhansia miljardeja, eikä niitä saada vain kehitysyhteistyöllä. Ero tarpeen ja saatavilla olevien rahojen välillä on valtava.
OECD:n ja UNDP:n Tax Inspectors Without Borders on ollut hyvä alku ja sillä on ollut tuloksia, mutta ei se ole niin suuri muutos kuin mikä se voisi olla. Suomen ja Norjan rahoittama Tax for SDGs on toinen silta. Ne ovat pieniä askeleita oikeaan suuntaan, vaikka ne eivät räjäytäkään pankkia. Tällaisten ohjelmien avulla rakennetaan uutta kulttuuria, tietoisuutta, taitoja ja verkostoja, joita ei ennen ollut.
Olet puhunut myös monenkeskisen maailman ja kansainvälisen yhteistyön tärkeydestä. Onko Afrikassa puhtia kansainvälisen sopimisen puolustamiseen?
Minusta Afrikassa sitä on enemmän kuin muualla maailmassa.
Mietitään Afrikan unionia ja miten tärkeä se on poliittisessa, taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä mantereella. Heikkouksistaan huolimatta AU on nostanut profiiliaan monenkeskisenä toimijana. Sen lisäksi, että se on yhdistänyt mannerta ja luonut panafrikkalaista maisemaa, se myös yhdistää Afrikan muuhun maailmaan.
Afrikan unionin ja EU:n suhde on kiinteä, ja maailma voi suhtautua Afrikkaan yhtenä blokkina, mikä on joissain asioissa tärkeää. Afrikka voi luoda yhteisiä kantoja, jotta maailman ei tarvitse keskustella 54 eri maan kanssa.
Afrikan unioni osoitti myös suurta solidaarisuutta ja yhteistyötä Covidin aikaan, kun muu maailma käpertyi sisäänpäin.
Mutta mailla on myös omat päätöksensä ja politiikkansa, Afrikka ei ole yksikkö.
Nyt puhutaan Ukrainan sodasta ja siitä jakaako tämä Afrikan, ja miksi Afrikka pysyttelee sitoutumattomana.
Afrikka haluaa tehdä työtä kaikkien kanssa ratkaistakseen ongelmansa, koska kaikki ovat sekaantuneet Afrikan ongelmiin – olleet joko luomassa niitä tai keksimässä ratkaisuja.
Nyt spekuloin, koska en tiedä, mutta toki mailla on omat kahdenväliset tavoitteensa ja ne voivat osoittaa, että niillä on personallisuutta. Sitä ei aina odoteta Afrikalta. Omat päätökset ovat myös kypsyyden osoitus ja osoittavat sitä, että meillä on oma identiteetti ja me voimme päättää itse, haluammeko liittoutua jonkun kannan kanssa vai emme, sen sijaan että meidät työnnetään johonkin päätökseen.
Toinen huomio on, että kun monet maat taistelevat kiireellisten ja epätoivoisten asioiden kanssa, Afrikalla blokkina ei ole kovinkaan suurta halua edistää maailman polarisoitumista.
Afrikka haluaa tehdä työtä kaikkien kanssa ratkaistakseen ongelmansa, koska kaikki ovat sekaantuneet Afrikan ongelmiin – olleet joko luomassa niitä tai keksimässä ratkaisuja.
Jos Afrikka on älykäs, sillä ei ole varaa eristää mitään osaa maailmasta. Yhtenäinen, vähemmän jakautunut ja vahvempi monenkeskinen maailma olisi hyödyllinen Afrikan kehitykselle ja rauhalle.