Kehityspoliittinen toimikunta yhdistää globaalista kehityksestä kiinnostuneita hallituksesta oppositioon. Sujuva vuoropuhelu ihmetyttää ulkomailla.
Kehityspoliittinen toimikunta (KPT) on 20 vuoden ajan seurannut Suomen kehityspolitiikkaa ja ottanut kantaa sen kehittämiseen. Toimikunnan ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 2003–2007 toiminut Gunvor Kronman (r) sanoo, että tavoitteena oli alusta lähtien luoda laaja-alainen ja arvovaltainen keskustelufoorumi.
”Ulkomaalaiset vieraat aina ihmettelivät, kuinka hallitus- ja oppositiopuolueiden ja eri järjestöjen edustajat voivat kokoontua saman pöydän ääreen. Toivottavasti tästä suomalaisesta toimintatavasta ymmärretään pitää jatkossakin kiinni.”
”Kehitysyhteistyötä tekevien ja edistävien tahojen kirjo on laaja. Erilaisten tavoitteiden sovittaminen yhteen vaatii foorumin, jolla on asiantuntemusta ja laaja hyväksyntä.”
– Sofia Vikman
Valtioneuvosto asettaa KPT:n hallituskausittain. Eduskuntapuolueiden, järjestöjen ja tutkijayhteisön edustajien ohella mukana on asiantuntijajäseniä eri puolilta valtionhallintoa.
KPT:n nykyinen puheenjohtaja, kansanedustaja Sofia Vikman (kok) korostaa toimikunnan roolia vuoropuhelun edistäjänä.
”Kehitysyhteistyötä tekevien ja edistävien tahojen kirjo on laaja. Erilaisten tavoitteiden sovittaminen yhteen vaatii foorumin, jolla on asiantuntemusta ja laaja hyväksyntä.”
KPT:n puheenjohtajana vuosina 2016–2019 toiminut Aila Paloniemi (kesk) sanoo, että puolueet ja sidosryhmät ovat vaikuttaneet toimikunnan kautta kehityspoliittisiin linjauksiin ja oppineet yhdessä globaaleista kehityskysymyksistä.
”On tärkeää, että kehityspolitiikasta keskustellaan valtionhallintoa laajemmin. Se lisää toiminnan avoimuutta ja hyväksyttävyyttä.”
Ei vain ulkoministeriön asia
Gunvor Kronman korostaa KPT:n merkitystä poikkihallinnollisena toimijana. Johdonmukainen kehityspolitiikka edellyttää, että globaalia kehitystä edistäviä päätöksiä tehdään kaikilla politiikan aloilla.
”Valtionhallinto oli aluksi vakuutettava siitä, että kehityspolitiikka ei ole vain ulkoministeriön yksi haara. Se on kaikkia ministeriöitä koskeva asia.”
KPT:n suurimmaksi heikkoudeksi Aila Paloniemi nimeää jatkuvan epävarmuuden toiminnan jatkosta. Neljäksi vuodeksi kerrallaan nimitettävän toimikunnan järjestäytyminen vie aikaa. Se on pois varsinaiselta seurantatyöltä.
”Toimikunnan on joka hallituskausi lunastettava uudelleen neuvonantajan roolinsa”, Paloniemi sanoo.
Sofia Vikmanin mielestä KPT:n isoin haaste on laajan tehtäväkentän ja rajallisten resurssien yhdistäminen.
”Olennaista olisi kysyä, tulisiko KPT:n keskittyä nimenomaan vuoropuhelun edistämiseen ja strategisiin tavoitteisiin sitouttamiseen vai pienempiin yksityiskohtiin.”
Lue lisää: 14.4. – ja siitä eteenpäin
