Inflaation ennakoidaan nousevan Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa yli 12 prosenttiin vuonna 2022. Maiden välillä on kuitenkin huomattavia eroja. Rahan ostovoiman heikkeneminen iskee pahiten köyhiin ihmisiin, mutta vaikuttaa myös keskiluokan arkeen.
Nina Peacocke työskenteli opettajana Hararen Dominican Convent -yksityiskoulussa vuonna 2008, jolloin Zimbabwea repi hyperinflaatio. Maan inflaatio kipusi tuolloin kymmeniin miljardeihin prosentteihin, jonka myötä talous ja vienti romahtivat.
Peacocke on siis kokenut inflaation seuraukset sekä 15 vuotta sitten että nyt. Hän on onnekas, sillä yksityisissä kouluissa Zimbabwessa työskentelevät opettajat saavat joko osan tai koko palkkansa yhdysvaltain dollareissa. Sama koskee monia muitakin yksityisellä puolella ammattiaan harjoittavia, kuten lääkäreitä.
”Julkisella sektorilla työskentelevien arjessa kyse on lähes elämästä ja kuolemasta. Palkka riittää hädin tuskin työmatkojen ja peruskulujen kattamiseen. Meillä yksityisellä sektorilla työskentelevillä kyse on siitä, ostatko juustoa tässä kuussa vaiko et”, sanoo Nina Peacocke.
Julkisella puolella opettajan palkka Zimbabwen dollareissa on parhaimmillaan parinsadan Yhdysvaltojen dollarin arvoinen. Yksityisellä sektorilla palkat liikkuvat jopa 1 000–1 500 dollarin välillä.
Ansaitun palkan ostovoima voi sulaa prosentteja, jopa kymmeniä prosentteja kuukauden aikana.
Zimbabwen dollarin arvon heittely jopa viikoittain ja inflaatio perustuvat pitkälti epäluottamukseen markkinoilla. Mikään taho maan ulkopuolella ei vaihda Zimbabwen dollaria, joten se toimii käytännössä vain maan sisäisenä valuuttana.
Hinnat nousevat monesta eri syystä
Monessa Afrikan maassa korkeaa inflaatiota selittävät nyt pitkälti globaalit tekijät: koronapandemian aiheuttamat tuotantoketjujen epävakaudet ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa.
Ruoan hinta nousi kohisten Venäjän hyökättyä Ukrainaan alkuvuonna. Useat Afrikan maat ovat olleet riippuvaisia erityisesti vehnäntuonnista Ukrainasta ja Venäjältä. Myös lannoitteiden ja polttoaineiden hinnat nousivat toimitusten vaikeuduttua.
Lisäksi ilmastonmuutoksen kärjistämä kuivuus ja toisaalla rankkasateet sekä tulvat ovat vaikuttaneet maatalouteen ja siten ruuan saatavuuteen ja sen hintaan. Ruoantuotannon haasteet olivat läsnä Afrikassa jo ennen koronapandemiaa.
Etiopiassa uudelleen leimahtanut sisällissota seurauksineen selittää omalta osaltaan maan korkeaa inflaatiota.
Sudanissa ja Zimbabwessa hyperinflaatiot
Hintojen nousu on kuitenkin omaa luokkaansa Sudanissa ja Zimbabwessa. Heinäkuussa 2022 Sudanin inflaatio oli 125 prosentia, ja inflaation ennakoidaan kipuavan 245 prosenttiin vielä kuluvan vuoden aikana.
Sudanin inflaatiota kiihdyttävät pitkään jatkunut talouskriisi ja poliittinen epävakaus. Armeijan joukot ottivat vallan maassa loppuvuodesta 2021, mikä on lisännyt talouden syöksykierrettä.
Zimbabwen tämän vuoden inflaatio keikkuu noin 90 prosentissa. Vaikka luku on korkea, on maan inflaatiotaso maltillistunut vuodesta 2020, jolloin se oli reilusti yli 500 prosenttia.
Lisäksi maat, kuten Ghana, Nigeria, Etelä-Afrikka ja Kenia kärsivät ennusteita korkeammasta inflaatiosta. Ghanassa inflaatio kohosi elokuussa 34 prosenttiin ollen korkeimmillaan sitten vuoden 2001. Nigeriassa inflaatio kipusi elokuussa 20,5 prosenttiin.
Etelä-Afrikassa inflaatio nousi heinäkuussa 7,8 prosenttiin, jolloin se oli korkeimmillaan 13 vuoteen. Keniassa inflaatioprosentti oli elokuussa 8,5.
Inflaatio vaikeuttaa tulevaisuuden suunnittelemista
Inflaation ja epävakaan talouden seuraukset koettelevat zimbabwelaisia, sillä sosiaaliturvaa ei käytännössä ole. Jos olisi, niin esimerkiksi eläkkeet sulaisivat valuutan heittojen ja inflaation vuoksi, ennen kuin kansalaiset niistä koskaan hyötyisivät.
Inflaatio tekee talouden suunnittelusta hankalaa opettaja Nina Peacocken perheelle, ja säästäminen on lähes mahdotonta.
”Pohdimme varasuunnitelmia elämiseen maan ulkopuolella. Kun tulevaisuudessa tarvitsemme enemmän esimerkiksi terveyspalveluja, joita työnantaja ei eläkkeelle jäämisen jälkeen kata, elämä voi olla todella haastavaa”, Peacocke sanoo.
