Soijapavulla on valtava kysyntä meillä ja maailmalla erityisesti tuotantoeläinten rehuna. Samalla sen viljely kiihdyttää globaalia metsäkatoa. Tutkimusprofessori Ilkka Leinonen Luonnonvarakeskuksesta vastaa kysymyksiin soijan kulutuksesta.
Miten paljon meillä ja maailmalla syödään soijapapua?
”Suurin osa soijapavuista menee eläinten rehuksi sekä Suomessa että maailmalla. Vain noin 20 prosenttia kaikesta soijasta menee suoraan ihmisten kulutettavaksi”, Ilkka Leinonen sanoo.
Leinosen mukaan yleisin ihmisten kuluttama soijatuote on soijaöljy, jota saadaan sivutuotteena eläinten soijarehun valmistuksesta. Proteiinivalmisteiden, kuten tofun, osuus maailman soijantuotannosta on alle 10 prosenttia.
Soijavalmisteiden osuus suomalaisten ruokavaliosta on pieni. FinRavinto2017-tutkimuksen mukaan suomalaiset söivät soijavalmisteita noin kaksi grammaa päivässä henkilöä kohden.
Suomalaisten todellinen soijankulutus on kuitenkin suurempi. Leinosen mukaan suurin osa Suomeen tuodusta soijasta päätyy ruokaketjuihin eläinten rehun, enimmäkseen broilerituotannon, kautta. Punaista lihaa ja broileria suomalaiset syövät 142 grammaa päivässä ja kananmunia 23 grammaa päivässä.
Miksi soijapapu on niin tärkeä tuotantoeläinten rehukasvi?
Ilkka Leinosen mukaan soijapapu on voittamaton valkuaisrehun raaka-aine broilerin, kananmunan, sianlihan ja viljeltyjen kalojen tuotannossa. Hän kutsuu sitä superproteiiniksi.
”Se on eläinproteiinin veroinen ravintolähde. Aminohapot, joita eläimet ja ihmiset tarvitsevat, ovat soijapavussa hyvässä suhteessa. Sille ei oikein ole tiettyjen tuotantoeläinten ravinnossa hyvää korvaajaa.”
Soijanviljelyn ympäristöhaittojen takia Suomen lihateollisuus koittaa etsiä soijarehulle kotimaisia korvaajia. Täydennysvalkuaisena käytetään rapsin ohella hernettä, härkäpapua ja niiden yhdistelmiä. Naudoille ei syötetä Suomessa soijaa enää lainkaan.
Suomen lihateollisuus on toistaiseksi silti osin riippuvainen brasilialaisesta soijasta, jonka viljely on metsäkadon takia ongelmallista. Finnwatchin vuonna 2021 julkaiseman raportin mukaan brasilialaista soijaa käytetään Suomessa yhä yleisesti sikojen ja broilerin ruokintaan.
Leinosen mukaan maailmalla on tutkittu myös hyönteisproteiinin mahdollisuuksia soijan korvaajana. Lupaavia tuloksia on saatu esimerkiksi mustasotilaskärpäsen proteiinikoostumuksesta.
Missä soijapapua viljellään?
”Brasiliassa, USA:ssa ja Argentiinassa viljellään 80 prosenttia koko maailman soijapavuista. Soijapapua tuotetaan tällä hetkellä maailmassa noin 350 miljoonaa tonnia vuodessa ja määrät ovat moninkertaistuneet viimeisten vuosikymmenten aikana”, Leinonen summaa.
Soija on lähtöisin Itä-Aasiasta ja se on yksivuotinen palkokasvi. Sen kukinta on pääosin riippuvainen lyhyestä päivästä ja se on lämpimien ilmanalojen sekä pitkän kasvukauden kasvi.
Euroopassa soijapapua tuotetaan vain pari prosenttia globaalista kulutuksesta, joten suurin osa soijasta tuodaan Euroopan ulkopuolelta. USA on EU-alueen suurin soijantoimittaja, ja viidennes alueen soijasta tulee Brasiliasta. Suomessa soijapavun viljely on Leinosen mukaan ollut toistaiseksi kokeiluluontoista.
”Mutta kasvinjalostushan edistyy koko ajan. Varmasti pyrkimyksenä on se, että saataisiin jalostettua sellaisia lajikkeita, jotka pärjäisivät paremmin Euroopassa ja myös täällä Pohjois-Euroopassa.
Miten soijapavun viljely vaikuttaa ympäristöön ja ilmastoon?
Soijantuotannon suurin ongelma on metsien tuhoutuminen. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan vähintään 50 prosenttia maailmanlaajuisesta metsäkadosta johtuu siitä, että metsiä muutetaan viljelymaaksi. Pääasiallisia syitä ovat öljypalmu- ja soijapaputuotanto.
Viime vuosina otsikoihin ovat nousseet erityisesti Amazonin sademetsäalueet ja Cerradon alue Brasiliassa, joissa tuotetaan iso osa maan soijasta.
”Etelä-Amerikassa sademetsiä on hävitetty monestakin syystä, mutta maatalous on siinä yksi iso tekijä. Etelä-Amerikassa soijapavun viljelyalue on moninkertaistunut. Kun muuta maata ei ole, sitä raivataan sademetsistä”, Leinonen sanoo.
Kun sademetsiä raivataan, menetetään Leinosen mukaan ne hiilivarastot, joita metsiin on sitoutunut. Tämä kiihdyttää ilmaston lämpenemistä. WWF:n mukaan metsäkadon vuoksi monet lajit ja niiden elinympäristöt katoavat. Metsien tuho uhkaa myös alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen elinkeinoja.
Voiko soijaa enää syödä?
”Kyllä voi. Täytyyhän ihmisen jotain proteiinia syödä, ja soija on mielestäni ihan hyvä vaihtoehto esimerkiksi lihalle”, Leinonen sanoo.
Hänen mukaansa lihantuotannon kasvihuonekaasupäästöt ovat yleisesti ottaen soijantuotannon päästöjä suuremmat soijanviljelyn globaaleista maankäytön ongelmista huolimatta.
Hän huomauttaa, että soijatuotteita ostaessaan kuluttaja voi kiinnittää huomiota soijan alkuperämaahan. Hän toivoo, että tulevaisuudessa kuluttaja voisi yhä helpommin arvioida ostamiensa elintarvikkeiden ilmasto- ja ympäristövaikutuksia esimerkiksi hiilijalanjälkimerkinnän perusteella.
Leinosen mukaan EU:n komissio on valmistellut useiden vuosien ajan EU-maille yhteistä ympäristöviestinnän työkalua, jolla eri tuotteiden ja elintarvikkeiden ympäristövaikutukset lasketaan ja viestitään kuluttajalle.
”Näin kuluttaja pystyisi luotettavasti arvioimaan ja vertailemaan eri tuotteiden ympäristövaikutuksia.”
