Moni afrikkalainen nuori vaihtaa maata, jos kotona ei ole mahdollisuuksia säädylliseen elämään. Nykyaikainen teknologia tarjoaa tietoa vaihtoehdoista ja helpottaa liikkumista.
Ute Röschenthaler & Alessandro Jedlowski (toim.) Mobility between Africa, Asia and Latin America. Economic Networks and Cultural Interactions. Zed Books, 2017.
Lopullinen muuttokohde valikoituu rahatilanteen, kielitaidon, koulutuksen, suhdeverkoston ja eri maiden maahanmuuttokäytäntöjen perusteella. Sattumallakin on merkitystä.
Useimmiten afrikkalaiset muuttavat mantereen sisällä ja yhä enemmän myös Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan, toteavat Ute Röschenthaler ja Alessandro Jedlowski toimittamassaan kirjassa Mobility between Africa, Asia and Latin America.
Esimerkiksi senegalilaiset nuoret miehet ovat 1990-luvulta lähtien päätyneet Argentiinaan, kun ensin Ranska ja myöhemmin muut eurooppalaiset valtiot ovat vaikeuttaneet heidän maahanpääsyään. Argentiinassa on myös helpompaa ja edullisempaa elättää itsensä katukaupalla kuin Pohjois-Amerikassa.
Toimeentulon ja bisnesmahdollisuuksien lisäksi afrikkalaiset hakevat maailmalta turvaa, kokemuksia ja seikkailua. Miehille muutto ulkomaille saattaa olla miehuuskoe, jota ilman he eivät lunasta paikkaansa kotiyhteisössään aviopuolisona ja perheen elättäjänä.
Tutkija Bernarda Zubrzycki muistuttaa, että senegalilaisten miesten tavoite ei ole asettua pysyvästi Argentiinaan vaan palata kotimaahansa. Siksi he pysyttelevät enimmäkseen omiensa joukossa eivätkä vastaa viranomaisten kotouttamisyrityksiin. Virallinen oleskelulupa helpottaa kuitenkin heidän liikkumistaan.
Vastaavasti senegalilaiset naiset Dubaissa, Intiassa ja Kiinassa keskittyvät ravintola- ja kauneusalan liiketoimiinsa eivätkä pyri niitä virallistamaan. He eivät halua maksaa veroja, koska eivät mielestään saa palveluja niiden vastineeksi.
Afrikkalaisten muuttajien ohella kirja kuvaa kiinalaisten, intialaisten ja libanonilaisten muuttoliikettä Afrikan eri maissa. Monet heistä ovat laajentaneet yli sata vuotta vanhat perheyrityksensä globaaleiksi konserneiksi.
TEKSTI TIINA KIRKAS
Ei unohdeta hukkuneita
Taina Tervonen & Anna Autio. Hukkuneet. S&S, 2019.
Lauantaiaamuna 18. huhtikuuta 2015 pieni kalastusalus lähtee Libyan rannikolta kohti Italiaa. Matkustajat ovat maksaneet kansipaikasta 800 Yhdysvaltain dollaria. Ruumaan on päässyt reilusti halvemmalla. Kaksi miestä, toinen Tunisiasta ja toinen Syyriasta, on valikoitunut kapteeneiksi. Muiden matkaajien tavoin he etsivät Välimeren toiselta puolelta turvaa ja toimeentuloa.
Lähellä määräsatamaa Italian rannikkovartiosto kuulee laivalta hälytyksen. Portugalilainen kauppalaiva ehtii hätiin, mutta tunisialainen kapteeni päättää törmäyttää aluksensa laivan kylkeen. Alus kierähtää nurin, ja vain kansipaikkojen 28 uimataitoista matkustajaa selviytyvät hengissä.
Kirjassaan Hukkuneet toimittaja Taina Tervonen ja valokuvaaja Anne Autio tapaavat ihmisiä, jotka selvittävät haaksirikon jälkiä. Hylyn ympäriltä löydetään 169 ruumista. Myöhemmin sen sisuksista nostetaan 458 ruumispussia.
Käyttökelvottomaksi luokiteltu kalastusalus oli tarkoitettu 30 matkustajalle.
Menehtyneet on nyt haudattu Sisiliaan, ja heidän jäämistöään säilytetään Milanon yliopistossa. Ruumiinavausten, kallokuvien ja DNA-näytteiden perusteella tutkijat yrittävät selvittää keitä he ovat. Toive on löytää numerokoodille nimi.
”Omaisten surutyön kannalta on tärkeää saada varma tieto kuolemasta ja hautapaikasta. Kuolintodistuksella on myös käytännön seurauksia: sen avulla esimerkiksi puoliso saa virallisesti lesken aseman ja siihen liittyvät avustukset”, milanolainen oikeuslääkäri Cristina Cattaneo sanoo.
Tervonen muistuttaa, että viikkoa ennen haaveria Välimereltä oli pelastettu jo 5 629 ihmistä vain yhden viikonlopun aikana. Afrikkaa ja Eurooppaa yhdistävästä merestä on viime vuosina tullut kymmenien miljoonien ihmisten joukkohauta.
Kirjassa haastatellaan muiden muassa palomiehiä, rannikkovartijoita, hautausurakoitsijoita, toimittajia ja pappeja myös Kreikassa ja Espanjassa.
Yli viidesosa EU:n jäsenmaiden viime vuonna kirjaamasta kehitysavusta ei todellisuudessa ollut kehitysapua vaan pääosin ukrainalaispakolaisten vastaanottokuluja, laskee AidWatch-raportti.
Ajatushautomo CGD:n selvityksen mukaan etenkin keskitulon ja matalan tulotason maissa naiset ja tytöt esitetään koulukirjoissa stereotyyppisissä rooleissa
