Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD ruotii tuoreessa raportissaan kehitysyhteistyön tilaa aikana, jolloin populismi, protektionismi ja nationalismi ovat nousussa.
Kehitysyhteistyöhön kohdistuva epäluottamus on kasvanut avunantajamaissa, todetaan OECD:n kehitysapukomitean DACin vuosiraportissa.
Näin on tapahtunut etenkin vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen, kun julkisen sektorin rahoitus on monin paikoin tiukentunut. Kehitysyhteistyötä halutaan nyt muuttaa muun muassa siten, että se palvelisi nykyistä suoremmin avunantajamaiden kansallisia tavoitteita.
Ihmisten epäluulo on jossain määrin ymmärrettävää, sanoo DACin puheenjohtaja Susanna Moorehead. Yksi syy on se, että viime vuosikymmenellä laadittuihin niin sanottuihin kestävän kehityksen tavoitteisiin ei näillä näkymin ylletä vuoteen 2030 mennessä ainakaan globaalisti.
Mooreheadin mukaan kansainvälinen yhteisö oli kenties liian optimistinen, kun se laati Agenda 2030 -tavoitteet, joita on peräti 169 kappaletta.
”Ihmiset ovat pettyneitä, kun kestävän kehityksen tavoitteita ei tulla saavuttamaan.”
”Nyt ihmiset ovat pettyneitä, kun tavoitteita ei tulla saavuttamaan. Toisaalta tavoitteista piti tehdä laajoja ja universaaleja, jotta niiden piiriin saatiin mahdollisimman suuri määrä maita.”
Toinen syy kehitysyhteistyön kohtaamaan epäluuloon johtuu Mooreheadin mukaan siitä, että sitä on vaikea toteuttaa menestyksekkäästi maissa, joissa on konflikteja ja hauraat instituutiot. Erilaisten paikallisten konfliktien määrä on viime vuosina lisääntynyt, vaikka uhreja saattaisikin olla vähemmän.
Moorehead pitää kehitysyhteistyötä yhä kuitenkin tärkeänä. Valtiot ovat edelleen riippuvaisia toisistaan, ja maailman suurimmat ongelmat ovat jatkossakin poikkikansallisia – samoin kuin niihin liittyvät ratkaisut.
DAC haluaakin palauttaa uskoa kehitysyhteistyöhön ja sen avulla saataviin hyviin tuloksiin.
Moorehead neuvoo suomalaisia miettimään vahvuuksiaan kehitysyhteistyössä. Hän itse listaa Suomen metsäosaamisen, ilmastokysymysten huomioimisen, sukupuolten tasa-arvon edistämisen ja kansainvälisten järjestöjen tukemisen sekä äitiyspakkauksen.
”Näistä tuloksista kannattaisi rummuttaa maailmalle.”
Moorehead kehottaa myös varastoimaan hyviä tarinoita ja kertomaan niitä jo ennen kuin mediassa esiintyy negatiivisia väitteitä.
”Kannattaa olla rehellinen. Voi sanoa avoimesti, että kehitysyhteistyö on vaikeaa ja ettei se aina toimi. Se on työtä, jossa on toisinaan otettava riskejä.”
TEKSTI JUKKA ARONEN
KUVA ISMO PEKKARINEN, LEHTIKUVA
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
