Kehittyvien maiden sisällä koulusulkujen haittavaikutukset kertautuvat äitien ja tulevaisuudessa lasten tuloissa.
Koronapandemia on lisännyt äärimmäistä köyhyyttä. Suuruusluokasta ja kehityskuluista on erilaisia arvioita, mutta asiantuntijat vaikuttaisivat olevan varsin yksimielisiä siitä, että äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä on kasvanut pandemian aikana merkittävästi.
Sen sijaan pandemian vaikutuksesta tuloeroihin on esitetty vaihtelevia tulkintoja koronakriisin aikana.
”Pandemia on paljastanut syvän jaon”, kirjoitti Joseph Stiglitz Finance & Development -lehdessä syksyllä 2020. Talousnobelistin mukaan koronaviruspandemia oli kasvattanut tuloeroja köyhien ja rikkaiden maiden välillä.
Toinen nobelisti Angus Deaton julkaisi kuitenkin keväällä 2021 analyysin, joka alkoi seuraavasti:
”Yleisen uskomuksen mukaan COVID-19-pandemia on kasvattanut globaaleja tuloeroja, koska köyhissä maissa tulot ovat pienentyneet enemmän kuin rikkaissa. Tämä oletus on järkevä, mutta väärä.”
Deatonin mukaan köyhien ja rikkaiden maiden väliset tuloerot olivat päinvastoin pienentyneet.
Voiko väite pitää paikkansa? Miltä suunta näyttää keväällä 2022 maiden välillä ja niiden sisällä?
Ensin kuilu kapeni, sitten laajeni
”Maiden väliset tuloerot kasvoivat 1800-luvulta alkaen, kunnes ne kääntyivät laskuun jossain kohdin vuosien 1980–2000 välillä”, sanoo Francisco H. G. Ferreira videoyhteydellä Lontoosta Britanniasta. Ferreira on London School of Economics -yliopiston professori ja sen eriarvoisuustutkimus-instituutin johtaja.
Eri oletukset ja painotukset antavat hieman erilaisen kuvan kehityksestä ja siitä, milloin maiden väliset tuloerot alkoivat pienentyä, mutta suhteellisia tuloeroja tarkasteltaessa suunta oli selvä.
”Useimmilla mittareilla maiden väliset tuloerot laskivat vuoden 1990 ja pandemian välillä paljonkin.”
– Francisco H. G. Ferreira
”Useimmilla mittareilla maiden väliset tuloerot laskivat vuoden 1990 ja pandemian välillä paljonkin.”
Köyhien ja rikkaiden maiden väliset tuloerot olivat 2020-luvulle tultaessa yhä suuret, suuremmat kuin yhdenkään maan sisäiset tuloerot.
Pandemian ajalta ei ole vielä saatavilla tilastotietoja globaaleista tuloeroista. Tämänhetkiset luvut ovat vain arvioita, Ferreira tähdentää. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että jos kutakin maata tarkastellaan yhtenä yksikkönä väkilukua painottamatta, köyhien ja rikkaiden maiden väliset tuloerot todella pienenivät vielä vuonna 2020. Tauti iski aluksi kovimmin vauraisiin maihin, mikä näkyi suurina tulonmenetyksinä jo siksikin, että ihmisiä kuoli paljon.
Sen jälkeen suunta näyttää muuttuneen. Maailmanpankin tuoreimpien arvioiden mukaan maiden väliset tuloerot kasvoivat selkeästi vuonna 2021 riippumatta siitä, painotetaanko tulosta maiden väkiluvulla vai ei.
Ferreira tiivistää kehityskulun seuraavasti: pandemian alkuvaiheessa vuonna 2020 köyhien ja rikkaiden maiden väliset tuloerot pienenivät joillain mittareilla, mutta vuonna 2021 ne näyttäisivät kääntyneen kasvuun.
Maailmanpankin mukaan pandemia on kahden vuoden tarkastelujaksolla lisännyt tuloeroja maiden välillä merkittävästi. Ne ovat nyt suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmen sitten.
”Suunnanmuutos johtuu siitä, että rikkaat maat elpyivät taantumasta nopeammin kuin odotimme, köyhät maat sen sijaan eivät”, Ferreira sanoo.
Hänen mukaansa tätä selittää se, että koronarokotukset aloitettiin vuoden 2021 alussa, mutta ne etenivät epätasaisesti eri puolilla maailmaa.
Alle 10 prosenttia afrikkalaisista oli saanut alkuvuodesta 2022 vähintään yhden koronarokotuksen. Suomessa vastaava luku oli melkein 80 prosenttia.
”Koronapandemian luoma globaali taantuma johtui paljolti siitä, että ihmisten piti vältellä toisiaan. Se vähensi palveluiden tarjontaa ja kulutusta. Rokotusten ansiosta nämä ovat palautuneet rikkaissa maissa nopeammin kuin köyhissä maissa”, Ferreira sanoo.
Panostukset sosiaaliturvaan toimivat
Maiden sisäisten tuloerojen kehitys vaihtelee. Jos tulonjakoa tarkastellaan ennen veroja ja tulonsiirtoja, pandemia on kasvattanut tuloeroja lähes kaikissa maissa, Francisco H. G. Ferreira selittää.
Köyhissä maissa sosiaaliturvaan panostaminen on usein ollut väliaikaista. Siksi pandemian jatkuessa tuloerot voivat vielä kasvaa.
– Francisco H. G. Ferreira
Olennaisinta on kuitenkin tarkastella varsinaisia tuloeroja eli sitä, kuinka paljon ihmisillä on ollut rahaa käytettävissään. Esimerkiksi Ranskassa, Saksassa, Italiassa ja Espanjassa tuloerot ovat pienentyneet pandemian aikana. Taustatekijät vaihtelevat maittain, mutta Ferreiran mukaan kyse oli paljolti valtioiden panostuksista sosiaaliturvaan. Laajoilla tukiohjelmilla kyettiin estämään tuloerojen repeäminen, vaikka kriisi koetteli ennen kaikkea matalatuloista väestöä.
Valtiot ovat voineet tukea kansalaisiaan vaihtelevasti. Vuonna 2020 Maailmanpankki arvioi tuloerokehitystä 34 kehittyvässä maassa, joista 27:ssä tuloerot kasvoivat. Keskimäärin kasvu oli maltillista, mutta esimerkiksi Keski-Afrikassa sijaitsevassa Päiväntasaajan Guineassa tuloerot kasvoivat huomattavasti.
Ferreira muistuttaa, että köyhissä maissa sosiaaliturvaan panostaminen on usein ollut väliaikaista. Siksi pandemian jatkuessa tuloerot voivat vielä kasvaa.
Pandemian vaikutukset näkyvät vuosikymmeniä
Pandemia on luonut myös uudenlaisia kuiluja. Lähes kaikissa maailman maissa kouluja on suljettu väliaikaisesti tai ne on siirretty etäopetukseen. Tämä on vaikuttanut vaihtelevasti yli puolentoista miljardin lapsen elämään.
”Mitä varakkaampi maa, koulu ja perhe, sitä todennäköisemmin lapsella on jonkinlainen etäopiskelumahdollisuus, joka on myös suhteellisen laadukas”, Francisco H. G. Ferreira sanoo.
YK-järjestöjen ja Maailmanpankin yhteisraportin mukaan Etiopian maaseudulla peruskoululaiset oppivat vain kolmanneksen niistä asioista, jotka he normaalioloissa olisivat oppineet. Australiassa tutkijat taas eivät havainneet muutosta keskimääräisissä oppimistuloksissa.
Koulutuserot näkyvät tuloeroina aikuisena, eivätkä vaikutukset ulotu ainoastaan nyt koulua käyviin lapsiin.
Suurimpia taloudellisia häviäjiä ovat olleet kehittyvien maiden palvelusektorin työntekijät.
”Etenkin tulevien äitien vaikeutunut koulutie näkyy tuloissa ylisukupolvisesti.”
Ferreira muistuttaa, että osa työntekijöistä on voinut tehdä pandemian aikana etätöitä, osa ei.
”Voimme puhua tarjoilijat vastaan arkkitehdit -asetelmasta.”
Etätöihin kyenneet työntekijät olivat jo ennen pandemiaa keskimäärin koulutetumpia ja hyvätuloisempia kuin muut, ja erot ovat kasvaneet.
Suurimpia taloudellisia häviäjiä ovat olleet kehittyvien maiden palvelusektorin työntekijät.
”On katukaupustelijoita, torimyyjiä ja monenlaisia ravintola-alan toimijoita. He ovat menettäneet paljon.”
Kertavero suurille pääomatuloille
Samaan aikaan jotkut ovat hyötyneet pandemiasta taloudellisesti.
”Monet ovat tehneet paljon rahaa pääomatuloina”, Francisco H. G. Ferreira sanoo.
”Monet ovat tehneet paljon rahaa pääomatuloina.”
– Francisco H. G. Ferreira
Varallisuuden, kuten osakkeiden ja kiinteistöjen hinnat ovat nousseet pandemian aikana. Ferreiran mukaan tämä johtuu suurelta osin siitä, että keskuspankit ovat harjoittaneet keveää rahapolitiikkaa, jotta talouden rattaat pysyisivät liikkeessä. Näin ne ovat pyrkineet ehkäisemään konkursseja ja työpaikkojen menetyksiä. Tässä ne ovat myös todennäköisesti onnistuneet.
”Samalla se on ollut erittäin tuottoisaa niille, joilla on jo varallisuutta.”
Samaan aikaan maailmassa painitaan sukupolvet ylittävän ja alati lisääntyvän koulutuseriarvoisuuden kanssa. Valtiot ja kansainvälinen yhteisö tarvitsevat paljon rahaa sen ehkäisemiseen.
Rahoituksen keräämiseksi Ferreira ehdottaa lisäveroa tietyn summan – esimerkiksi miljoonan Yhdysvaltain dollarin – ylittäneille pääomatuloille. Vero olisi korkea, mutta se kohdennettaisiin kertaluonteisesti vain pandemiavuosien pääomatuloihin. Veron tuotot taas korvamerkittäisiin globaalien koulutuserojen kaventamiseen.
Rokotukset ratkaisevat lähitulevaisuuden
Pandemian lisäksi globaaliin talouteen vaikuttaa myös Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Francisco H. G. Ferreira ennustaa tuloerojen kasvavan ainakin Euroopassa sodan seurauksena. Silti on vielä liian aikaista arvioida vaikutuksia kehittyvissä maissa tai kaikkein rikkaimpien ihmisten tuloihin.
Pandemiakaan ei ole vielä ohi, eikä sen tulevia kehityskulkuja tunneta. Ferreiralla on kuitenkin selkeä näkemys, miten pandemian tuloerovaikutuksiin voidaan puuttua lyhyellä aikavälillä.
”Koronarokotteiden saatavuutta on nopeutettava kehittyvissä maissa.”
Rokotukset vähentävät edelleen tehokkaasti vakavia tautitapauksia. Kun rokotustahti nopeutuu, kehittyvien maiden talous voi toimia suhteellisen normaalisti ja toipua taantumasta nykyistä nopeammin. Se taas tasaa globaaleja tuloeroja, Ferreira tiivistää.
Monissa Latinalaisen Amerikan maissa rokotukset ovat edenneet viime aikoina rivakasti. Ferreiran kotimaassa Brasiliassa rokotekattavuus on nyt suurempi kuin Yhdysvalloissa
”Ja sen seurauksena talous elpyy.”
Sama kehitys pitäisi nyt vain käynnistää myös kaikkein köyhimmissä maissa.
Lue lisää: Ennuste: Koronapandemian aiheuttama köyhyyden lisääntyminen kurotaan umpeen ensi vuonna
