Kuivakäymälät ratkaisevat Afrikan vessaongelmat?

”Kaikki kakkaavat – jopa presidentti! Kukaan ei vain halua puhua siitä” on vain yksi Tansaniassa kuulluista letkautuksista. Vaikka sanitaatio-ongelmat ovat kaikille tuttuja, puhe ratkaisuista on usein suurempaa kuin konkreettiset teot.

Osa kuivakäymälöistä erottuu edukseen slummien muusta rakennuskannasta.

Tansania on yksi maailman nopeimmin vaurastuvista kehittyvistä valtioista. Viime vuosina maan talous on kasvanut seitsemän prosentin vuosivauhtia. Valitettavasti talouskasvu ei ole hyödyttänyt tasaisesti kaikkia: suurin osa väestöstä elää esimerkiksi yhä peruspalveluiden, kuten puhtaan juomaveden ja vessojen, ulottumattomissa. Tutkimukset osoittavat, että tansanialaisista kouluista alle puolessa on riittävät vessat ja puhdasta juomavettä. Vuonna 2016 koko väestöstä vain 13 prosenttia pääsi kunnollisiin vessoihin.

Kehitys on ollut Tansanian kaupungeissa maaseutua nopeampaa, joten kaupunkilaisten pääsy puhtaaseen veteen ja vessoihin on maaseutuväestöä parempi. Vuodesta 1990 vuoteen 2015 vessojen saatavuus kasvoi kaupungeissa kuudesta prosentista 31 prosenttiin, kun maaseudulla kattavuus on edelleen vain kahdeksan prosentin luokkaa. Samanaikaisesti kaupunkien sisällä on suuriakin eroja. Huonoista palveluista kärsivät erityisesti slummien asukkaat. Esimerkiksi pääkaupunki Dar es Salaamissa vain kahdeksalla prosentilla slummien väestöstä on hygieeniset sanitaatiopalvelut. Mikä siis takaa kestävän sanitaation kaikille?

***

Uudet teknologiset ratkaisut, kuten virtsan erottelevat kuivakäymälät, edustavat uusia mahdollisuuksia. Kuivakäymälöiden ero perinteiseen viemäröintijärjestelmään on järisyttävä. Jätösten ravinteista saadaan tuotettua lannoitetta, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi kaupunkiviljelyssä. Ongelmassa ei ole kyse kuitenkaan vain vessoista sekä viemäri- ja vesiputkien puutteesta, vaan peseytymisen ja vessassakäynnin uskomuksista, perinteistä ja asenteista. Jätösten käsittelyä pidetään yleisesti epämiellyttävänä ja alentavana toimintana. Suurin osa slummien asukkaista vain haluaisi jätösten katoavan pois silmistä mahdollisimman nopeasti sen sijaan että ne tuotaisiin tiiviimmin osaksi ihmisten arkea.

Suurimmat esteet kuivakäymäläverkoston laajentamiselle löytyvät kuitenkin muualta kuin sopimattomasta teknologiasta. Suurin ongelma on asukkaiden ja hallinnon välinen vallan ja motivaation epätasapaino. Slummien asukkailla olisi halua parantaa elinolosuhteitaan, mutta hallinto suhtautuu nihkeästi infrastruktuurin kehittämiseen. Viemäreiden kehittäminen ei tuo ääniä vaaleissa ja jää sen vuoksi muiden aiheiden jalkoihin. Asia jääkin pitkälti asukkaiden ja kolmansien osapuolien, kuten kansalaisjärjestöjen ja kehitysavun, ratkaistavaksi. Teknologian lisäksi tarvittaisiin koulutusta, tietoa ja päätöksentekijöiden tukea niin ruohonjuuritasolla kuin korkeammilla politiikankin tasoilla.

***

Vaikka kuivakäymälöissä on mahdollisuuksia, niiden hyödyntäminen on edelleen marginaalista. Tansaniassa vain 0,1 prosenttia kaupunkiväestöstä hyödyntää ekologista sanitaatiota. Jos järjestelmä saataisiin toimimaan, alueiden sanitaatio paranisi myös tiiviisti rakennetuilla alueilla, joille viemäriverkostojen rakentaminen ei ole mahdollista. Ehkä koko maailmaa järisyttävä vesihuollon muutos voisikin lähteä liikkeelle Afrikan slummeista.

TEKSTI

VENLA NIVA tekee väitöskirjatutkimusta Vesi ja kehitys -tutkimusryhmässä Aalto-yliopistossa.

ERIK SALMINEN viimeistelee maisterinopintojaan vesi- ja ympäristötekniikan laitoksella Aalto-yliopistossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *