Kysyn itseltäni usein: ”Mikä on paras keino muuttaa maailmaa paremmaksi?” Pitäisikö minun aaltolaisena ja diplomi-insinöörinä perustaa arvopohjalta toimiva startup? Vai olisiko parempi toimia paremman maailman puolesta juristina, kansainvälisten sopimusten kautta? Kävin helmikuussa Intiassa ja näin monien paikallisten kansalaisjärjestöjen konkreettisia hankkeita – olisiko se sittenkin paras vastaus? Partiolaisena minulle on syntynyt vahva tahto toimia paremman maailman puolesta. Sen tahdon konkreettinen toteuttaminen on jo vaikeampi kysymys. Uskon, että sama ongelma koskee kysymystä siitä, miten kehitysyhteistyötä tulisi tehdä.
Tämä vuosi on poikkeuksellinen: maailmassa elää tällä hetkellä 1,8 miljardia 10–24-vuotiasta nuorta. Nuoria aikuisia ei ole koskaan ollut näin paljon. Lisäksi kuluvana vuonna YK:n yleiskokouksessa sovitaan maailman kehitystavoitteista seuraavan 15 vuoden ajalle. Globaalin kehityksen ongelmat ovat laajoja, mutta tilanteen monimutkaisuuden ei pitäisi antaa olla esteenä ratkaisuiden hakemiselle. Kun siis tiedämme, miksi ja mitä haluamme tehdä, kuuluukin seuraava kysymys ”miten”.
Yhä enenevissä määrin puhutaan yksityisen sektorin mukaantulosta kehitystavoitteiden saavuttamiseen. Ilmiö pitää sisällään niin kehittyville markkinoille laajentuvat isot yritykset, paikalliset yritykset kuin myös suomalaiset yritykset, jotka tähtäävät suoraan kehittyville markkinoille. Yksityisen sektorin ja kehitysyhteistyön yhteensulautuminen ei kuitenkaan ole aiheena täysin suoraviivainen. Toisaalta yritystoimintaan sisältyy riski paikallisten yhteisöjen tarpeiden laiminlyömisestä, toisaalta liiketoiminnan kehittyminen luo kehittyviin maihin työpaikkoja ja hyvinvointia.
Hyvä esimerkki siitä, miten yritystoiminta voi olla kehityksen tukena, on Aalto-yliopiston Aalto Global Impact -kokonaisuus. Se tuo yrityksiä, kansalaisjärjestöjä, viranomaisia ja opiskelijoita yhteen pohtimaan kehityskysymysten ratkaisuja ja vastuullisen liiketoiminnan tukemista kehittyvillä markkinoilla. Aalto Global Impactin alla toimii muun muassa kehittyville markkinoille suuntautuvia tutkimusprojekteja sekä kehittyville markkinoille kestävää liiketoimintaa luovia ohjelmia.
Yksi varteenotettava mahdollisuus kehitysyhteistyölle voisikin olla kansalaisjärjestöjen ja yritysten yhteistyö. Kansalaisjärjestöt voivat esimerkiksi toimia hyvinä paikalliskumppaneina kehittyville markkinoille pyrkiville yrityksille, joille kansalaisjärjestöjen kaltaiset luotettavat yhteydet paikallisiin ovat korvaamattoman tärkeitä. Kehitysavun ensisijaisena tavoitteena ei kuitenkaan voi eikä pidä olla Suomen kaupallisten etujen ajaminen, mutta on tärkeää muistaa myös, että työpaikkojen syntyminen kehittyviin maihin luo kestävää hyvinvointia.
Jotta kehittyviin maihin syntyisi toimivaa ja työllistävää liiketoimintaa, tarvitaan ideoiden, tekijöiden ja kumppaneiden lisäksi rahoitusta. Tutkimusten mukaan kehittyviin maihin virtaa yhä enemmän sijoituksia, mutta monista kehittyvistä maista puuttuvat edelleen omat toimivat rahoituslähteet. Tämä on tärkeä kehitysyhteistyön mahdollisuus: olennaista on pystyä kannustamaan kehittyviä maita lisäämään omaa osuuttaan paikallisen yritystoiminnan rahoituksesta. Toimiva malli voisi olla esimerkiksi sitouttaa yhteistyömaat rahoittamaan suhteessa Suomen kehitysavusta menevään rahoitusosuuteen itse yhä isompi osa paikallisten yritysten rahoitustarpeesta.
Rahoitusinstrumentit eivät toimi hyvin elinkeinotoiminnan ja kehityksen tukemisessa, jos korruptio on laajaa. Toimiva oikeusjärjestelmä sekä korruptoimaton ja demokraattinen poliittinen järjestelmä edesauttavat toimivaa kauppaa ja hyvinvointia. Suomella on yhtenä maailman vähiten korruptoituneista maista paljon mahdollisuuksia toimia hyvän oikeusvaltion ja paremman demokraattisen järjestelmän puolesta. Tässä edistämistyössä kehitysyhteistyöllä on erittäin merkittävä rooli.
Perinteinen hanketuki esimerkiksi vesi- ja viemärijärjestelmän kehittämiseksi, kehitysapu kaikkein köyhimmille maille ja toisaalta kehittyvien markkinoiden kasvuyrityksille suunnattava tuki eivät ole toisiaan poissulkevia. Niitä ei ole syytä laittaa vastakkain tai vaihtoehtoisiksi. Ongelmat ovat moninaisia ja niin pitää olla keinojenkin.
