Nuorena lääkärinä Per Ashorn halusi Tampereelta maailmalle. Parhaiten se onnistui ryhtymällä lastentautien tutkijaksi.
Per Ashorn kävi lukion toista luokkaa Tampereella, kun hän keksi hakea kotikaupunkinsa yliopistoon lääketiedettä opiskelemaan. Se oli mahdollista ilman ylioppilastutkintoa, jos vain selviytyi pääsykokeissa 30 parhaan joukkoon.
Mahdollisuudesta hän kuuli rinnakkaisluokan pojalta.
”Se oli 16-vuotiaan itselleen asettama haaste, joka yllättäen onnistui.”
Ensimmäinen vuosi yliopistossa kului lukio-opintojen päättämiseen ja ylioppilaskirjoituksiin. Sen jälkeen Ashorn keskittyi tutkimustyöhön patologian laboratoriossa. Sitä johti professori Kai Krohn, joka oli jo aiemmin työllistänyt siskonpoikansa erilaisiin hanttihommiin.
Lääketieteen lisensiaatiksi Ashorn valmistui 23-vuotiaana, ja tohtoriksi vuoden kuluttua. Väitöskirja käsitteli munasarjakasvainten diagnostiikkaa uusien immunologisten menetelmien avulla.
”Huomasin, että oli kivaa ja mielenkiintoista löytää uusia asioita.”
”Huomasin, että oli kivaa ja mielenkiintoista löytää uusia asioita.”
Myös kansainvälisyys kiinnosti. Se oli paljolti kodin perua, sillä Ashornin isä on saksalaisamerikkalainen ja äiti suomalainen. Isä työskenteli teollisuudessa, joten kotona kävi paljon ulkomaalaisia vieraita.
”Perheemme oli monista kulttuureista ja jollain lailla muukalaisia. Meitä kiinnosti se, mitä maailmalla tapahtuu.”
Päämääränä maailma
Per Ashorn tiesi varhain, ettei aio jäädä vain Suomeen lääkäriksi.
Kansainvälisen uransa hän aloitti tutkimalla hi-virusta Yhdysvaltain kansallisessa terveysinstituutissa. Siellä hän oivalsi, miten tutkimuskysymyksiä muotoillaan, lähestytään ja ratkaistaan.
Sen jälkeen Ashorn erikoistui lastentauteihin Tampereen yliopistossa, sillä se vaikutti mielekkäältä tavalta tehdä globaalia terveystyötä.
”Ajattelin, että voisin olla hyvä lastenlääkäri, sillä tulen toimeen lasten kanssa.”
”Ajattelin, että voisin olla hyvä lastenlääkäri, sillä tulen toimeen lasten kanssa. Lastenlääkäri myös katsoo ihmistä kokonaisuutena eikä keskity vain yhteen elinjärjestelmään.”
Samaan aikaan hän perehtyi trooppisiin tauteihin Tukholman Karoliinisessa instituutissa ja Etiopiassa. Ohessa hän etsi aktiivisesti töitä ulkomailta.
Myös vaimo Ulla Ashorn halusi maailmalle. Hän oli ammatiltaan toimittaja ja tehnyt kansainvälisen politiikan lopputyönsä Tansanian kehityksestä. Ashornit sopivat, että se, joka ensin saa työpaikan, ottaa sen vastaan. Toinen seuraa perässä perheen parivuotiaan lapsen kanssa.
Ashorn sai tarjouksia Pakistanista ja Filippiineiltä, vaimo Genevestä. Lopulta vuonna 1993 lastentautien emeritusprofessori Niilo Hallman otti yhteyttä Per Ashorniin ja ehdotti työtä Mannerheimin Lastensuojeluliiton terveyskeskushankkeessa Malawissa itäisessä Afrikassa.
Suuri köyhyys
Ashornit viipyivät Malawissa kaksi vuotta. Heidän kotinsa sijaitsi Mangochin pikkukaupungissa Malawijärven eteläkärjessä, terveyskeskus runsaan 30 kilometrin päässä maaseudulla.
Terveyskeskus oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Malawin terveysministeriön ja vastikään perustetun lääketieteellisen tiedekunnan yhteishanke. Siellä hoidettiin paikallisia lapsia ja heidän vanhempiaan. Samalla koulutettiin terveyshenkilöstöä ja alan opiskelijoita.
Per Ashorn toimi lääkärinä terveyskeskuksessa sekä lastentautien asiantuntijana lääninsairaalassa ja lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän myös ryhtyi selvittämään lasten aliravitsemuksen syitä ja seurauksia.
”Sain enemmän kuin annoin. Opin aivan valtavasti.”
Yksi tärkeimmistä opeista oli se, että terveyttä ei tuoteta vain terveydenhoidossa vaan ympäröivässä yhteiskunnassa. Koulutus, varallisuus ja asuinolot vaikuttavat ratkaisevasti ihmisen hyvinvointiin.
Esimerkiksi Ashornin kotitaloon tuli vesi ja sähkö, kun taas maaseudulta ne puuttuivat.
Silti Malawi ei näyttänyt samalla tavalla köyhältä kuin lehtikuvat ahtaista ja likaisista kehitysmaan slummeista. Oli teitä ja terveyskeskuksia. Ihmiset asuivat väljästi, ja yleisvaikutelma oli siisti. Missään ei näkynyt roskia.
”Pian kuitenkin ymmärsin, ettei mitään ollut varaa heittää pois. Kaikki kierrätettiin.”
Malawilaisten suuri enemmistö saa yhä elantonsa peltotilkuiltaan. Jos sato epäonnistuu, ruokaa ei ole. Ilman ansiotyötä ei ole rahaa eikä vanhemmilla mahdollisuuksia viedä lapsiaan kouluun tai terveyskeskukseen.
Ashorn puhuu suuresta köyhyydestä.
”Ainoa sosiaaliturva on perhe, ja sekin on köyhä.”
Siitäkin huolimatta kahdeksan miljoonan asukkaan Malawilla oli 1990-luvun puolivälissä varaa tarjota turvapaikka miljoonalle mosambikilaiselle, jotka pakenivat kotimaansa sisällissotaa.
Lyhyeksi jääneet
Ashornit palasivat Tampereelle vuonna 1995. Per Ashorn alkoi syventyä globaaliin terveydenhoitoon. Hän pätevöityi lasten infektiosairauksien erikoislääkäriksi ja koulutti lisää alan osaajia Suomeen.
Vuonna 2005 hän aloitti kansainvälisen lääketieteen professorina Tampereen yliopistossa.
Samalla Ashorn jatkoi Malawissa aloittamaansa tutkimustyötä. Hän oli havainnut, että lasten aliravitsemus on useammin lievää kuin vaikeaa ja ilmenee etenkin pituuskasvun häiriönä.
Käytännössä se näkyy siten, että aliravittu kolmevuotias lapsi on keskimäärin kymmenen senttiä lyhyempi kuin hänen hyvinravittu ikätoverinsa. Syntymässä eroa on kahdesta kolmeen senttiä, puolivuotiaana jo kuusi senttiä.
Myös lasten aivot kehittyvät viiveellä, mikä heikentää heidän oppimiskykyään ja koulumenestystään. Aikuisena se haittaa työntekoa ja alentaa ansiotasoa.
”Lisäksi lapset sairastuvat useammin ja kuolevat aikaisemmin kuin lapset, jotka ovat kasvaneet ihanteellisissa oloissa. Sama koskee aikuisia.”
Aikaisempina vuosikymmeninä aliravitsemusta selitettiin ruoan puutteella, infektioilla ja tietämättömyydellä.
Nyt tiedetään, että ruokaa on, mutta se ei jakaudu tasan kaikille. Osa ihmisistä on myös niin köyhiä, ettei pätevinkään valistus kohenna heidän ravitsemustasoaan.
Ashorn on havainnut tutkimuksissaan, ettei edes ravitseva ruoka ratkaise aliravitsemusta. Muutama vuosi sitten hänen tutkimusryhmänsä kehitti ravinnepitoisen maapähkinäseoksen, joka tehosi erinomaisesti vaikeaan muttei lievään aliravitsemukseen.
Ashorn tunnustaa, että tutkijat eivät tiedä, mikä yksittäinen tekijä tai niiden yhdistelmä lasten kasvuympäristössä aiheuttaa aliravitsemusta tai haittaa lasten kasvua.
Siksi siihen on vaikea puuttua.
”Tutkijan kannattaa etsiä oikoreittejä, sillä joskus niitä löytyy. Pitää kuitenkin varautua siihen, ettei niitä ole.”
Nyt tutkijat selvittävät, missä määrin aliravitsemus selittyy ravinnon saatavuudella, imeytymisellä suolistossa ja ravintoaineiden käytöllä elimistössä. Muita mahdollisia tekijöitä ovat infektiot, ympäristömyrkyt ja ilman happipitoisuus.
Mielenkiintoista on, että jos malawilainen äiti synnyttää Suomessa, lapsesta kasvaa lähes yhtä pitkä kuin suomalaisesta lapsesta. Yhden sukupolven kuluttua ero on olematon.
”Jotta saavuttaisimme geneettisen potentiaalimme, tarvitsemme monella tapaa terveellisen ympäristön.”
Paljon hyviä uutisia
Per Ashorn pyrkii palaamaan Malawiin kahdesti vuodessa pariksi kuukaudeksi kerrallaan. Paljon on muuttunut parissakymmenessä vuodessa.
Tutkimushanke on laajentunut laajaksi ohjelmaksi, johon osallistuu lääketieteen asiantuntijoiden ohella tekniikan, talouden ja yhteiskuntatieteiden osaajia.
Tieteellisiä julkaisuja on syntynyt yli sata, opinnäytetöitä ja väitöskirjoja kymmenkunta. Nykyisin tutkimuksia rahoittavat muiden muassa Bill ja Melinda Gatesin säätiö sekä Yhdysvaltain kehitysapuvirasto USAID.
Ashornin tutkimusryhmä on selvittänyt malarian ja lasten ennenaikaisen syntymän yhteyden.
Ashornin tutkimusryhmä on esimerkiksi selvittänyt malarian ja lasten ennenaikaisen syntymän yhteyden.
Tutkimusten perusteella Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee, että odottavat äidit malaria-alueilla lääkitään kerran kuukaudessa malarian varalta riippumatta siitä, onko heillä tautia vai ei. WHO ei lääkettä määritä, mutta Ashornin ryhmä on saanut hyviä tuloksia yhdistämällä perinteistä malarialääkitystä ja infektioihin tehoavaa antibioottia.
Muutoinkin moni asia Malawissa on kehittynyt hyvään suuntaan.
Maa on edelleen yksi maailman köyhimmistä valtioista mutta on siitä huolimatta saavuttanut YK:n vuosituhattavoitteensa. Lapsi- ja äitikuolleisuus on laskenut, eikä kyse ole vain tilastoharhasta.
”Myös aidsiin kuollaan entistä harvemmin. Se näkyy siten, että hautajaiset ovat vähentyneet.”
Maailmalta kuuluu myös muita hyviä uutisia. Alle viisivuotiaita kuolee entistä vähemmän, perheiden lapsiluku pienenee ja syntyvät lapset elävät entistä kauemmin.
Huoliakin on.
”Yksikään maa ei ole onnistunut poistamaan aliravitsemusta ilman, että yliravitsemuksesta on tullut ongelma.”
Siksi Ashorn jatkaa työtään. Hän toivoo joskus työskentelevänsä WHO:ssa tai YK:n lastenrahastossa Unicefissa.
”Silloin voisin auttaa lasten asiaa nykyistä enemmän.”
PER ASHORN
IKÄ: 52
KOULUTUS: Lääketieteen tohtori, lastentautien ja lasten infektiosairauksien erikoislääkäri
TYÖ: Tampereen yliopiston lastentautiopin professori, Tampereen yliopistollisen sairaalan TAYSin lastenklinikan sivutoiminen ylilääkäri
PERHE: Vaimo ja aikuinen lapsi
HARRASTUKSET: Kulttuuri ja liikunta
MUUTA: Kaksi kautta Tampereen kaupunginvaltuutettuna (vihr) vuosina 2001–2004 ja 2005–2008.
TEKSTI TIINA KIRKAS
KUVAT LIISA TAKALA
