Ei ole epäilystäkään, etteikö Suomen tulisi panostaa kehittyvien (entisten alikehittyneiden, sitten kehitysmaiden) maiden auttamiseen. Siihen olemme kansainvälisesti sitoutuneet, sitä julistavat kaikki viimeaikaiset hallitusohjelmat, ja se on kyselyjen mukaan kansalaisten valtaosan tahto.
Vuonna 2014 panostuksemme oli noin 1,1 miljardia euroa, mikä vastaa 0,55 % bruttokansantulosta. Osuus olisi vielä kauempana YK:n ja EU:n puitteissa sovitusta 0,7 %:n tavoitteesta, ellei jakaja eli BKTL olisi laman vuoksi pienentynyt. Silti summa on niin merkittävä, että sen tuloksellinen käyttö on syytä pohtia ja valmistella huolellisesti.
Vuonna 2000 YK:n huippukokous vahvisti vuosituhattavoitteet (Millennium Development Goals, MDG) raamittamaan kehitysyhteistyön ponnisteluja vuoteen 2015. Kahdeksan päätavoitteen ja niiden 21 osatavoitteen joukossa olivat köyhyyden poistaminen, peruskoulutus, sukupuolten tasa-arvo, kolme terveystavoitetta, ympäristö ja vähiten kehittyneiden maiden auttaminen. Parhaiten on onnistuttu vähentämään köyhyyttä ja pienentämään lapsi- ja äitiyskuolleisuutta, mutta kaikkien tavoitteiden osalta riittää vielä tekemistä.
Kun MDG-määräaika eli vuosi 2015 on käsillä, niin YK:n piirissä on toteutettu laaja valmisteluprosessi uusien pitkän tähtäyksen tavoitteiden laatimiseksi. Ne on tarkoitus hyväksyä ensi syyskuussa nimellä kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals, SDG). Pohjana on kestävän kehityksen huippukokouksen Rio + 20 päätöslauselma, ”Tulevaisuus jonka haluamme”, jossa korostuvat terve talouskasvu, sosiaalinen kehitys ja ympäristönsuojelu. Pöydällä oleva luonnos sisältää 17 tavoitetta (goals) ja yhteensä 169 osatavoitetta (targets), mikä merkitsee ambitiotason melkoista nousua MDG-kauteen verrattuna. Luonnos on sellainen toiveiden tynnyri, että sen osittainenkin toteutuminen johtaisi ihmiskunnan ja maapallon varsin auvoiseen tilaan. Toisaalta näin runsaasta buffet-pöydästä voi kukin maa poimia haluamiaan paloja kehitysyhteistyönsä strategian pohjaksi.
Kansainvälinen Tiedeneuvosto (ICSU), joka on YK:n virallinen yhteistyökumppani tiede- ja teknologiakysymyksissä, asetti työryhmän arvioimaan, missä määrin yleiskokouksen käsittelyyn tuleva SDG-luonnos perustuu tieteelliseen evidenssiin, huomioidaanko kestävän kehityksen eri ulottuvuudet (taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen) riittävästi ja integroidusti, ja ovatko tavoitteet riittävän selkeät jotta niitä voidaan toteuttaa ja seurata. Raportti päätyy varsin kriittisiin päätelmiin, sillä 169 osatavoitteesta vain 29 % katsottiin hyvin perustelluiksi, 54 % tulisi täsmentää ja 19 % panna kokonaan uusiksi tai poistaa.
Kun SDG-tavoitteet YK:n yleiskokouksessa käsitellään ja epäilemättä lähes nykymuodossa hyväksytään, Suomi tuskin tulee panemaan eriävää mielipidettä. Näin ollen myös meidän tulisi perehtyä buffet-pöytään ja päättää, minkälaisilla konkreettisilla hankkeilla voisimme parhaiten tukea SDG-tavoitteiden saavuttamista. Se tapahtuisi parhaiten siten, että jokaisen osatavoitteen kohdalla analysoitaisiin, onko meillä henkisiä ja aineellisia resursseja saada aikaan jotakin sellaista, joka olisi omien periaatteittemme mukaista ja johtaisi kohti yhteistä globaalia maalia. Tällaiseen arvioitiin tarvittaisiin monitieteinen asiantuntijapaneeli, joka yhdessä kokeneiden virkamiesten kanssa kantaisi vastuun. Kehityspoliittinen toimikunta voisi joutua liian koville, sillä sen 19 jäsenestä vain kahdella on tutkijatausta, kun taas muut ovat politiikan, virkamiehistön tai kansalaisjärjestöjen edustajia.
Suomi ylpeilee maailman parhaalla koululla ja luottaa tietoon ja osaamiseen omana menestysstrategianaan. Siksi on valitettavaa, että koulutus ja tutkimus sekä niihin liittyvä kehitysmaiden oman osaamisen vahvistaminen (capacity building) näyttelevät turhan vaatimatonta osaa kehitysyhteistyömme kokonaisuudessa. Yllä mainittu ICSUn raportti tarkastelee myös eri SDG-tavoitteiden välisiä yhteyksiä ja riippuvuuksia. Yksi nousee ylitse muiden, sillä se on katsottu tärkeäksi tai välttämättömäksi kaikkien muiden 16 tavoitteen toteutumisen kannalta. Se on tavoite 4: ”Turvataan kattava ja tasapuolinen laadukas koulutus ja edistetään elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia kaikille”.
