Maailman väestönkasvu taittuu muutamassa vuosikymmenessä, jos vain lapset pääsevät kouluun ja naiset saavat lisääntymisterveyden neuvontaa ja palveluita.
YK:n viimeisin väestöennuste vuodelta 2019 on synkkää luettavaa: väestöpommi räjähtää viimeistään vuonna 2100, kun maailman ihmispopulaatio kasvaa nykyisestä yli 7,8 miljardista lähes 11 miljardiin. Se taas tietää pahenevaa pulaa ruoasta, vedestä ja elintilasta.
Jo sitä ennen ilmasto on lämmennyt ja luonto kadonnut kiihtyvää vauhtia.
Kirjassaan Minne menet ihminen? sosiaaliantropologian dosentti Minna Säävälä kehottaa suhtautumaan maltillisesti tulevaisuuden kauhuskenaarioihin ja myös väestöennusteisiin.
Ensinnäkin nykyinen maailman väkiluku on vain arvio. Suomen kaltaisessa valtiossa on jokseenkin ajantasainen väestörekisteri, kun taas monissa muissa maissa turvaudutaan varsin epätarkkaan väestönlaskentaan. Tiedon keruussa, tallentamisessa ja käsittelyssä saattaa tapahtua virheitä, eivätkä määritelmätkään ole aina yhteismitallisia.
Menneisyyden ja nykytilanteen perusteella on käytännössä mahdotonta ennustaa, kuinka paljon maailmassa on ihmisiä 80 vuoden kuluttua.
Paikoin myös vallanpitäjillä tai viranomaisilla on syytä tietoisesti liioitella tai vähätellä jonkin alueen asukasmäärän tai väestöryhmän suuruutta. Siitä voi olla hyötyä vaalitaistossa tai kilpailijoiden mitätöinnissä.
Toiseksi Säävälä huomauttaa, että menneisyyden ja nykytilanteen perusteella on käytännössä mahdotonta ennustaa, kuinka paljon maailmassa on ihmisiä 80 vuoden kuluttua.
Hän kysyykin, miten vuonna 1920 kukaan olisi osannut ennakoida maailman väkilukua vuonna 2000 ja ennen kaikkea suuria mullistuksia, jotka ovat viime vuosisadalla vaikuttaneet väestökehitykseen. Sellaisia ovat muiden muassa maailmansotien kuolemat ja toisen maailmansodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat, kuolleisuutta vähentäneet antibiootit ja rokotteet sekä syntyvyyttä alentanut hormonaalinen ehkäisy.
Monenlaisia ennusteita
YK:n väestöennuste on tunnetuin mutta ei ainoa. Minna Säävälä mainitsee muun muassa tilasto- ja väestötieteilijä Wolfgang Lutzin ennusteen, joka huomioi tutkitusti todistetun naisten koulutuksen yhteyden pienempään lapsimäärään. Lutz arvioikin, että vuonna 2100 maailman väestö olisi 9,3 miljardia eli huomattavasti vähemmän kuin YK:n ennusteessa.
Yhdysvaltalaisen Washingtonin yliopiston terveystieteilijöiden ennuste on sitäkin alhaisempi, koska koulutuksen ohella se huomioi myös perhesuunnittelu- ja lisääntymisterveyspalveluiden vaikutukset väestökehitykseen.
Säävälä muistuttaakin, että jos YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti vuoteen 2030 mennessä kaikki ihmiset saisivat peruskoulutuksen ja mahdollisuuden hyödyntää lisääntymisterveyspalveluita, maailman väkiluku kääntyisi laskuun vuonna 2050, ja vuosisadan lopussa ihmisiä olisi enää 6,3 miljardia eli puolitoista miljardia vähemmän kuin tänään.
Hän kuitenkin huomauttaa, että ilmastokriisin ja luontokadon torjuminen vaatii muutakin kuin väestönkasvun hillintää. Nykyistä pienemmälläkin ihmismäärällä on jo onnistuttu pilaamaan maapallo osittain elinkelvottomaksi.
Minne menet ihminen? on yleistajuinen ja monipuolinen teos väestöilmiöistä eli syntyvyydestä, kuolleisuudesta ja muuttoliikkeestä Suomessa ja globaalisti.
Minna Säävälä. Minne menet ihminen? Mitä jokaisen tulisi tietää väestöilmiöistä. Gaudeamus, 2021.
