Joka kahdeksas ihminen maailmassa asuu slummissa. Väestökehitysennusteen mukaan määrä kasvaa vauhdilla. Paula Pennanen-Rebeiro-Hargrave YK:n asuinyhdyskuntaohjelma UN-Habitatin päämajalta Kenian Nairobista vastaa kysymyksiin slummeista.
Mikä tekee asuinalueesta slummin?
”Slummeja on joka puolella maailmaa, joten määritelmässä on paljon maantieteellisiä ja kulttuurisia eroja”, Paula Pennanen-Rebeiro-Hargrave vastaa.
Hänen mukaansa slummialueilla on kuitenkin tiettyjä yhteisiä piirteitä, jotka johtuvat alueen toimimattomasta suunnittelusta tai siitä, ettei alueita ole suunniteltu ollenkaan. Esimerkiksi infrastruktuuri on puutteellista. Slummeista voivat puuttua kunnolliset vesi-, sähkö- ja viemäröintijärjestelmät. Asukkaita asuu tiheästi.
”Slummeihin keskittyy huono-osaisuutta. Lisäksi ne ovat usein lainsäädännön ulottumattomissa.”
Kuinka suuri osa kaikista maailman ihmisistä asuu slummeissa?
”Väestökehitysennusteen mukaan vuoteen 2030 mennessä jo kolme miljardia ihmistä asuu slummissa, ellei paremman kaupungistumisen ja asuntotarjonnan eteen tehdä töitä.”
Slummeiksi määritellyillä alueilla asuu noin miljardi ihmistä eli joka kahdeksas ihminen maailmassa. Kehittyvissä maissa slummeissa asuu keskimäärin joka kolmas kaupunkilainen. Kokonaisuudessaan 1,6 miljardia ihmistä asuu asumuksissa, jotka eivät täytä YK:n ihmisoikeussopimusten standardeja.
Pennanen-Rebeiro-Hargrave sanoo, että kehitys kulkee väärään suuntaan.
”Slummeissa asuvien määrä on kasvanut absoluuttisesti, ja viime vuosina se on alkanut kasvaa jälleen myös suhteellisesti. Väestökehitysennusteen mukaan vuoteen 2030 mennessä jo kolme miljardia ihmistä asuu slummissa, ellei paremman kaupungistumisen ja asuntotarjonnan eteen tehdä töitä. Koronapandemia on osaltaan vaikuttanut tilanteeseen.”
Missä ovat maailman suurimmat slummit?
Maailman väestömäärältään suurin slummi on Pakistanin Karachissa sijaitseva Orangi Town. Siellä asuu noin 2,4 miljoonaa ihmistä. Seuraavaksi suurimpia ovat 1,2–1,3 miljoonan asukkaan Neza Meksikossa Mexico Cityn suuralueella, noin miljoonan asukkaan Dharavi Intian Mumbaissa ja arviolta 700 000 asukkaan Kibera Kenian Nairobissa. Kiberan asukaslukua ei tosin tarkkaan tiedetä. Viidenneksi suurin slummi on Khayelitsha Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa. Siellä asuu noin 400 000 ihmistä. Etelä-Amerikan favelat eivät ole väestömääriltään ihan niin suuria.
Voiko slummeissa elää hyvää elämää?
”Ihmiset laittavat asiat omaan tärkeysjärjestykseensä. Jos oma asunto slummissa ei ole edes häätövaarassa, silloin voi tuntua, että slummissa on kokonaisuudessaan parempi elää kuin muualla.”
”Ainakin Afrikassa slummissa asuminen on joillekin ihmisille monilla tavoin valinta. Se on usein ulkopuolisille yllätys ja helppo ymmärtää väärin. Ihmiset valitsevat monesta arkisesta pahasta pienimmän. Tulotaso, työmahdollisuudet ja nuorilla sosiaaliset kontaktit ovat tärkeitä. Monet ajattelevat, että slummissa asuminen mahdollistaa muita tärkeitä asioita nyt tai tulevaisuudessa”, Pennanen-Rebeiro-Hargrave sanoo.
Hänen mukaansa esimerkiksi joillakin Kiberan slummissa asuvilla ihmisillä on Nairobin laidoilla parempi asunto. Mutta joukkoliikenne ei toimi eikä harmaan sektorin palkat riitä siihen, että kävisi kaupungissa töissä. Siksi parempi asunto vuokrataan pois ja vuokratuloilla muutetaan kaupungin keskustassa sijaitsevaan, joskin usein kiskurihintaiseen slummiin.
Kiberasta pääsee moneen paikkaan kävellen. Se mahdollistaa työssäkäynnin ja muutenkin parantaa mahdollisuuksia hallita elämää. Turvallisuustaso ei ole missään kehitysmaassa täydellinen, joten siitä annetaan helposti periksi.
”Ihmiset laittavat asiat omaan tärkeysjärjestykseensä. Jos oma asunto slummissa ei ole edes häätövaarassa, silloin voi tuntua, että slummissa on kokonaisuudessaan parempi elää kuin muualla.”
Mitkä ovat suurimpia haasteita slummeissa?
”Slummit ovat miesten maailmoja, joissa viranomaiset eivät ole läsnä. Varsinkin naisten ja lasten elämä on turvatonta”, Pennanen-Rebeiro-Hargrave sanoo.
Rakennukset ovat vaarallisia ja asuinolosuhteet ahtaat. Viheralueita ei ole. Ilmansaasteiden ja jätteiden määrä kasvaa jatkuvasti. Peruspalveluita on yleensä tarjolla, mutta ne ovat kalliita. Myös vesi, sähkö, internet ja usein yksityisesti järjestetty liikenne maksavat paljon.
Koska kunnollisia vesi- ja viemäröintijärjestelmiä ei ole, ihmisten jätökset päätyvät kaduille. Se aiheuttaa hajuja, tuholaiseläimiä ja sairauksia. Slummitalouksien sairauskulut ovat valtavia.
Monet slummien asukkaista työskentelevät epävirallisella sektorilla ilman turvaverkkoja. Työn tulokset eivät näy arjessa, ja asuinalueiden kehitys pysyy paikallaan.
Maaoikeuksien puute on myös iso haaste. Slummien asukkaat voidaan häätää koska tahansa.
”Ilman maan hallintaoikeuksien selventämistä tai ulkopuolista rahoitusta he eivät motivoidu asuinalueensa kehittämiseen”, Pennanen-Rebeiro-Hargrave toteaa.
Lue lisää: Singelimusiikki kertoo slummien arjen ongelmista ja rakkaudesta Tansaniassa
Lue lisää: Kibera kaipaa tyyliä
