Mosambikista löytyneistä maakaasuesiintymistä toivotaan helpotusta köyhyyteen. Aiemmat yritykset jakaa luonnonvaroista saatavia tuloja paikallisille ihmisille eivät ole onnistuneet.
Afrikan itärannikolla, Madagaskaria vastapäätä sijaitsee valtio, jolla on valtavat luonnonvarat. Mosambikin metsissä kasvaa arvokkaita puulajeja, ja maaperässä on havaittu kultaa, timantteja, grafiittia ja rubiineita.
Suurinta innostusta ovat herättäneet vuonna 2010 maan pohjoisrannikolta löytyneet maakaasukentät. Vain Nigerian ja Algerian vastaavat löydöt ovat Afrikassa suurempia.
Kaasulöytöjen jälkeen kenttiä ovat rakentaneet italialainen ENI, ranskalainen Total ja yhdysvaltainen Exxon Mobil.
Suurista odotuksista huolimatta paikallisten ihmisten elämä ei kuitenkaan ole muuttunut parempaan suuntaan.
Suurista odotuksista huolimatta paikallisten ihmisten elämä ei kuitenkaan ole muuttunut parempaan suuntaan: työpaikat on jaettu kaupunkien koulutetuille ja paljolti ulkomaalaisille ihmisille. Monet perheet on myös ajettu mailtaan kaasuyhtiöiden tieltä vain pientä korvausta vastaan. Vastaavia kokemuksia on ollut jalokiviyhtiöiden toiminnasta sisämaassa.
Tästä syystä Mosambikin pohjoisrannikolla Cabo Delgadon provinssissa jo toiminut aseellisten kapinallisten joukko on saanut uusia jäseniä.
”Ihmiset ovat menettäneet kaiken. Siksi osa on liittynyt kapinallisiin, koska heillä ei ole enää mitään hävittävää”, sanoo tutkimusjohtaja Sérgio Chichava riippumattomasta taloustieteen instituutista IESE:stä, joka toimii maan pääkaupungissa Maputossa.
Aseellinen konflikti on keskeyttänyt kaasuesiintymän hyödyntämisen kahdeksi vuodeksi. Viime kesänä öljy-yhtiö Total kuitenkin ilmoitti mediassa valmistelevansa tuotannon jatkamista.
Sérgio Chichavan mielestä Mosambikin tapa hallita luonnonvaroja aiheuttaa kurjuutta. Kuva: Esa Salminen
Chichavan mielestä Mosambikin tapa hallita luonnonvaroja ja oikeastaan koko valtiota aiheuttaa kurjuutta.
”Me elämme pysyvässä köyhyydessä, koska yhdet haluavat kaiken.”
Hän viittaa maan valtapuolueen Frelimon eliittiin, joka valvoo politiikan lisäksi liike-elämää. Puolue-eliitti päättää käytännössä maan ja muiden luonnonvarojen käytöstä – eli siitä, kuka saa luvat ja millä ehdoilla.
Tämä on Chichavan mukaan mahdollista, koska poliittinen oppositio on heikko ja korruptio yleistä.
Luonnonkatastrofit riesana
Myös luonto aiheuttaa harmia, sillä Mosambikin pitkä rannikko on altis sykloneille. Myrskyt voimistuvat Mosambikin ja Madagaskarin välisessä kanaalissa ja jäävät usein pyörimään pitkiksi ajoiksi maiden väliselle merialueelle.
Myrskyt tuhoavat koteja, peltoja, teitä ja bisneksiä: esimerkiksi vuonna 2017 trooppinen hirmumyrsky keskeytti kaasunporauksen, koska esiintymät sijaitsevat merenpohjan alla ja rannikon maa-alueilla.
Myrskyt tuhoavat koteja, peltoja, teitä ja bisneksiä: esimerkiksi vuonna 2017 trooppinen hirmumyrsky keskeytti kaasunporauksen, koska esiintymät sijaitsevat merenpohjan alla ja rannikon maa-alueilla.
Ruotsalaisen Karlstadin yliopiston tutkija Jenni Koivisto on selvittänyt väitöskirjassaan Mosambikin varautumista luonnonkatastrofien riskeihin. Yksinkertainen vastaus on: paperilla hyvin.
”Maassa on hienot varoitusjärjestelmät ja varautumissuunnitelmat”, Koivisto sanoo.
Ilmatieteen laitos tiedottaa hirmumyrskyistä etukäteen, infrastruktuuri ohjeistetaan rakentamaan kestäväksi, ja ihmisiä kehotetaan evakuoitumaan ajoissa.
”Samaan aikaan ikävä tosiasia on, että viimeisimmässä syklonissa tämän vuoden alussa vielä rakenteilla olleita luokkahuoneita ja teitä tuhoutui käyttökelvottomiksi. Tieto ei kulje katastrofinhallinnan ketjua alaspäin.”
Eivät kulje myöskään rahat, mikä vaikeuttaa katastrofityötä.
”Velvollisuuksia on hajautettu enemmän kuin resursseja”, Koivisto sanoo.
Rahat jakoon paikallisyhteisöille
Mosambikissa on kehitetty erilaisia mekanismeja luonnonrikkauksien jakamiseksi nykyistä tasapuolisemmin. Esimerkiksi lain mukaan paikalliset yhteisöt saavat 20 prosenttia puunkaatoluvista ja -tuotoista.
Sérgio Chichavan mielestä laki kuitenkin kertoo siitä, kuinka vaikeaa on käytännössä kanavoida tukea ruohonjuuritasolle.
”Rahan saaminen edellyttää, että yhteisössä on luonnonvarojen hallinnan komitea ja komitealla pankkitili. Pankkitili taas vaatii henkilöllisyystodistuksen, jonka saamiseksi on matkattava parikin sataa kilometriä lähimpään kaupunkiin ja mahdollisesti yövyttävä siellä. Ei ihmisillä ole varaa sellaiseen.”
Paikallisyhteisöt ovat säännöllisesti valittaneet, etteivät ole saaneet rahojaan.
Kaivannaisteollisuuden lupamaksuista 2,75 prosenttia ohjataan paikallisyhteisöille ja 7,25 prosenttia kunnille ja provinsseille.
Lupamaksujen jakoa on seurannut Cabo Delgadon provinssin kansalaisyhteiskunnan kattojärjestön Focaden puheenjohtaja Frederico João.
Hän kertoo, että käytännössä yhtiöt maksavat rahat valtiolle pääkaupunkiin, josta ne jaetaan takaisin kaivannaisyhtiöiden toiminta-alueille. Rahan päätyminen paikallisyhteisöille kuitenkin ontuu.
”Viranomaiset saattavat rakennuttaa yhteisöradion kylään ilman, että kenellekään tulee mieleen, että niin on tehty naapurissakin. Tuloksena on kaksi yhteisöradiota 20 kilometrin päässä toisistaan kilpailemassa keskenään.”
Joãon mielestä pitäisikin kysyä yhteisöiltä, mitä ne haluaisivat rahoilla tehdä.
Oppia parlamentaarikoille
Kaasutuloista odotetaan niin suuria, että Mosambikin hallitus on perustamassa sijoitusrahastoa, jonka tuotoista osa ohjataan valtion budjettiin ja osa rahastoidaan tuleville sukupolville.
Rahastosta käydään Mosambikissa vilkasta keskustelua, pitkälti monipuoluedemokratiaa edistävän IMD-järjestön lobbauksen ansiosta. IMD:llä on yhdessä suomalaisen Demo Finland -järjestön kanssa kehitysyhteistyöhanke, joka pyrkii parantamaan luonnonvarojen demokraattista hallintaa.
”Luonnonvaroja pitäisi hallita niin, että niistä hyötyvät myös kaikista heikoimmassa asemassa olevat ihmiset”, sanoo IMD-järjestön toiminnanjohtaja Hermenegildo Mulhovo.
Järjestö on perehdyttänyt kansanedustajia ja alueparlamenttien edustajia luonnonvarojen merkitykseen ja hallintaan. IMD:n kehittämällä työkalulla parlamentaarikot voivat myös seurata luonnonvarojen käyttöä.
IESE:n tutkimusjohtajan Sérgio Chichavan mielestä sijoitusrahasto voi olla hyväkin idea, jos sitä vain hallinnoidaan hyvin. Hän kuitenkin epäilee, että sijoitusrahastolle voi käydä samoin kuin kansalliselle sosiaaliturvalaitokselle INSS:lle, jota ovat vaivanneet toistuvat korruptioskandaalit.
Transparency International -järjestön korruptiovertailussa Mosambik sijoittuu 180 maan joukossa sijalle 142.
Lähes kaksi kolmesta Mosambikin 32 miljoonasta asukkaasta on alle 25-vuotiaita. Etenkin syrjäseuduilla työpaikkoja on kuitenkin vähänlaisesti tarjolla.
Muutos vaatii muutosta
Sérgio Chichavan mielestä Mosambikin pohjoisosia riivaava konflikti loppuisi nopeasti, jos paikalliset ihmiset kokisivat saavansa oman osansa rikkauksista, jotka sijaitsevat heidän maansa alla. Hän myös toivoo, että paikalliset nuoret saisivat töitä kaasu- ja kaivannaisyhtiöiden hankkeissa.
Lähes kaksi kolmesta Mosambikin 32 miljoonasta asukkaasta on alle 25-vuotiaita. Etenkin syrjäseuduilla työpaikkoja on kuitenkin vähänlaisesti tarjolla.
”Ongelma on, että nuoret eivät ole siellä järin koulutettuja, kun taas yhtiöt tarvitsevat korkeasti koulutettua työvoimaa”, Chichava sanoo.
Hän loisikin ohjelmia, joissa paikalliset nuoret olisivat osa tuotantoketjua esimerkiksi sähköasentajina tai putkimiehinä. Sekin toki vaatisi koulutusta.
Focade-järjestön Frederico João on puolestaan pohtinut kehitysjärjestössään Dimongossa, miten yhtiöiden maksamat 2,75 prosentin osuudet hyödyttäisivät nykyistä paremmin paikallisyhteisöjä. Yksi tapa olisi perustaa yhteisöihin mikropankkeja, jotka hallinnoisivat yhtiöiltä tulevia rahoja. Niitä taas käytettäisiin paikalliseen yritystoimintaan tai muihin yhteisöjen itse päättämiin sijoituksiin.
”Tällöin ihmiset ymmärtäisivät, että nämä rahat tulevat kaivannaisteollisuudelta”, João sanoo.
”On nimittäin mahdollista, että jonain päivänä kaasu-ja kaivosyhtiöt lähtevät ja meille jää vain kuopat ja saasteet.”
Sérgio Chicava muuttaisi kokonaan tavan hallita Mosambikia.
”Frelimo johtaa maata kuin se olisi puolue-eliitin koti ja piha. Ei ole toivoa, jos käytäntö ei muutu”, hän sanoo.
”Me tarvitsemme voimakkaita instituutioita ja itsenäisen oikeuslaitoksen. Silloin valtapuolue ei johtaisi oikeuslaitosta, vaan joutuisi noudattamaan sääntöjä.”
Lue lisää: Mosambik tienristeyksessä – maakaasutulojen käyttö ratkaisee, jatkuuko köyhyyden väheneminen
