Kun aurinko nousee Kenian pääkaupungissa, yli viisi miljoonaa nairobilaista lähtee liikkeelle. Liikennevirta on vähän kuin Nairobi itse: ristiriitainen ja kaoottinen, mutta yllättävän sujuvasti soljuva. Sitä kannattelee jaettu ymmärrys sumeilemattomuuden ja joustavuuden herkästä tasapainosta.
Kiberassa asuu noin 700 000 ihmistä kahdella ja puolella neliökilometrillä. Alueen läpi kulkeva yli 120-vuotias Mombasa–Kampala-rata on oman aikansa maamerkki. Britit perustelivat kallista rakennushanketta sillä, että rautatie helpottaisi maanosan luonnonvarojen hyödyntämistä. Yli 2 500 rakentajaa kuoli rankalla työmaalla. Sen tukikohta rakennettiin viileiden vesien ylängölle, ja siitä alkoi Nairobin nousu itsenäisen Kenian pääkaupungiksi. Samaa rataa pitkin kulkee yhä työmatkaliikenne Kiberasta keskustaan. Kuva: Brian Otieno
Suutari Eliyah Odhiambo tuli Kiberasta junalla töihin keskustaan. Raiteilla kyyti maksaa 23 eurosenttiä eli alle puolet matatu-pikkubussin hinnasta. ”Tulin nuorena maalta kaupunkiin etsimään töitä ja pääsin suutarin oppiin. Vaimo myy vihanneksia katukioskissaan. Rahat riittävät juuri ja juuri kahden lapsen koulumaksuihin.” Kuva: Brian Otieno
Peter Mwangi muutti maalta kaupunkiin etsimään työtä ja monen mutkan kautta päätyi bodaboda-kuskiksi. Hän ajaa aamuseitsemästä iltaseitsemään kuutena päivänä viikossa ja tienaa 6–10 euroa päivässä. ”Toivon, että lapseni pääsevät Amerikkaan tai Eurooppaan elämään helpompaa elämää.” Kuva: Brian Otieno
Joseph Karwenji on bodaboda-kuski ja piispa. ”Muut päivät ajan, mutta sunnuntaisin menen kirkkoon saarnaamaan. Joka päivä teen Jumalan töitä.” Liikenneonnettomuudet kuuluvat toimenkuvaan. Yleensä jos joku loukkaantuu vakavasti, muut panevat keräyksen pystyyn ja yrittävät auttaa. Kuva: Brian Otieno
Nairobissa kulkee yli 12 000 matatua, joiden omistajat ovat yksityisiä ihmisiä tai osuuskuntia. Kullakin on reittinsä mutta ei aikatauluja. Pysäkkihuutelijat, makangat, kutsuvat matkustajia kyytiin, ja kun auto on täynnä, matatu lähtee ja makanga saa 30 eurosenttiä. Mitä villimmin koristeltu matatu ja kovaäänisempi musiikki, sitä nopeammin auto täyttyy – ja sitä kalliimpi kyyti. Kuva: Brian Otieno
Precious Kaveshi kulkee kaikki matkansa matatuilla. Nyt hän tuli Westlandsista isän luota Kiberaan ystävän luo, illaksi hän palaa äidin luo Hurumaan. Hän päätti lukion viime vuonna ja haluaisi nyt jatkaa opiskelemaan matkailualaa. ”Päivät ovat liian tyhjiä. Isä maksaa sisarpuolteni koulumaksuja ja pyysi minua odottamaan parempaa rahatilannetta. Haluan saada hyvän ammatin ja auttaa äidinkin pois slummista.” Kuva: Brian Otieno
Nairobissa kulkee tuhansia pieniä chapchap-takseja, ja korkea työttömyys ajaa myös koulutettuja ihmisiä taksiyrittäjiksi. Diana Katuu opiskeli viestintää Jomo Kenyattan yliopistossa ja teki vuosia oman alansa pätkätöitä, kunnes seinä tuli vastaan. Hän turhautui istumaan läppärin ääressä töitä etsien, osti lainarahalla auton ja aloitti taksisovellusyrittäjänä. ”Jatkan yhä etsimistä ja aion opiskella lisää, mutta juuri nyt näin on hyvä. Päivät ovat pitkiä, mutta saan elannon ja pystymme yhdessä mieheni kanssa maksamaan kolmen tyttären koulumaksut.” Kuva: Brian Otieno
Aurinko laskee Nairobissa, mutta miljoonakaupunki ei pysähdy. Uuden tien alla, vanhalla Waiyaki Waylla jatkuu ikiaikainen meno: sekatavarakauppa, kerjääminen, akrobaattien ja jonglöörien esitykset – ja ruuhka. Kuva Brian Otieno
Lue lisää: Takaisin kotiin
Lue lisää: Ilmastokriisi kuihduttaa elinkeinot Ghanassa
