Makeisvalmistaja Brunberg vaihtoi tunnetuimman tuotteensa nimen vuonna 2001. Siitä tuli ihan vain Suukko. Tätä kirjoittaessani yritys ilmoitti muuttavansa myös suukkopakettien kuvastoa. Tähän saakka pakettien kannessa on nähty stereotyyppisesti esitetty afrikkalaispari.
Tämän lehden pääjuttu käsittelee globaalia etelää koskevia stereotypioita. Tai tarkemmin sitä, kuinka nuo stereotypiat näkyvät järjestöjen viestinnässä ja varainkeruussa.
Artikkeliin haastateltu kehitysmaatutkija Martta Kaskinen kysyy, miksi kehitysyhteistyötä tekevät kansalaisjärjestöt esittävät kohdemaistaan niin kurjaa kuvaa: kärsiviä lapsia, avuttomia afrikkalaisia – ja hyväntahtoisia suomalaisia heitä pelastamassa. Paljon muutakin näytettävää olisi.
Järjestöjen edustajat vastaavat, että he miettivät välittämäänsä kuvaa päivittäin. ”Työ on kuin tasapainoilua nuoralla: on vältettävä stereotypioiden vahvistamista mutta myös tarinan kaunistelua”, Plan International Suomen Anna Könönen sanoo. Hän toteaa, että olisi väärin, jos emme kertoisi myös ihmisoikeusloukkauksista tai köyhyydestä.
Solidaarisuuden ja Kirkon Ulkomaanavun varainhankinnan päälliköt kertovat jutussa, kuinka varainhankinnassa korostuvat nykyisin itse asiassa järjestöjen työllä saavutetut myönteiset tulokset. Se toimii potentiaalisiin lahjoittajiin paljon paremmin kuin köyhyyskuvasto.
MYÖS TULOKSISTA viestiminen on oma nuorallatanssinssa. Yksittäisten hankkeiden tuloksiin keskittyminen voi nimittäin hämärtää kokonaiskuvaa: sitä, mihin suuntaan mikäkin asia kehittyy ja mitkä asiat vaikuttavat kehitykseen.
Kehitysyhteistyö on yksi pisara meressä, kun mietitään keinoja köyhyyden poistamiseen tai eriarvoisuuden vähentämiseen. Kansainvälisessä kaupassa tai vaikkapa siirtolaisten rahalähetyksissä puhutaan eri mittaluokan rahavirroista. Ja kehitysmaat myös menettävät enemmän varoja monikansallisten yritysten aggressiivisen verosuunnittelun vuoksi kuin mitä ne vastaanottavat kehitysapuna.
Emme ole niitä varsinaisia kehityksen tekijöitä, pikemminkin avustajia.
Jonkin maan kehitykseen, tai edes jonkin yksittäisen asian edistymiseen vaikuttaa niin monta tekijää, että usein on vaikeaa edes sanoa, mitä asioita on saatu juuri meidän avullamme aikaan. Kehityksen kokeilijat -juttua varten haastattelemani ulkoministeriön tuloksellisuusneuvonantaja Suvi Virkkunen painottikin, että kehitysyhteistyössä on kyse ennen kaikkea myötävaikuttamisesta. Emme ole niitä varsinaisia kehityksen tekijöitä, pikemminkin avustajia.
Kehitysmaita käsittelevässä viestinnässä vilahtelevat kuitenkin edelleen niin kutsutut valkoiset pelastajat. Käsitteellä tarkoitetaan kuvastoa, jossa ylevät avunantajat tuovat kehitystä köyhien keskelle. Mikäli keskitymme vain varoillamme aikaan saatuihin tuloksiin, emmekö tule vahvistaneeksi tätä stereotypiaa? Saatamme myös tulla samalla ladanneeksi kehitysyhteistyölle liikaakin odotuksia.
Asiat muuttuvat joskus hitaasti, niin kehitysmaissa kuin koto-Suomessakin. Suukkojen nimenvaihdoksesta meni melkein 20 vuotta siihen, että Brunberg luopui stereotypioita ruokkivasta ilmeestään.
Mutta hyvä että luopui. Jos makeisvalmistajat kykenevät päivittämään kuvastoaan, miksemme me kehityskysymyksistä viestivät ihmisetkin.
TEKSTI KUUTTI KOSKI
KUVA LIISA TAKALA
