Oikeusvaltiokehityksen heikkeneminen maailmanlaajuisesti jatkuu. Suuntauksen vastustamisessa avainasia on laajapohjaisuus, totesi Suomessa vieraillut professori James A. Robinson.
Yli kuusi miljardia ihmistä asuu maassa, jossa oikeusvaltio on kuluneen vuoden aikana heikentynyt, kertoo World Justice Projectin lokakuun lopulla julkistama, vuotuinen oikeusvaltioindeksi.
Oikeusvaltiotilanteen globaali heikkeneminen alkoi jo vuonna 2016. Viime vuoteen verrattuna vähän valoa on vihdoin näkyvissä: vaikka autoritaarinen kehitys jatkui, heikkenemiskehitys osoitti indeksin mukaan hidastumisen merkkejä. Sen sijaan oikeusjärjestelmän toimintaan liittyvät heikkoudet ovat lisääntymään päin. Ihmisten joka puolella maailmaa on yhä vaikeampi saada asiansa käsitellyiksi oikeusistuimissa ajallaan.
Suomen sijoitus oikeusvaltioindeksillä oli tänä vuonna kolmas heti Tanskan ja Norjan jälkeen ja ennen neljänneksi sijoittunutta Ruotsia. Peränpitäjien maantieteellinen jakautuminen oli kärkeä laajempi. Indeksin viimeisillä sijoilla olivat Venezuela, Kambodža, Afganistan, Haiti ja Kongon demokraattinen tasavalta.
Indeksi antoi ajankohtaisen kehyksen Helsingin yliopiston oikeusvaltiokeskuksen perjantaina 26. lokakuuta järjestämälle oikeusvaltiopäivälle. Sen pääpuhujana oli brittiläinen politiikan ja talouden tutkija, Chicagon yliopistossa konfliktintutkimuksen professorina tällä hetkellä työskentelevä James A. Robinson.
Robinson tunnetaan parhaiten hänen yhdessä toisen brittitutkijan Daren Acemoglun kanssa kirjoittamistaan kirjoista Miksi maat kaatuvat? ja Kapea käytävä (Terra Cognita, 2013 ja 2020).
Sähkölamppu kertoo kehityksestä
Robinson palkittiin Helsingissä senaattori Leo Mechelinin nimeä kantavalla palkinnolla työstään oikeusvaltioperiaatteen puolesta. Hän palasi juhlaluennossaan tunnetuimman teoksensa kysymykseen siitä, mikä tekee valtiosta menestyjän tai epäonnistujan.
Kirjan kysymys on yhä ajankohtainen, Robinson todisti näyttämällä öisen ilmakuvan Korean niemimaasta vuonna 2012 ja sen rinnalla toisen, joka on otettu kymmenen vuotta myöhemmin. Niemimaan pohjoisosa on ihan yhtä pimeä ja eteläosa yhtä kirkkaasti valaistu molemmissa kuvissa.
Ero sähkölamppujen määrässä kertoo suoraan kehityksestä ja juontuu siitä, miten taloudelliset instituutiot hallinnosta lainsäädäntöön ja kannustimiin toimivat. Taustalla on poliittinen järjestelmä, joka Pohjois-Korean kohdalla luo köyhyyttä ja Etelä-Koreassa edistää vaurastumista.
Pohjimmiltaan samasta asetelmasta on Robinsonin mukaan kyse kaikkialla maailmassa. Sellaiset yhteiskunnat menestyvät taloudellisesti, jotka osaavat käyttää koko kansan potentiaalia kehittyäkseen. Ja jotta innovaatioista on hyötyä laajapohjaiseen kasvuun ja kehitykseen, tarvitaan toimiva oikeusvaltio, oikeusvarmuus.
Kasvua vai köyhyyttä?
Robinson painotti kahtiajakoa inklusiiviseen ja ekstraktiiviseen. Edellinen pitää sisällään laaja-alaisen osallistumisen ja osallisuuden kokemuksen. Jälkimmäinen kääntyy suomeksi vähän huonosti, adjektiivi juontuu kaivannaisteollisuudesta ja kuvaa yhteiskuntamallia, jossa hyöty louhitaan tai jää suppealle joukolle. Kasvun sijaan se köyhdyttää yhteiskuntaa.
Oikeusvaltioperiaate on laajapohjaisten instituutioiden olennainen osatekijä. Lisäksi oikeuksien toteutuminen on yksilöille ja yhteisöille keskeinen kannustin osallistua yhteiskunnan kehittämiseen.
Robinson onnitteli Suomea: oikeusvaltion vahvistaminen on erinomainen painotus kehitysyhteistyölle ja kehitystutkimukselle. Hän arveli itsekin paneutuvansa oikeusvaltiokysymyksiin lähitulevaisuudessa aiempaa enemmän.
Helsingin yliopiston oikeusvaltiokeskus perustettiin yhteistyössä ulkoministeriön kanssa kaksi vuotta sitten, ja se saa perusrahoituksensa kehitysyhteistyövaroista. Tavoitteena on oikeusvaltiokysymysten asiantuntijayhteistyöllä tukea kehittyviä maita oikeusvaltioperiaatteen vahvistamisessa. Oikeusvaltiokeskus käynnisti ensimmäiset kansainväliset hankkeensa viime vuonna Albaniassa, Mosambikissa ja Uzbekistanissa.
Wihurin säätiö myönsi keskukselle aiemmin lokakuussa 300 000 euron apurahan tutkimustoimintaan vuosina 2024-27.
