Siirtomaa-ajalta periytyvä yhteisömaalaki ei suojaa alkuperäiskansoja sen enempää kotimaisilta rakennushankkeilta kuin kiinalaisilta kaivosyhtiöiltäkään.
”Olemme vihaisia ja turhautuneita”, sanoo Livison Chikutu Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa.
Hänen yhteisönsä on nostanut kanteen presidentinkansliaa ja useita ministeriöitä vastaan, koska nämä vaativat yhteisöä muuttamaan pois yli 12 000 hehtaarin alueelta. Yhteisön jäsenet ovat asuneet alueella vuosisatojen ajan.
Siirtomaa-aikana britit jakoivat tuolloin Rhodesiana tunnetun maan puoliksi valkoisen ja mustan väestön kesken. Mustat siirrettiin yhteisömaiksi nimetyille alueille.
Yhteisö kuuluu hlengwe shangaani -kansaan, joka asuu Kaakkois-Zimbabwen lisäksi Mosambikissa ja Etelä-Afrikassa.
Viranomaiset haluavat rakentaa yhteisön maille kastelujärjestelmän. Se on mahdollista, koska Zimbabwen yhteisömaalaki antaa viranomaisille oikeuden pakkosiirtää yhteisömailla asuvia paikallisyhteisöjä esimerkiksi merkittävien infrastruktuurihankkeiden tieltä.
Kanteessaan Chikutun yhteisön jäsenet kuitenkin esittävät, ettei yhteisömaalaki koske heitä, koska he eivät ole koskaan asuneet yhteisömailla.
Siirtomaa-aikana britit jakoivat tuolloin Rhodesiana tunnetun maan puoliksi valkoisen ja mustan väestön kesken. Mustat siirrettiin yhteisömaiksi nimetyille alueille.
Hlengwe shangaani -kansan maat eivät tuolloin kiinnostaneet siirtomaaisäntiä, joten he saivat jatkaa asumistaan maillaan myös vuonna 1980 itsenäistyneessä Zimbabwessa.
Nyt pakkosiirto uhkaa yhteisön elämää ja Zimbabwen perustuslain takaamia omistusoikeuksia sekä oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin.
Hlengwe shangaani -yhteisö ei tiedä, mihin sen jäseniä ollaan siirtämässä tai miten heidän tulonmenetyksensä korvataan.
Yhteisön nostama kanne on hylätty korkeimmassa oikeudessa. Tapaus etenee kuitenkin Zimbabwen perustuslakituomioistuimeen, joka kuulee asianomaisia lähikuukausina.
Presidentin maat
Suuri osa Zimbabwen maa-alasta on julkista maata, kuten yhteisömaita. Yhteisömaita hallitsevat paikallisyhteisöt ja niiden päälliköt. Maakysymyksiä ratkotaan osin briteiltä perityn tai muuten eurooppalaisen lainsäädännön pohjalta.
Maan presidentti voi kuitenkin halutessaan tulkita lakia mielensä mukaan ja lunastaa maita käyttöönsä.
”Siksi on mahdollista myydä maankäyttöoikeuksia esimerkiksi kiinalaisille”, sanoo maakysymyksiin perehtynyt professori Mandivamba Rukuni Zimbabwen yliopistosta.
Presidentti voi halutessaan tulkita lakia mielensä mukaan ja lunastaa maita käyttöönsä.
Viime tammikuussa kiinalaiselle kaivosyhtiölle Monalofille myönnettiinkin kaivoslupa, jonka perusteella se vaati paikallista yhteisöä muuttamaan perinnemailtaan Bingan alueella Luoteis-Zimbabwessa.
Zimbabwen maakysymystä hämmentää yhä myös vuoden 2000 maauudistus.
Tuolloin silloinen presidentti Robert Mugabe pakkolunasti valkoisten suurmaanomistajien tilukset ja lupasi ne mustille pienviljelijöille. Lopulta ne päätyivät enimmäkseen hänen lähipiirilleen.
”Mustat saivat ostaa valkoisten omistamia maatiloja, ja kaupasta he saivat todisteeksi kauppakirjan. Silti mustat eivät edelleenkään saa omistaa esi-isiensä asuttamia maita, jotka on määritelty yhteisömaiksi”, sanoo Tendai Biti, joka toimii hlengwe shangaani -yhteisön lakimiehenä.
Suojaa säätiöistä?
Professori Mandivamba Rukuni pitää hlengwe shangaani -kansan oikeustaistelua merkittävänä, koska se edustaa kaikkia Zimbabwen alkuperäiskansoja ja puolustaa niiden oikeuksia.
Koska maalainsäädäntö on epäselvää, Rukuni haluaa auttaa yhteisöjä säätiöimään maaresurssejaan.
”Yhteisöt merkitsevät maarajansa sekä joet ja vuoret, joiden alueella ne asuvat. Samalla ne voivat merkitä pyhän maansa ja alueen, jossa niiden karja laiduntaa.”
Ei ole takeita, että säätiöittäminen estää maiden haltuunottoa. Rukunin mukaan resurssien dokumentointi kuitenkin parantaa yhteisöjen asemaa oikeustaisteluissa.
