Tuore tutkimus kertoo, että sukupuolittunut väkivalta, kotitöiden suuri määrä ja yleinen turvattomuuden tunne vähentävät pakolaistyttöjen osallistumista toisen asteen koulutukseen.
Vuoden 2020 lopussa maailmassa oli ennätykselliset 82,4 miljoonaa pakolaista. Pakolaisten globaali määrä pysyi vuosikymmeniä noin 40 miljoonassa, mutta vuonna 2012 luku lähti jyrkkään nousuun. Suurin osa pakolaisista on ihmisiä, jotka ovat joutuneet siirtymään oman kotimaansa sisällä.
Suurin osa pakolaisista on ihmisiä, jotka ovat joutuneet siirtymään oman kotimaansa sisällä.
Koska noin puolet pakolaisista on lapsia, heitä vastaanottavat matala- ja keskituloiset maat ovat yrittäneet parantaa koulunkäyntimahdollisuuksia esimerkiksi pakolaisleireillä. Myös Suomi on ollut mukana viemässä alan osaamista kehittyviin maihin.
Koulunkäynnin jatkaminen pakolaisena ei ole onnistunut tytöiltä yhtä hyvin kuin pojilta. Maailman pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan pakolaispoikien koulunkäyntiaste on jopa kaksinkertainen tyttöihin verrattuna. Esimerkiksi Etiopiassa ja Keniassa toiselle asteelle osallistuvien pakolaistyttöjen määrä on vain 40 prosenttia poikien määrästä.
Pakolaisilla on usein samankaltainen tilanne kuin paikallisella yhteisöllä
Miksi pakolaistyttöjen kouluttautuminen on selvästi harvinaisempaa kuin poikien? Tätä pohditaan tuoreessa, kesäkuussa julkistetussa tutkimuksessa.
Yhdysvaltalaisen Center for Global Development -ajatushautomon asiantuntija Shelby Carvalho tarkasteli pakolaislasten toisen asteen kouluttautumista Etiopiassa. Maa on otollinen tutkimuskohde, koska se on yksi Afrikan suurimmista pakolaisten vastaanottajista.
Yksi tutkimuksen pääviesteistä on, että pakolaistytöillä on usein hyvin samankaltaisia ongelmia kuin paikallisyhteisöjen tytöillä. Esimerkiksi suurin osa Etiopiaan sijoitetuista pakolaisista asuu leireillä syrjäisillä alueilla – samaan tapaan kuin leirien ympärillä asuvat paikalliset yhteisöt – kaukana julkisista palveluista, kuten kouluista.
Etiopiassa pakolaisten ja paikallisten välillä on myös muita yhdistäviä tekijöitä. Heidän vanhempiensa koulutusaste on suurinpiirtein samantasoinen ja näkemykset esimerkiksi tyttöjen kouluttautumisen tarpeellisuudesta samansuuntaiset.
Pakolaistyttöjen turvallisuudentunteella on suuri merkitys
Pakolaistyttöjen osallistumista toiselle asteelle rajoittaa kotitöiden suuri määrä.
Tutkimuksen mukaan pakolaisuus lisää sukupuolittuneen väkivallan ja pakkoavioliiton riskiä, mikä voi puolestaan vaikuttaa kielteisesti koulunkäyntiin. Etiopiassa pakolaistytöt kokivat lähes kaikilla tutkituilla alueilla enemmän sukupuolittunutta väkivaltaa kuin paikallisväestön tytöt.
Pakolaistyttöjen osallistumista toiselle asteelle rajoittaa myös kotitöiden suuri määrä. Vedenhakuun osallistuvat tytöt kävivät koulua muita vähemmän, ja mitä pidempi vedenhakumatka oli, sitä suuremmalla todennäköisyydellä koulunkäynti jäi vähemmälle.
Tutkimuksessa painotetaan turvallisuuden merkitystä. Etiopiassa toisen asteen koulut sijaitsevat pakolaisleirien ulkopuolella, ja pakolaistyttöjen on matkattava pitkiäkin etäisyyksiä päästäkseen oppilaitokseen. Tällä voi olla kielteinen vaikutus turvallisuudentunteeseen etenkin alueilla, joilla pakolaisten ja paikallisen yhteisön välillä ei ole yhteistä kieltä tai kulttuuritaustaa.
Ne pakolaistytöt, jotka ilmoittivat tuntevansa olonsa turvalliseksi paikallisessa yhteisössä, olivat 6-10 prosenttiyksikköä todennäköisemmin kirjoilla toisen asteen koulussa.
