Teksti Päivi Ängeslevä

Koronapandemia toi uusia keinoja kehitysyhteistyöhön

Miten koronaviruspandemia vaikutti koulunkäyntiin, alle viisivuotiaiden rokotuksiin ja luonnonsuojelualueiden vartiointiin? Kolme kehitysyhteistyöjärjestöä kertoo, miten pandemia muutti työtä.

Kaksi vuotta covid-19-tautia on takana. Ennusteet pandemian aikaisesta koulutuksesta, terveydenhuollosta ja luonnonsuojelusta ovat olleet karuja, kuten:

Sadat miljoonat lapset jäävät ilman opetusta ja kouluruokaa. Etäopiskelu ei onnistu ilman verkkoyhteyttä. Osa lapsista ei palaa kouluun, ja heistä puhutaan menetettynä sukupolvena.

Lapsista tulee halpatyövoimaa. Lapsiavioliitot yleistyvät, koska tytön koulutus ei enää tuo lisäarvoa perheelle. Perheväkivalta yleistyy. Etenkin äitiys-, seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluja karsitaan, ja lasten perusrokotukset jäävät antamatta.

Salametsästys lisääntyy, metsien suojelu kärsii.   

Ja miten ennustuksille on käynyt?

Etäkoulua radiossa

Somaliassa koulut sulkeutuivat viikoiksi, Etelä-Sudanissa ja Keniassa kuukausiksi. Ugandassa sulku kesti lähes 22 kuukautta, joka oli maailman pisin keskeytys lähiopetuksessa.

Koulut avautuivat Ugandassa vasta 10. tammikuuta 2022.

Ugandassa on arvioitu, että jopa joka kolmas oppilas ei palaa kouluun.

”Oppilaita palasi kouluihin vaihtelevasti alueesta riippuen”, Kirkon Ulkomaanavun (KUA) Itä-Afrikan koulutustyön asiantuntija Pauliina Kemppainen sanoo.

”Esimerkiksi Pohjois-Ugandan eräällä alueella ensimmäisen luokan oppilaita tuli kouluun puolitoistakertainen määrä pandemiaa edeltävään aikaan verrattuna. Määrän pitäisi olla suurempi, sillä koulunkäynnin aloitti kaksi ikäluokkaa eli syksyn 2020 ja 2021 ekaluokkalaiset.”

Ugandassa on arvioitu, että jopa joka kolmas oppilas ei palaa kouluun.

Moni oppilas aloitti koulusulun aikana työnteon, avioitui tai sai lapsen. Ugandassa lapsi- ja teiniraskaudet kasvoivat räjähdysmäisesti vuonna 2020. Maalis–kesäkuussa 10–24-vuotiaiden tyttöjen ja naisten käynnit neuvolassa lisääntyivät reilut 22 prosenttia. Maalis–syyskuussa 10–14-vuotiaiden raskaudet kasvoivat ikäryhmistä eniten, yli 360 prosenttia.

Tyttö opiskelee sisällä sängyn päällä.
21-vuotias Rose Night valmistautuu puolentoista vuoden tauon jälkeen matematiikan kokeeseen perheen pienimpien lasten makuuhuoneessa Yein kaupungissa Etelä-Sudanissa toukokuussa 2021. Kuva: Antti Yrjönen/KUA

”Samankaltainen ilmiö näkyi myös Etelä-Sudanissa”, Kemppainen sanoo.

Esimerkiksi Ugandassa tarjottiin etäopetusta, mutta siihen osallistui vain puolet runsaasta kymmenestä miljoonasta opiskelijasta. Etäopiskelua ja opintojen jatkamista oli tuettava uusin konstein, sillä edes opettajilla ei ole tietokoneita eikä toimivia verkkoyhteyksiä. 

”Radio on Itä-Afrikassa paras tapa tavoittaa lapset.”

– Pauliina Kemppainen

Ugandassa ja Keniassa opettajat kävivät aluksi oppilaiden kodeissa. He jakoivat kyniä ja tehtävävihkoja, neuvoivat opinnoissa ja tarkkailivat, saivatko lapset opiskella. Kun pandemia pitkittyi, osa opettajista ryhtyi pitämään oppitunteja radion välityksellä. Muut opettajat jalkautuivat yhteisöihin, jakoivat oppilaat pienryhmiin ja auttoivat lapsia opiskelussa.

”Radio on Itä-Afrikassa paras tapa tavoittaa lapset”, Kemppainen selittää.

Somaliassa opetusministeriö halusi kehittää digitaalisia alustoja etäopintoja varten. Se oli liian aikaista, Kemppainen toteaa, sillä verkkoyhteys ei toimi läheskään kaikkialla. Silti selvää on, että digitaalisuus on tullut kehittyvien maiden koulutukseen jäädäkseen.

Vielä arvoitukseksi jää, kuinka moni Itä-Afrikan lapsi jättää koulunkäynnin.

”Menetetty sukupolvi on todellinen uhka. Ugandan yläkouluissa koulupudokkaita yritetään houkutella takaisin esimerkiksi imetysnurkilla, joissa nuoret äidit voivat imettää säädyllisesti ja turvallisesti”, Kemppainen kertoo.

Terveyspalvelut pyörille

Viime vuonna äitiysterveyden palvelut vähentyivät ja lapset jäivät ilman rokotteita tuberkuloosia, poliota ja tuhkarokkoa vastaan. Alle viisivuotiaat lapset, jotka sairastivat ripulia, keuhkokuumetta tai malariaa, eivät välttämättä saaneet hoitoa.

”Pelkästään malariaan kuoli viime vuonna 12 prosenttia enemmän lapsia kuin edellisvuonna.”

– Tarmo Heikkilä

Näin vastasi lähes puolet noin 140:stä YK:n lastenjärjestön Unicefin kohdemaasta, jotka ovat alhaisen tai keskitulotason maita. 

”Pelkona on, että alle viisivuotiaita lapsia kuolee kuluvan vuoden aikana jopa kaksi miljoonaa enemmän kuin vastaavana aikana ennen pandemiaa. Pelkästään malariaan kuoli viime vuonna 12 prosenttia enemmän lapsia kuin edellisvuonna. Myös keskenmenot lisääntyivät”, Suomen Unicefin erityisasiantuntija Tarmo Heikkilä sanoo.

Usein syynä ovat terveyspalvelujen leikkaukset.

Mies rokottaa lasta, joka istuu naisen sylissä.
Lapsi saa tuhkarokkorokotteen Somalimaan pääkaupungissa Hargeisassa helmikuussa 2021. Kuva: Unicef/Naftalin

Hoitajia on siirtynyt terveysasemilta rokottajiksi ja muuhun koronapandemian vastaiseen työhön. Perusrokotteisiin varatut rahat ovat kuluneet koronavirusrokotteisiin. Asiakkaat eivät ole päässeet terveysasemille liikkumisrajoitusten ja julkisen liikenteen katkojen vuoksi. Osa kansasta on karttanut terveysasemia infektiopelon vuoksi.

”Siksi terveyspalveluja on viety ihmisten luo”, Heikkilä toteaa.

Kiertäviä terveysklinikoita on lisätty. Klinikka on usein autossa, jossa tavallisesti työskentelee hoitaja joko lääkärin kanssa tai ilman. Yhteisöissä on koulutettu vapaaehtoisia terveystyöntekijöitä, jotka osaavat hoitaa yleisimpiä sairauksia, kuten ripulia ja keuhkokuumetta.

Vaikka terveyspalvelut ovat yleisesti ottaneet takapakkia, yllätyksiäkin löytyy.

Heikkilä kertoo Somaliasta, jossa äitiysterveyden palvelut ja vastasyntyneiden lasten terveyskeskukset ovat toimineet lähes häiriöttä. Myös kuukautissuojia on jaettu tytöille kuten ennenkin, vaikka koulut olivat hetkellisesti kiinni.

Valvontaa virtuaalisesti

”Luonnonvarojen käyttö kasvoi, ja konfliktit ihmisten ja eläinten välillä lisääntyivät.”

– Anne Tarvainen

Ihmisen hyvinvointi on kytköksissä luontoon etenkin kehittyvissä maissa. Koronaviruspandemia sai yhteiskunnat sekaisin ja rikkoi ruokaketjut maaseudulta kaupunkeihin.

”Kaupungeista ei voi ostaa tuotteita, joten ihmiset muuttivat maalle, jossa voi viljellä, kerätä polttopuuta ja pyydystää eläimiä. Luonnonvarojen käyttö kasvoi, ja konfliktit ihmisten ja eläinten välillä lisääntyivät”, ympäristöjärjestö WWF Suomen ohjelmajohtaja Anne Tarvainen toteaa.

Esimerkiksi Nepalissa polttopuuta on hakattu edellisvuosia enemmän.

Sarvikuonoja vedessä
Nepalissa sarvikuonot lasketaan viiden vuoden välein. Viime vuonna niitä oli 752. Kuva: WWF Nepal/Samir Jung Thapa

Myös tiikereitä on tapettu, koska nepalilaiset ovat liikkuneet enemmän metsissä ja kokeneet ne uhaksi. Sarvikuonojen salametsästys on kasvanut. Vuonna 2020 sarvikuonoja metsästettiin neljä, 2010-luvulla vain yksi. Viime vuoden lukua ei vielä tiedetä, Tarvainen sanoo.

”Nepalilaiset kertovat entisistä salametsästäjistä, jotka ovat palanneet. Ammattimetsästäjät ja kauppiaat houkuttelevat myös kyläläisiä laittomuuksiin ja käyttävät heitä hyväkseen.”

Valvonta Aasian ja Afrikan suojelualueilla on vähentynyt. Pandemia lopetti turismin ja suojelualueiden pääsymaksut, joilla valvonta on osin rahoitettu.

Toisaalta pandemia rajoituksineen myös rauhoitti salametsästystä.

Esimerkiksi Etelä-Afrikassa sarvikuonojen salametsästys väheni lähes puoleen vuoden 2020 alkupuoliskolla edellisvuoden alkupuoliskoon verrattuna. Vuoden 2021 alkupuoliskolla tappoluku kääntyi nousuun, mutta silti sarvikuonoja kaadettiin vähemmän kuin ennen pandemiaa. Keniassa sarvikuonojen ja elefanttien salametsästys väheni merkittävästi vuoteen 2020 mennessä, eikä se ole pandemian aikana lisääntynyt. Tarvainen selittää yhdeksi syyksi sen, että lentoliikenne Keniasta hiipui eikä villieläinten osia saatu Aasian markkinoille.

”Ugandassa salametsästys ei ole vähentynyt, koska laittoman villieläinkaupan reitti kulkee maateitse Etelä-Sudanin ja Etiopian kautta.”

Pandemian aikana valvontaa oli kehitettävä. WWF Suomi tuki kohdemaidensa työntekijöitä kouluttamaan suojelualueiden valvojia virtuaalisesti. Lisäksi suomalaiset seurasivat Zoom-sovelluksen avulla nepalilaisten työntekijöiden käyntiä suojelualueilla. He haastattelivat paikallisia asukkaita ja käänsivät puheen nepalista englanniksi.

”Kokeilemisen arvoista ja varmasti jatkuu”, Tarvainen toteaa.

Virtuaalista vartijoiden koulutusta on kokeiltu myös Itä-Afrikassa.

Tarvaisen mukaan valvontaa suojelualueilla on oltava myös poikkeusaikana, sillä korruptio vaikuttaa lisääntyneen. Jos valvovat viranomaiset ovat taloudellisesti tiukoilla, heillä on matalampi kynnys sallia laiton metsästys tai puukauppa.

Eteen- vai taaksepäin?

Palaavatko palvelut entiselleen? Sitä ei vielä tiedetä. Tarmo Heikkilä Unicefista on huolissaan äitiys-, seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluista, jotka koetaan useissa kulttuureissa arkaluontoisiksi ja jopa tarpeettomiksi.

Jotain hyvääkin sentään tapahtui.

Anne Tarvainen WWF:stä kertoo, että järjestöllä on Nepalissa ja Keniassa hyvät yhteydet syrjäisiin kyliin. Yhteistyö paikallisten viranomaisten kanssa on tiivistynyt.

Myös KUAn Pauliina Kemppainen kertoo itäafrikkalaisten koulujen ja kotien yhteistyön tiivistymisestä. Opettajat ja vanhemmat tapasivat, kun opettajat jalkautuivat yhteisöihin.

Mutta paljon kysymyksiäkin on.

Vielä on esimerkiksi epäselvää, miksi äitiysterveyden palvelut ja kuukautissuojien jakelu toimivat juuri Somalian kaltaisessa hauraassa valtiossa. Ja miten pandemian vaikutukset voi ylipäätään erottaa muista kriiseistä, joita kehittyvissä valtioissa on?

Lue lisää: Korona uhkaa tyttöjen koulutusta Afrikassa

Lue lisää: Palaavatko lapset koulunpenkille koronan jälkeen? 

Lue lisää: Koronapandemia on iskenyt pahiten naisiin kehittyvissä maissa

Lue lisää: Koronaviruspandemia ajoi sata miljoonaa lasta köyhyyteen