Andien trooppisten jäätikkövuorten sulaminen uhkaa perulaisten vesivaroja. Ratkaisua vesipulaan etsitään muinaisten alkuperäiskansojen käyttämästä teknologiasta.
Trooppiset jäätikkövuoret kuuluvat maailman herkimpiin ekosysteemeihin ilmastonmuutoksen edessä. Niitä löytyy muun muassa Itä-Afrikan Kilimanjarolta sekä Etelä-Amerikan Andeilta. Jäätikkövuorilla tarkoitetaan vuoria, joiden huipuille on vuosisatojen saatossa kerääntynyt pysyvä lumi- tai jääpeite.
Vesikriisin uhan kasvaessa perulaiset ovat kääntäneet katseensa omaan historiaan.
Yli 70 prosenttia kaikista trooppisista jäätikkövuorista sijaitsee Perussa. Ilmastonmuutoksen vuoksi jo yli 40 prosenttia vuorten jäätiköistä on sulanut pois. Ennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä Perussa ei ole enää jäätikkövuoria.
Jäätiköiden sulaminen vuorilta aiheuttaa huolta erityisesti veden saatavuuden kannalta. Esimerkiksi Perun miljoonapääkaupunki Lima on täysin riippuvainen Andien jäätiköiden sulamisvedestä. Lima on maailman toiseksi suurin aavikolla sijaitseva kaupunki Kairon jälkeen. Sen vuotuinen sademäärä on vain 9 millimetriä vuodessa.
Vesikriisin uhan kasvaessa perulaiset ovat kääntäneet katseensa omaan historiaan.
Vesipulaa vastaan vettä viljelemällä
Jo yli 1 400 vuotta sitten inkoja edeltäneet chavín- ja wari-kansat käyttivät menetelmiä, joilla kerättiin sadevettä talteen. Näin varmistettiin, että kasteluvettä viljelyksille oli saatavilla myös kuivan kauden aikana.
Andien vuoristoseudun ilmastoa on aina sävyttänyt vaihtelevuus. Jylhän vuorijonon eri korkeuksilta löytyy lukuisia mikroilmastoja, ja vuotta rytmittävät sade- ja kuivakausi.
Muinaiskansojen piti etsiä tapoja elää vuoristoilmaston ehdoilla. Niistä olennaisimpia oli olosuhteisiin soveltuvan kasteluteknologian kehitys. Nykyisin sitä kutsutaan veden viljely- ja kylvömenetelmäksi, joka on edelleen käytössä monissa Andien vuoristokylissä.
Veden viljely perustuu veden luonnollisten reittien stimulointiin, kertoo hydrologian tohtori ja ecuadorilaisen kestävien teknologiaratkaisujen konsulttiyritys ATUKin toimitusjohtaja Boris Ochoa-Tocachi. Hän tutki väitöskirjassaan amunoja, yhtä alkuperäiskansojen monista veden viljelytekniikoista. Amuna tarkoittaa ketšuaksi ’pidättää’.
Alkuperäiskansat tunsivat veden maanalaiset liikkeet tarkkaan jo tuhansia vuosia sitten.
Amunat ovat kanaaleja, joihin sadevesi kerätään vuorenhuipun tuntumassa. Kanaalit ohjaavat veden vuorenrinnettä alas huokoisemmalle maalle. Sieltä vesi suodattuu maaperään ja kulkeutuu maan alla päätyen vuoren juurella sijaitseviin lähteisiin. Tekniikan avulla sadeveden kulkua hidastetaan – näin vettä saadaan enemmän hyötykäyttöön.
Ochoa-Tocachin mukaan olennaista tekniikassa on veden maanalaisten reittien tuntemus. Nykyään siinä voidaan hyödyntää mittauslaitteita. Alkuperäiskansat tunsivat kuitenkin veden maanalaiset liikkeet tarkkaan jo tuhansia vuosia sitten.
Ochoa-Tocachi on tutkinut kollegoineen amunoiden mahdollisuuksia Perun vesiturvallisuuden vahvistamisessa.
”Tutkimuksemme vahvisti, että amunoilla on keskeinen rooli vuoristokylien vedenlähteiden turvaamisessa. Uusi löydös oli se, että niiden avulla myös Liman vesivarantoa olisi mahdollista kasvattaa yli 30 prosentilla.”
Alkuperäiskansojen tietoa tarvitaan ilmastoratkaisuissa
Perussa on viime vuosikymmeninä turvauduttu vesihaasteiden ratkaisuissa länsimaiseen moderniin vesiteknologiaan. Sen hyödyistä on kuitenkin vähän näyttöä. Siksi Ochoa-Tocachi pitää tätä harmaaksi vesi-infrastruktuuriksi kutsumaansa teknologiaa ongelmallisena.
”Esimerkiksi padot ja betoniset vesivarantoaltaat ovat liian jäykkiä vastaamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin äkillisiin sään ääri-ilmiöihin.”
”Esimerkiksi padot ja betoniset vesivarantoaltaat ovat liian jäykkiä vastaamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin äkillisiin sään ääri-ilmiöihin.”
Ochoa-Tocachi puhuukin modernin tieteen ja alkuperäiskansatiedon yhdistämisen puolesta. Hänen mukaansa Andien vuoristokylissä piilee tärkeää tietoa veden kierrosta, jolla on merkittävä rooli ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.
”Oman tutkimuksemme suunnittelussa paikallisten ihmisten vesitietämyksellä oli äärimmäisen keskeinen rooli. Yllätyimme siitä tarkkuudesta, jolla he tuntevat veden maanalaiset reitit.”
Perussa alkuperäiskansojen ja pienviljelijäyhteisöjen perinteisiä veden käyttötapoja on pidetty pitkään takapajuisina. Ochoa-Tocachi iloitsee, että asenne on muuttumassa.
”Vuonna 2014 Perussa hyväksyttiin edistyksellinen laki ekosysteemipalveluiden kannustinjärjestelmästä, joka tukee investointeja veden viljelyn kaltaisiin hankkeisiin.”
Vesiviljelyn laajempaan hyödyntämiseen on kuitenkin vielä matkaa. Ochoa-Tocachin mukaan syynä on päättäjien vaatimukset numeerisesta tiedosta investointien pohjalle.
”Pitäisi kuitenkin muistaa, että me tieteilijät emme keksi mitään uutta. Tutkimuksemme vain vahvistaa sen, minkä alkuperäiskansat ovat tienneet jo pitkään.”
Lue lisää: Energiametallien kysyntä tuo vaurautta kehittyville maille
