Näkemättäkin voi ilmaista itseään. Norsunluurannikolla sokeat nuoret saivat mahdollisuuden tanssia, laulaa, soittaa ja löytää itsestään uusia ulottuvuuksia.
Muutama vuosi sitten Santé Ngohiol, 34, perusti sokeille nuorille OES’42:16-järjestön ja kulttuurikeskuksen. Hän on näkevä.
”Oivalsin, mitä musiikki merkitsee ihmisille, jotka pitävät itseään muita huonompina. Taiteellisessa ryhmässä he saavat rikkoa rajansa, irtautua eristyksestään ja muuttaa kohtaloaan. He saavat mahdollisuuden osallistua ja näyttää yhteiskunnalle, mihin he kykenevät.”
Nyt Ngohiol etsii kiivaasti rahaa, jotta voisi avata suljetun kulttuurikeskuksen uudestaan.
OES’42:16 viittaa Vanhan testamentin Jesajan kirjan 42. lukuun ja sen 16. jakeeseen: ”Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne; polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät. Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemättä jätä.”
TEKSTI TIINA KIRKAS
KUVAT JOANA CHOUMALI
Joana Choumali on 40-vuotias norsunluurannikkolainen valokuvaaja. De l’ombre á la lumiére -sarjaa varten hän vieraili säännöllisesti OES’42:16-järjestön kulttuurikeskuksessa vuosina 2012–2014. Viime vuonna Choumali sai afrikkalaisen nykyvalokuvan POPCAP-palkinnon.
Josias Yesso, 27, harjoittelee tanssiesitystä, joka kertoo sokeiden elämästä Afrikassa. Hän kävi säännöllisesti ekumeenisen OES’42:16-järjestön kulttuurikeskuksessa Yopougonin kaupunginosassa Abidjanissa, kunnes keskus suljettiin tammikuussa rahapulan vuoksi. Hän palasi kotikyläänsä ja ansaitsee elantonsa kalastajana.
Kymmenenvuotias Nathan Coulibaly seuraa, kuinka nuoret sokeat miehet soittavat rumpuja. Pojan mielestä se on kiehtovaa. Coulibaly on järjestön työntekijän poika ja näkevä.
Patricia N’guessan, 21, opettelee soittamaan ahokoa, perinteistä norsunluurannikkolaista soitinta.
Yvonne Bella Akissi, 22, saapuu OES’42:16-järjestön kulttuurikeskukseen ystävänsä saattamana. Hän sokeutui sairauden seurauksena muutama vuosi sitten. Isä hylkäsi tyttärensä, ja nyt Akissi yrittää jatkaa lukion jälkeisiä opintojaan. Ennen sokeutumistaan hän haaveili näyttelijän ammatista.
28-vuotias Nadège N’guessan (vas.) sairastui silmänpainetautiin ja sokeutui. Hänen vanhempansa eivät selviytyneet tyttären vammautumisesta vaan erosivat. Nyt N’guessan on koditon ja yöpyy ystäviensä luona. Hän opiskelee taidehallintoa kansallisessa taideyliopistossa ensimmäisenä sokeana naisena. Valtio tukee hänen opintojaan stipendillä.
30-vuotias Rosalie Touré (kesk.) on syntymäsokea ja orpo. Hän asuu siskojensa luona ja elättää itsensä myymällä käsitöitään.
Ba Enoc (oik.) sokeutui mystisen sairauden seurauksena kuusi vuotta sitten. Hän on 27-vuotias ja opiskelee musiikkia kansallisessa taideyliopistossa.
Näkemättäkin voi ilmaista itseään. OES’42:16-järjestön kulttuurikeskus tarjosi muutaman vuoden ajan sokeille ja näkövammaisille nuorille mahdollisuuden luoda taidetta, tehdä kulttuuria ja liikkua. Tanssi- ja teatteritaiteen opettaja Martial Bohui ohjaa 34-vuotiasta Kadidia Ouattaraa.
Roman Coulibaly, 24, soittaa rumpuja keskuksen ranskan luokassa. Hän syntyi sokeana mutta on perheensä tukemana kouluttautunut ääniteknikoksi ja muusikoksi. Taidoillaan hän onnistuu hankkimaan itselleen myös hieman omaa rahaa.
Muutama vuosi sitten Santé Ngohiol, 34, perusti sokeille nuorille OES’42:16-järjestön ja kulttuurikeskuksen. Hän on näkevä. Nyt hän etsii kiivaasti rahaa, jotta voisi avata suljetun kulttuurikeskuksen uudestaan.
”Oivalsin, mitä musiikki merkitsee ihmisille, jotka pitävät itseään muita huonompina. Taiteellisessa ryhmässä he saavat rikkoa rajansa, irtautua eristyksestään ja muuttaa kohtaloaan. He saavat mahdollisuuden osallistua ja näyttää yhteiskunnalle, mihin he kykenevät.”
Köyhän perheen poika ja vauraan mahtisuvun tytär ratkovat tahoillaan elämänsä haasteita, kunnes Nigerian rujo todellisuus törmäyttää heidät toisiinsa traagisin seurauksin.
