Jokaisella lajilla on oma tärkeä paikkansa luonnon ekosysteemeissä. Siksi ei ole samantekevää, miten niin tarpeellista vihreää siirtymää toteutetaan.
”Muista sammuttaa valot!” muistutti tarra lapsuuskotini virtakytkimen ohessa vielä pitkään öljykriisin jälkeen. Tänä talvena pelkkä valojen sammuttelu ei ole riittänyt, niin kuin ei vuoden 1973 paikkeillakaan.
Rahan motivoiva voima on viime kuukausina tullut todistetuksi – kipeästikin – monessa kotitaloudessa. Sähkönkulutus laski viime syksyn kuukausina selvästi vuodentakaisesta. Sähkön säästötalkoissa ovat kunnostautuneet erityisesti kotitaloudet. Vähemmälläkin on ollut mahdollista tulla toimeen – ja ilmasto ja kukkaro kiittävät.
Mistä kaivetaan metallit sähköautojen akkuihin? Mitä maailmalla tapahtuu käytöstä poistuville aurinkopaneeleille?
ILMASTONMUUTOKSESTA, sen syistä ja seurauksista on puhuttu suureen ääneen yli kymmenen vuotta. Tiedämme, että energiantuotanto ja -kulutus ovat suurimmat päästölähteet niin Suomessa kuin maailmallakin. Mutta vasta Venäjän hyökkäyssodan seurauksena sähkönkulutukseen alettiin meillä toden teolla kiinnittää huomiota, ja vihreä siirtymä on vauhdittunut Euroopassa.
Sinänsä välttämättömästä vihreästä siirtymästä nousee kuitenkin mieleen myös kysymyksiä: Mistä kaivetaan metallit sähköautojen akkuihin? Mitä maailmalla tapahtuu käytöstä poistuville aurinkopaneeleille? Puhuiko joku linnuistakin?
YK:n luontokokouksessa viime vuoden lopulla lähes 200 maata kävi neuvotteluja luontokadon pysäyttämiseksi. Kanadan Montrealissa päästiin sopuun maa-, sisävesi-, rannikko- ja merialueita koskevasta 30 prosentin suojelutavoitteesta. Lisäksi sovittiin muun muassa jätteen määrän vähentämisestä ja ruokahävikin puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä.
LUONNON MONIMUOTOISUUDEN säilyminen on elinehto elämämme jatkumiselle. Jokaisella lajilla on oma tärkeä paikkansa luonnon ekosysteemeissä – näinhän olemme oppineet biologian tunneilla. Tämän vuoksi ei ole samantekevää, miten tätä niin tarpeellista vihreää siirtymää toteutetaan.
Tuulivoimaloiden vaikutuksesta linnustoon löytyy tutkimustietoa, lepakoista sitä on vähemmän. Tuulimyllyjen sijainti vaikuttaa siihen, millaisen vaaran ne muodostavat siivekkäille. Merkittävänä uhkana myllyjä ei nykyisellään pidetä, mutta toisaalta: mitä enemmän myllyjen siipiä halkoo ilmaa, sitä useammin törmäyksiä tapahtuu.
Aurinkoenergialla odotetaan olevan suuret mahdollisuudet Afrikassa. Tällä hetkellä manner tuottaa kolme neljäsosaa sähköstään fossiilisilla polttoaineilla. Tulevaisuudessa aurinkovoimalla katettaneen vähintään 40 prosenttia sähkönkulutuksesta, mikä selviää lehtemme jutusta.
Aurinkovoimapuistot tarvitsevat paljon tilaa. Äkkiseltään ajateltuna sitähän löytyy esimerkiksi Saharan autiomaasta. Aavikoillakin on kuitenkin omat eläin- ja kasvilajinsa, jotka kärsivät ihmisen viedessä niiden elintilan.
Täysin ongelmatonta ei siis ole minkään energiamuodon käyttö. Sen vuoksi katse palaa takaisin meihin ihmisiin. Luontokadon juurisyy on ylikulutus. Nykyinen energiakriisi on todistanut, että sähkön säästäminen on mahdollista – onnistuisiko sama muussakin kuluttamisessa?
PS. Tilaa Kehitys-lehden uutiskirje, niin saat 8 kertaa vuodessa tietoa sähköpostiisi vain verkossa julkaistuista jutuista.
Lue lisää: Krokotiilin kyyneleet eivät Kongon lapsia auta
Lue lisää: Ilmastonmuutoksen torjuntaan etsitään lisää rahaa
