Susanna Myllylä

Sota Ukrainassa aiheuttaa vakavaa tuhoa ympäristölle

Venäjän hyökkäyssodalla Ukrainassa on laajoja ja pitkäkestoisia vaikutuksia ympäristölle. Sodan ympäristötuhot on tärkeä dokumentoida.

”Kyseessä on Euroopan suurin ympäristökatastrofi, kun katsotaan millä tahansa kriteerillä. Katastrofin vaikutus ei pysy Ukrainassa, vaan ulottuu meihinkin. Esimerkiksi Ukrainan länsiosa on Itämeren valuma-alueella”, sanoo ympäristöministeriön erityisasiantuntija Marjukka Porvari.

Ukrainalainen kansalaisjärjestö Ecoaction on alusta lähtien dokumentoinut Venäjän hyökkäyssodan ympäristövaikutuksia. Järjestö toimii Kiovasta käsin.

Järjestön ilmastoyksikön päällikön Yevheniia Zasiadkon mukaan on vielä epäselvää, miten he voivat hyödyntää eri alueilta kerättyjä tietoja Venäjää vastaan, ja mitä viranomaiset tarvitsevat. Lopullinen päämäärä kuitenkin on saattaa Venäjä vastuuseen kansainvälisen tuomioistuimen kautta.

”Nyt käytämme tietoja enemmän Ukrainan sisällä puolustaaksemme tavoitetta, että ympäristön tila pitäisi laskea osaksi elpymistä – ettei se ole vain rakennusten ja infrastruktuurin jälleenrakentamista.”

”Ukrainan hallinto korostaa, että sodan tuhot on tärkeä dokumentoida, jotta Venäjä saadaan eräänä päivänä vastuuvelvolliseksi. Ympäristön tilan seuranta on tärkeää myös sodan aiheuttamien, ihmisten terveydelle ja luonnonvaroille aiheutuvien haittojen minimoimiseksi”, Marjukka Porvari painottaa.

Idän hiilikaupunkien vihreä siirtymä lykkäytyy

Ecoactionin energiapolitiikan asiantuntija Anastasiia Bushovska kertoo, miten Itä-Ukrainan hiilikaupungit olivat valmistautuneet laajaan vihreään siirtymään ennen Venäjän hyökkäystä.

Nyt hiilikaivosten sulkeminen on epävarmaa ja kaupunkien väestöä on siirretty länteen. Ukrainan länsiosien hiilikaupungeissa, kuten Chervonohradissa, siirtymää puhtaaseen energiaan pyritään puolestaan edistämään.

Itäisissä hiilikaupungeissa on kuitenkin vielä jäljellä ihmisiä. Niissä ennestään huono ympäristön tila on yhä pahentunut.

Mistä saadaan puhdasta vettä?

Useissa alueen hylätyissä kaivoksissa pohjaveden pinta on noussut hälyttävää vauhtia. Sodan vuoksi kaivosten vesien pumppausjärjestelmät ovat pysähtyneet, mikä on aiheuttanut tulvia. Tulvavesissä on raskasmetalleja ja joissakin tapauksissa jopa ydinjätettä, mikä selittyy vuonna 1979 tehdyllä maanalaisella ydinkokeella.

”Esimerkiksi Donetskin ja Luhanskin alueilla on tulvinut noin kymmenen hiilikaivosta, enimmäkseen väliaikaisesti miehitetyillä alueilla tai rintamalla”, sanoo Bushovska.

”Infrastruktuuri on vaurioitunut. Seuraavasta talvikaudesta on paljon huolta, koska on olemassa mahdollisuus, että alue jää jälleen ilman lämpöä, vettä ja kaasua. Vettä toimitetaan nyt aikataulun mukaisesti.”

Kaksi hiilikaupunkia, Myrnohrad ja Pokrovsk, toivovat saavansa vettä hiilikaivoksista käytettäväksi omissa yhteisöissään, mikä vaatii erityisiä vedensuodatusjärjestelmiä.

Maan juomavedestä 80 prosenttia otetaan pintavetenä. Vesilaitoksiin kohdistuneet iskut ovat halvauttaneet myös jäteveden puhdistuksen ja aiheuttaneet jätteiden leviämisen ympäristöön.

Kun juomaveden turvallisuudesta puuttuu varmuus, voi olla, etteivät ihmiset palaa kotiseudulleen. Peltojen kastelu saastuneella vedellä voi taas päättää elinkeinon. Satojen tuhansien viljapelloille päätyneiden ammusten ja niiden myrkkyjen poistaminen vie todennäköisesti vuosikymmeniä.

Sodan suuri ekologinen jalanjälki

Asuinalueille tehdyt sotatoimet ovat synnyttäneet massiivisen määrän haitallista ja vaarallista jätettä, kuten asbestia. Kunnallinen jätehuolto ei toimi ja laittomat kaatopaikat ovat täyttyneet entisestään.

”Ukraina on tällä hetkellä Euroopan suurin ja etenkin vaarallisia jätteitä sisältävä kaatopaikka”, toteaa Simo Laakkonen. Hän on sotien ympäristöhistoriaan perehtynyt maisemantutkimuksen yliopistonlehtori Turun yliopistosta.

Sota ja jälleenrakennus kuluttavat suuret määrät luonnonvaroja ja raaka-aineita.

”On ikävä asia ympäristön kannalta, kun puuta, terästä, muovia ynnä muuta joudutaan Ukrainan lisäksi kaapimaan pitkin maailmaa”, Laakkonen sanoo.

Rikki mennyt silta
Sodassa tuhoutuneen infrastruktuurin korjaaminen ja uudelleenrakennus kuluttavat luonnonvaroja. Kuva: Dmytro Kapitonenko/UM

Sota on ravisuttanut myös globaalia ruokaturvaa ja saattanut osaltaan lisätä painetta peltoalan kasvattamiseen Euroopan ulkopuolella.

”Uusien peltojen raivaaminen tapahtuu todennäköisesti alueilla, joilla ei viljelyä kontrolloida, kuten Afrikassa tai Latinalaisessa Amerikassa. Siellä on syöty tilaa alkuperäiseltä luonnolta”, Laakkonen pohtii.

Sota on turmellut laajoilla alueilla metsiä, ja puita hävitetään myös pakon edessä.

”Ukrainan metsät ovat kärsineet pahasti. Salahakkuut ovat iso ongelma, koska ihmisten pitää saada kotinsa lämpimiksi. Metsäpalot ovat 54-kertaistuneet ja yli 50 000 hehtaaria metsää on palanut sodan takia. Metsät ovat täysin miinoitettuja, mikä haittaa tulipalojen sammuttamista”, Marjukka Porvari ympäristöministeriöstä kertoo.

Suomelta monipuolisesti tukea

Ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo allekirjoitti maaliskuussa Ukrainan-vierailun yhteydessä kaksi yhteisymmärryspöytäkirjaa. Tarkoituksena on auttaa Ukrainaa laajasti ympäristön tilan seurannassa sekä maan jälleenrakennuksessa ja vihreässä siirtymässä.

Ympäristönäkökohdat liittyvät myös Ukrainan tekemään 10-kohtaiseen rauhansuunnitelmaan. Lisäksi maan ympäristölainsäädäntö ja instituutiot halutaan pikaisesti modernisoida EU-kelpoisiksi.

Ilmatieteen laitos on tehnyt sodan ilmanlaatuvaikutusten satelliittipohjaista arviointia, jota rahoitetaan ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista. Ilmatieteen laitos on myös kouluttanut ukrainalaisia asiantuntijoita.

Suomen ympäristökeskus on käynnistämässä yhteistyötä ukrainalaisten viranomaisten kanssa vesikysymyksiin sekä ekosysteemeihin ja biodiversiteettiin liittyvässä seurannassa.