Myanmarissa on koulutettu Suomen tuella noin 70 elokuva-alan ammattilaista, jotka ovat tuottaneet vuosien mittaan saman määrän dokumenttielokuvia.
Suomi kanavoi tukensa Viestintä ja kehitys -säätiön Vikesin kautta, joka on tukenut Yangonin elokuvakoulua heti sen perustamisvuodesta 2005 lähtien.
Työskentely on ollut vaativaa, sillä maa avautui vasta äskettäin ulkomaailmalle. Myanmar siirtyi virallisesti sotilasvallasta siviilihallintoon keväällä 2011. Samalla maata vuodesta 1988 lähtien hallinnut sotilasjuntta lakkautettiin.
”Äitini muutti silloisesta Burmasta Britanniaan vuonna 1952. Hän ei halunnut puhua kotimaastaan tai lähtönsä syistä, mutta minä kiinnostuin juuristani. Vuonna 1995 tein ensimmäisen elokuvani Our Burmese Days”, Yangonin elokuvakoulun johtaja Lindsey Merrison kertoo.
Merrison, 54, asuu perheineen Berliinissä. Hän käy Myanmarissa monta kertaa vuodessa.
”Kiinnostuin äitini synnyinmaan kulttuurista ja perehdyin sen uskomusjärjestelmiin. Tein nat-henkien kultista toisen elokuvani Friends in High Places. Nat-henkiä palvottiin ennen buddhismia.”
Osaajille tarvetta
Kun Lindsey Merrison kuvasi elokuviaan, hän tapasi alasta kiinnostuneita nuoria.
”Ajattelin, että olisi mukava, jos voisin jotenkin tukea nuoria.”
”Hain lupaa dokumenttityöpajan perustamiseen. Aloin hakea yhteistyökumppaneiksi elokuva-alan ammattilaisia ja rahoittajia ulkomailta. Yangonissa on vieraillut koko joukko vapaaehtoisia kouluttajia, jotka ovat halunneet välittää osaamistaan eteenpäin.”
Opiskelijan on osallistuttava vähintään viiteen työpajaan kolmen vuoden kuluessa ja ohjattava oma elokuva lopputyönään. Opiskelijoiden elokuvat edustavat niin kutsuttua tosifiktiota. Näyttelijät ovat tavallisia ihmisiä, ja kuvaukset tehdään aidossa ympäristössä.
Elokuvat voivat kertoa työstä rubiinikaivoksessa, järven kalastajayhteisöstä tai tapahtumista pääkaupunki Yangonin rautatieasemalla. Usein aiheet kumpuavat omasta elämästä.
Opiskelijoiden elokuvia on jo palkittu kansainvälisillä festivaaleilla.
”Kyse on yhteiskunnallisesta realismista”, Merrison kertoo.
”Käsittelemme mielellämme aiheita, jotka liittyvät naisiin, lapsiin, nuoriin ja etnisiin ryhmiin. Myanmarissa on jonkun verran elokuvateollisuutta, mutta se on hyvin viihteellistä. Haluamme esiin erilaisia ääniä Myanmarista.”
Suomen tavoitteena on lisätä Myanmarin sananvapautta, vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja tukea dokumentaristien koulutusta maassa, josta on puuttunut vapaa journalismi.
TEKSTI RIITTA SAARINEN
KUVA PETTERI KOKKONEN
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Yangonin elokuvakoulu
- Viestintä ja kehitys -säätiö Vikes on tukenut dokumentintekijöiden koulutusta Myanmarissa vuodesta 2005 lähtien. Säätiöön kuuluu 28 viestintäalan järjestöä Suomesta.
- Suomi myönsi Yangonin elokuvakoululle kolmevuotisen jatkorahoituksen ja tukee järjestöä Vikesin kautta 449 000 eurolla vuosina 2014–2016.
- Suomi on tukenut elokuvakoulua yhteensä 813 685 eurolla vuosina 2005–2016.
- Suomen lisäksi Yangonin elokuvakoulun toimintaa ovat tukeneet Euroopan unioni, Goethe-instituutti ja Open Society Foundation.
