Siihen, että omaa kotiseutua ei pakon edessä tarvitse jättää, on mahdollista vaikuttaa. Kun joudutaan turvautumaan humanitaariseen apuun, ei onnistu enää kaupankäyntikään.
Kesällä 2015 pääsin seuraamaan Tansanian silloisen presidentin Jakaya Kikweten Suomen-vierailua. Kikwete seurueineen tutustui tuolloin muun muassa Vuosaaren satamaan ja Aalto-yliopiston innovaatiotoimintaan.
Ja juuri tästä on kyse, kun kehitysyhteistyössä päästään tavoitteeseensa. Se käy tarpeettomaksi, ja yhteistyötä jatketaan muilla tavoin – kuten kauppaa käyden.
Kun toimittajat tiedotustilaisuudessa kysyivät presidentti Kikweteltä, mitä hän toivoo Suomelta, tuli vastaus kiertelemättä: kauppaa ja investointeja.
Kikweten vastaus nousee mieleeni aika ajoin; onhan Tansania yksi Suomen pitkäaikaisista kehitysyhteistyön kumppanimaista. Kuulin vastauksessa halun tasa-arvoisesta, kumpaakin maata hyödyttävästä kumppanuudesta. Ja juuri tästä on kyse, kun kehitysyhteistyössä päästään tavoitteeseensa. Se käy tarpeettomaksi, ja yhteistyötä jatketaan muilla tavoin – kuten kauppaa käyden.
EUROOPAN unionin Global Gateway -aloitteen tavoitteena on saada liikkeelle 300 miljardin euron investoinnit lähivuosina globaalin etelän kehittämiseksi. Kyse on infrastruktuurihankkeista, kuten digitaali-, energia- ja liikenneyhteyksistä. Lisäksi tarkoitus on kehittää terveydenhuolto-, koulutus- ja tutkimusjärjestelmiä kehittyvissä maissa.
Puolet Global Gatewayn rahoituksesta suuntautuu Afrikan maihin, toinen puoli Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Aloite yhdistää EU-instituutioiden, jäsenmaiden, eurooppalaisten kehityspankkien ja yritysten rahoitusta. Myös suomalaiset yritykset voivat pyrkiä mukaan Global Gateway -hankkeisiin.
Hallitusohjelma kääntää sekin katsetta kohti yksityissektoria. Kun kehitysyhteistyön rahoitusta vähennetään seuraavina vuosina, pyrkii hallitus samalla lisäämään kotimaisten yritysten osuutta kehitysyhteistyössä ja kehityssijoituksissa. Suomalaisosaamista halutaan hyödynnettävän nykyistä enemmän esimerkiksi kestävän metsätalouden hankkeissa.
TÄSSÄ numerossa on asiaa paitsi EU:n pyrkimyksistä globaalissa etelässä, myös siitä mitä EU-vaikuttaminen vaatii. Lisäksi puhumme humanitaarisesta avusta ja kysymyksistä, joiden äärelle avun antajat joutuvat.
Humanitaarisen avun tarve jatkaa kasvuaan, samoin pakolaisten määrä. YK:n mukaan 360 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua, mikä on lähes kolmanneksen enemmän kuin viime vuonna. Yli 110 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa, ja 260 miljoonaa ihmistä näkee nälkää. Läheskään kaikkeen hätään vastaamiseen YK ei saa riittävästi rahoitusta.
Pitkittyneiden konfliktien ja Venäjän hyökkäyssodan seurausten lisäksi pakolaisten kasvavaa määrää selittää ilmastokriisi. Ilmastonmuutos ja sen seurauksiin vastaaminen ovat olennainen osa kehitysyhteistyötä. Suomen tuella on esimerkiksi kehitetty sää- ja varoituspalveluita, vahvistettu ruokajärjestelmiä ja veden saatavuutta sekä edistetty uusiutuvan energian käyttöä.
Siihen, että omaa kotiseutua ei pakon edessä tarvitse jättää, on mahdollista vaikuttaa. Kun joudutaan turvautumaan humanitaariseen apuun, ei onnistu enää kaupankäyntikään.
Lue lisää: Vessapaperia hotellihuoneeseen
Lue lisää: Puhuiko joku linnuista?
