Vain kolme vuosikymmentä, ja afrikkalaisia on kaksi kertaa enemmän kuin nyt. Afrikka ja Eurooppa hyötyvät hallitusta ja laillisesta maahanmuutosta.
Viime vuodet talous on kasvanut vauhdikkaasti monissa Afrikan maissa. Silti nuoret eivät juurikaan työllisty. Opiskelu- ja työpaikoista kilpaillaan ankarasti, ja toimeentulo on niukkaa.
Paikoin nuoret hermostuvat ja syntyy levottomuuksia. Moni tähyää ulkomaille.
”Afrikkalaiset nuoret tajuavat suhteellisen köyhyytensä paremmin kuin koskaan. He haluavat muuttaa olosuhteitaan ja lähtevät”, sanoo Afrikan ohjelmista vastaava koordinaattori Mohamed Yahya YK:n kehitysohjelman UNDP:n Etiopian toimistosta.
Yahya viittaa tuhansiin afrikkalaisiin, jotka ovat viime vuosina hakeutuneet ennen kaikkea Eurooppaan. Valtaosa heistä on nuoria miehiä, jotka etsivät työtä.
Matkaan siirtolaiset lähtevät sukulaistensa kustantamina tai lainarahalla. Moni turvautuu laittomiin reitteihin ja salakuljettajiin, sillä viralliset maahantuloväylät ja oleskeluluvat on varattu varakkaille ja koulutetuille afrikkalaisille.
Viime vuonna etenkin Italiaan saapui meriteitse kymmeniä tuhansia siirtolaisia Eritreasta, Somaliasta, Nigeriasta, Gambiasta ja Malista.
”Siirtolaiset tietävät, että Saharan ja Välimeren ylitykset ovat vaarallisia. Silti he lähtevät. Vaihtoehtona on jäädä kotiin ja elää köyhyydessä”, Yahya sanoo.
Eurooppa kiinnostaa, sillä se on lähellä.
Eurooppa kiinnostaa, sillä se on lähellä. Britannia, Ranska ja Belgia houkuttavat afrikkalaisia entisistä siirtomaistaan. Monissa maissa on laaja afrikkalainen yhteisö, joka auttaa uusia tulijoita matkan ja työpaikan järjestämisessä.
”Afrikkalaiset nuoret tuntevat myös eteläisen Euroopan epäviralliset työmarkkinat, jotka toimivat paljolti heidän varassaan. Ravintoloissa ja hotelleissa on tarjolla siivousta, maataloudessa hedelmien ja vihannesten poimintaa”, sanoo tutkija Jesper Bjarnesen Pohjoismaisesta Afrikka-instituutista.
Lisää afrikkalaisia
Valtaosa afrikkalaisista etsii työtä omalta mantereelta. Köyhistä maista hakeudutaan naapuriin ja lähistön kasvukeskuksiin. Burkinafasolaiset muuttavat Norsunluurannikolle, ugandalaiset ja tansanialaiset Keniaan, mosambikilaiset Etelä-Afrikkaan.
Yhdeksän kymmenestä Afrikan 21 miljoonasta siirtolaisesta on afrikkalaisia.
Yhdeksän kymmenestä Afrikan 21 miljoonasta siirtolaisesta on afrikkalaisia.
Vain Pohjois-Afrikasta lähdetään ensisijaisesti mantereen ulkopuolelle.
Jesper Bjarnesen muistuttaa, että köyhimmät ihmiset jäävät yleensä kotiseudulleen. He hyötyvät siirtolaisuudesta epäsuorasti, jos sukulaiset tai tuttavat lähettävät heille rahaa.
Jatkossa muuttohalut saattavat lisääntyä, sillä Afrikan väestö kasvaa eniten maailmassa.
YK:n mukaan 34 vuoden kuluttua Afrikassa asuu kaksi ja puoli miljardia ihmistä, yli kaksi kertaa enemmän kuin nykyisin. Elintila käy vähiin, sillä neliökilometrillä asuu keskimäärin 80 ihmistä. Pienessä Burundissa neliökilometrille on mahduttava yli kaksi tuhatta ihmistä.
Vuonna 2100 afrikkalaisia on jo lähes 4,4 miljardia eli kaksi viidesosaa maailman ihmisistä.
Eniten lapsia syntyy läntisessä ja itäisessä Afrikassa.
Väestö viisinkertaistuu vuosisadan loppuun mennessä Burundissa, Angolassa, Malawissa, Nigerissä, Somaliassa, Ugandassa, Tansaniassa, Sambiassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Nigeriassa asuu silloin lähes miljardi ihmistä, mikä tekee siitä väestöltään maailman kolmanneksi suurimman valtion Intian ja Kiinan jälkeen.
Afrikan väestö kasvaa, koska synnytysikäisiä naisia on paljon, ja parisuhteessa elävistä naisista vain joka kolmas käyttää ehkäisyä. Samaan aikaan yhä useampi lapsi selviää hengissä ensimmäiset viisi vuottaan ja elää pitempään kuin vanhempansa.
Lisäksi köyhimmissä afrikkalaisissa valtioissa naiset saavat edelleen enemmän kuin viisi lasta.
Vain kerran valtiossa
Afrikka voi myös hyötyä väestönsä kasvusta. Väestötutkijat puhuvat demografisesta ikkunasta, jolloin työikäisiä on enemmän kuin huollettavia lapsia ja vanhuksia parin vuosikymmenen ajan.
Tällöin naiset vapautuvat hoivatyöstä kodin ulkopuolelle ansaitsemaan. Rahaa säästyy muiden muassa terveydenhoitoon ja koulutukseen, jotka lisäävät yleistä hyvinvointia ja tuottavuutta. Naiset synnyttävät aikaisempaa vähemmän lapsia, ja lasten elämänlaatu korvaa lukumäärän.
Kansantalous taas kasvaa, kun mahdollisimman suuri joukko ihmisiä ansaitsee ja kuluttaa. Perheet myös säästävät, mikä kerryttää lainattavaa rahaa esimerkiksi yrityksille.
Demografinen ikkuna avautuu kunkin valtion kehityksessä vain kerran.
Demografinen ikkuna avautuu kunkin valtion kehityksessä vain kerran.
Esimerkiksi Mauritiuksella ikkuna on jo sulkeutunut. Etiopiassa se aukeaa lähitulevaisuudessa ja Nigerissä muutaman vuosikymmenen kuluessa. Jotta ne voisivat hyötyä ainutkertaisesta mahdollisuudestaan, perheiden lapsiluvun on pienennyttävä nykyistä nopeammin.
Työikäisille tulee myös järjestyä työtä ja toimeentuloa. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan nuorille tarvitaan 18 miljoonaa uutta työpaikkaa vuodessa. Samalla on varauduttava väestön vanhenemiseen ja luotava eläkejärjestelmä. On saatava tytöt kouluun ja lisättävä nuorten mahdollisuuksia jatkaa opiskelua peruskoulun jälkeen.
Kaikki tämä vaatii valtavia uudistuksia afrikkalaisissa yhteiskunnissa.
IMF:n mukaan Afrikan valtiot hyötyvät oikeilla toimilla demografisista ikkunoistaan ja kaksinkertaistavat henkeä kohden lasketun bruttokansantulonsa vuoteen 2050 mennessä. Vuosisadan lopussa hyöty kasvaa vieläkin suuremmaksi.
Vapaata liikkuvuutta
UNDP:n Mohamed Yahyan mielestä Afrikan on muututtava, jotta kenenkään ei tarvitse etsiä toimeentuloa mantereen ulkopuolelta. Työ- ja opiskelupaikkojen lisäksi tarvitaan hyvää hallintoa.
”Puolet afrikkalaisista on alle 20-vuotiaita, mutta johtajien keski-ikä on 70 vuotta. Nuoret on suljettu pois poliittisesta elämästä. Heidät on saatava mukaan.”
On myös parannettava afrikkalaisten mahdollisuuksia liikkua lähialueille. Länsi-Afrikassa viisumivaatimuksia ja rajamuodollisuuksia on karsittu, muualla niitä on runsaasti.
”Nyt eurooppalaisen on helpompi matkustaa ja työskennellä Afrikassa kuin afrikkalaisen.”
”Nyt eurooppalaisen on helpompi matkustaa ja työskennellä Afrikassa kuin afrikkalaisen”, Yahya sanoo.
Hänestä ihmisten vapaa liikkuvuus lisäisi alueellista kauppaa, loisi työpaikkoja ja vaurastuttaisi Afrikkaa. Se vähentäisi tarvetta muuttaa mantereelta.
Myös Afrikan unioni ja Kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM ovat kannustaneet afrikkalaisia valtioita helpottamaan ihmisten liikkumista maasta toiseen.
Silti elintasokuilun kurominen Eurooppaan vie aikaa, ja moni afrikkalainen hakee myös vastaisuudessa työtä ja koulutusta Afrikan ulkopuolelta, Yahya uskoo.
”Tarvitaan järjestelmä, jossa tietty määrä afrikkalaisia saa laillisen oikeuden opiskella ja työskennellä Euroopassa. Tietyn ajan kuluttua he palaavat kotiinsa.”
Jesper Bjarnesenin mielestä nykyteknologia mahdollistaa järjestelmän, jossa afrikkalaiset voisivat hakea työtä tai opiskeluoikeutta lähimmässä eurooppalaisessa suurlähetystössä tai erillisissä keskuksissa. Niissä voisi anoa myös turvapaikkaa.
”Ihmiset välttyisivät kalliilta ja vaaralliselta matkalta. Eurooppa taas saisi laittoman siirtolaisuuden sijaan laillista ja hallittua maahanmuuttoa.”
Bjarnesen muistuttaa, että jo lähitulevaisuudessa Euroopassa tarvitaan lisää työntekijöitä. Vanheneva väestö kaipaa hoitajia ja ympäristö siivoajia. Afrikkalaisten on vain hankittava koulutusta ja ammattitaitoa, jotta he pärjäävät eurooppalaisilla työmarkkinoilla.
”Euroopassa kotouttamisen on oltava nykyistä käytännöllisempää. On pohdittava, minkälaisiin tehtäviin työntekijöitä tarvitaan ja mitä heiltä odotetaan.”
Vielä tänään afrikkalaisista siirtolaisista tulee mieleen köyhyys, pakolaisuus ja laittomuus. Bjarnesen uskoo, että tulevaisuudessa mielikuvat muuttuvat, kun afrikkalainen keskiluokka opiskelee, työskentelee ja matkustaa maailmalla – ja palaa kotiin, kuten eurooppalaisetkin.
”Köyhätkin siirtolaiset hyötyvät, kun afrikkalaisia ei enää mielletä uhaksi. Samalla heille avautuu uusia maasta- ja maahanmuuttomahdollisuuksia.”
TEKSTI TIINA KIRKAS
