Keikkatyötä välittävät alustat ovat todella käteviä, etenkin jos yrittää tehdä kansainvälistä yhteistyötä. Olen palkannut juttuihin avustajia ja videoihin tekstittäjiä eri Afrikan maista Upwork-alustan avulla.

Alustat ovat täynnä innokkaita keikkatyön etsijöitä, ja usein työtarjouksiin satelee aivan tolkuton määrä halukkaita. Työt ovat sujuneet pääsääntöisesti oikein hyvin, kunhan osaa ohjeistaa oikein.

Alustoilla on kuitenkin varjopuolensa, niin kuin kirjoitin aiemminkin. Keskipalkka on mikrotyöläisillä parin dollarin luokkaa.

Olen itse maksanut keikoista mielestäni kohtuullisesti, saman verran kuin maksaisin vastaavasta työstä Suomessa. Se on moniin muihin verrattuna varsin ruhtinaallisesti. Alustatalous voi nimittäin olla vain uusi paikka, jossa riistää epätoivoisia.

Siirtotyöläiset heikoimmassa asemassa

Thomson Reuters Foundation julkaisi äskettäin pitkän jutun, jossa kerrotaan, kuinka eri Afrikan maissa kotitalouden työntekijät ovat siirtyneet verkkoon.

Melkein viisi miljoonaa kotityöntekijää käyttää 365 eri alustaa kahdeksassa maassa, jutussa kerrotaan. Afrikassa on 54 maata, joten oikeat luvut ovat mittavasti suurempia.

Etenkin siirtolaiset raatavat keikkatöissä hyvin pienillä palkoilla, usein ilman vessataukoja tai lomia, saati sairauslomia. Sudanilaiset naiset hääräävät Egyptissä, zimbabwelaiset Etelä-Afrikassa ja monissa maissa maaseudun naiset kaupungeissa. Kolme neljäsosaa kotityön tekijöistä on naisia.

Jutussa haastatellut naiset eivät uskalla valittaa oloistaan, etteivät työt lähtisi alta. Nyt jo esimerkiksi sairastumisen tähden arvio työntekijästä saattaa laskea, ja työt sitä kautta vähentyä. Jos työnantaja syyttää varastamisesta, tutkimukset ovat ylimalkaisia ja päätyvät yleensä työntekijän tappioksi.

Alustat ottavat siivun palkoista, ja jutussa haastatellut sanovat, että sen lisäksi jopa 65 prosenttia ansioista menee netti- ja matkakuluihin. Työt kelpaavat silti, sillä epätoivoissaan sitä ottaa mitä vain työtä vastaan.

Vanha ongelma siirtynyt verkkoon

Kotiapulaisten riistäminen on ikivanha ongelma, joka on nyt siirtynyt verkkoon.

Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan maailman 75,6 miljoonasta kotityöläisestä 81 prosenttia toimii epävirallisella sektorilla, ja heillä harvoin on kunnon oikeuksia tai turvaa. Palkat ovat keskimääräistä alhaisemmat, työ kovaa ja päivät tavallista pidempiä. Työntekijät ovat alttiita väkivallalle ja häirinnälle.

Turvattomuus tuli ilmi pandemian aikaan, kun moni menetti työnsä noin vain.

Eikä kyse ole vain (eikä edes etupäässä) rikkaista ulkomaalaisista, joita köyhät paikalliset palvelevat.

Kun itse asuin pidempään Afrikan maissa, näin kuinka yleistä oli, että jonkin kaupunkilaisperheen nurkkiin oli tullut sukulaistyttö maalta piikomaan. Osaa kohdeltiin mukavasti kuin perheenjäsentä, mutta toiset elivät pakkotyötä muistuttavissa oloissa. Aasialaisten ja afrikkalaisten kotisiivoojien karu kohtelu arabimaissa on surullisenkuuluisaa.

Olisiko vastaus ay-liikkeessä tai Reilussa kaupassa?

Alustatalous vie kehitystä työntekijöiden oikeuksissa taaksepäin, sanoo eteläafrikkalainen Gloria Kente Thomson Reutersin jutussa. Hän on entinen kotiapulainen ja nykyinen ay-aktiivi, joka on jo vuosikymmenen verran ajanut kotityöläisten asemaa.

”Vaikka työtä välitetään nyt digitaalisesti, oikeuksien puolesta taisteleminen ei ole muuttunut”, hän sanoo.

”Nämä alustat kasvavat ympäri maailman, mutta myös meidän ammattiliittojen kanssa pitää puhua. Me olemme tehneet työtä kotityöläisten oikeuksien puolesta monta vuotta.”

Kente haluaisi, että alustat ottaisivat liitot mukaan keskusteluihin. Hänen mielestään alustat ovat vain markkinapaikkoja vailla vastuuta.

Työntekijöillä ei ole sairaus- tai tapaturmavakuutuksia, ei vanhempainvapaita eikä työttömyysturvaa. Etelä-Afrikassa olisi tarjolla työttömyysvakuutus, mutta työn tilaajat saati alustat eivät maksa sitä, koska kukaan ei oikeastaan ole työnantaja.

Kente on tietenkin oikeassa. Pakkotyön tai riiston ratkaisu ei ole kaiken sen työn lopettaminen, vaan se, että otetaan ay-liike mukaan ja maksetaan riittävät liksat ja tarjotaan työturvallisuutta.

Aion käyttää alustoja jatkossakin. En edes oikein tiedä, miten muuten voisin tilata turkanan kielen tulkin tai nigerialaisen toimittajan palveluita Suomesta käsin. En oikein pysty tarjoamaan kunnon turvaa satunnaiselle keikkatyöläiselle, jolta ostan parin tunnin työn silloin tällöin, ehkä vain kerran.

Jos ay-liikkeestä taas ei ole turvaamaan alustatalouden keikkatyöläisten asemaa, niin ehkä joku muu taho voisi auttaa. Voisiko Reilu kauppa esimerkiksi sertifioida alustatalouden keikkatyötä? Voisinko joskus palkata Reilun kaupan kääntäjän Sudanista tai Zimbabwesta?

Sitä odotellessa minun on varmaankin tarkistettava maksupolitiikkaani ylöspäin, jotta keikkatyöläiseni saavat vähän puskuria vaikka nyt sairauslomaa varten.

Kuva: Pexels.com / Tima Miroshnichenko