Päivi Ängeslevä

”Venäjään pitää suhtautua jämäkästi ja johdonmukaisesti”

Ulkoministeriön uusi valtiosihteeri Jukka Salovaara luonnehtii itseään, työtapaansa ja johtamistyyliään asiakeskeiseksi.

Tarvitaan yli 35 sähköpostia ennen kuin videopuhelu Suomen YK-suurlähettilään Jukka Salovaaran kanssa on saatu sovittua pääsiäisviikolle.

Hankalin on aikaero. Työpäivä New Yorkissa alkaa iltapäivällä Suomen aikaa, ja Salovaaran aamupäivät ovat pitkälle varattuja. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa tuo lisää kokouksia ja tapaamisia, ja sitten on vielä tyttären koulun kevätloma, jolloin Salovaara käy tuttavaperheensä luona Floridassa.

Lopulta Salovaara näkyy monitorin ruudulla.

Henkilöhaastattelu on hänen ensimmäisensä, joten rupatellaan aluksi hänen taustastaan. Isä Eero Salovaara työskenteli Helsingissä ja Suomen edustustoissa, aluksi lähetystösihteerinä ja lopulta suurlähettiläänä. Jukka Salovaara seurasi isänsä jalanjälkiä ulkoministeriöön. Toukokuussa hän aloittaa ulkoministeriön valtiosihteerinä eli johtaa ministeriön työtä, taloutta ja henkilöstöä.

”Tykkään siitä, että asiat ovat selkeitä ja että ne sanotaan suoraan.”

Rupattelu jää lyhytsanaiseksi. Salovaara näyttää vaivaantuneelta. Selitys löytyy lopulta yhdestä sanasta, jolla hän kuvailee niin itseään, työtapaansa kuin johtamistyyliään.

”Asiakeskeinen”, hän kiteyttää.

”Tykkään siitä, että asiat ovat selkeitä ja että ne sanotaan suoraan.”

Joten mennään asiaan.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan yllätti

Venäjän hyökkäys Ukrainaan yllätti Jukka Salovaaran, ja sen hän sanoo toistamiseen. Hän oli ajatellut, että toisen maailmansodan virheistä olisi opittu eikä Euroopassa enää syntyisi suursotaa.

”Ukrainan sota on taka-askel, käänne huonompaan.”

Hyökkäyksen jälkeen Yhdistyneet kansakunnat, etenkin sen turvallisuusneuvosto, joutui kovan arvostelun kohteeksi. Salovaara ymmärtää sen. Hän muistuttaa, että turvallisuusneuvosto on toisen maailmansodan tuote, jossa viidelle voittajavaltiolle annettiin pysyvä jäsenyys ja veto-oikeus, jotta ne pitäisivät yhdessä huolta maailman turvallisuudesta ja rauhasta.

”YK:sta ei ole suurvaltakiistojen ratkaisijaksi. Se ei voi pysäyttää Venäjää, ei ratkaista Ukrainan sotaa.”

Nyt hyökkääjänä on yksi pysyvistä jäsenistä, joka voi veto-oikeudellaan jatkaa sotaa.

”Turvallisuusneuvosto ei ole toimiva, YK:sta ei ole suurvaltakiistojen ratkaisijaksi. Se ei voi pysäyttää Venäjää, ei ratkaista Ukrainan sotaa.”

Salovaarasta turvallisuusneuvostoa pitäisi uudistaa, mutta se on mahdotonta, ellei jokainen pysyvä jäsenmaa sitä kannata. Venäjää ei voi erottaa turvallisuusneuvostosta, koska sen pitäisi itse kannattaa erottamistaan. Myöskään sääntömuutos pysyvien jäsenien veto-oikeuden poistamisesta ei menisi läpi, koska yksikään niistä ei halua leikata vaikutusvaltaansa.

Jukka Salovaraa muistuttaa, että maailmanjärjestö lievittää myös hätää ja auttaa ihmisiä. ”YK-järjestöt, kuten WFP, Unicef, UNHCR ja OCHA, ovat ensi käden toimijoita kriisialueilla.” Kuva: Uwa Iduozee

YK:ssa jäljelle jää yleiskokous, 193 valtion kohtaamispaikka, kuten Salovaara sitä kuvailee.

”Yleiskokous tuomitsi Venäjän ja erotti sen ihmisoikeusneuvostosta, mikä kielii syvästä paheksunnasta. Mutta Venäjä osaa kikkailla. Samaan aikaan, kun yleiskokouksessa äänestettiin erottamisesta, Venäjä ilmoitti vetäytyvänsä ihmisoikeusneuvostosta. Lopputulos oli se, että Venäjä ei ole enää neuvoston jäsen mutta jatkaa tarkkailijana, kuten muut jäsenmaat.”

Venäjä tapaa myös uhitella, ja siihen Salovaara ei ota kantaa.

”Venäjään pitää suhtautua jämäkästi ja johdonmukaisesti. Pehmoilua se ei kunnioita.”

Hän toteaa vielä, että YK nähdään turvallisuusneuvostona, vaikka se on paljon muutakin.

”YK lievittää hätää ja auttaa ihmisiä. YK-järjestöt, kuten WFP, Unicef, UNHCR ja OCHA, ovat ensi käden toimijoita kriisialueilla.”

Maailman kehitys kulkee väärään suuntaan

Monet asiat maailmassa kulkevat väärään suuntaan, Jukka Salovaara toteaa. Covid-19-pandemia pitkittyi vuosiksi, Ukrainan sota johtaa elintarvikkeiden ja energian kriisiin. Ilmastonmuutos pahentaa konflikteja monissa kehittyvissä maissa.

”Afrikkalainen kollega Sahelin alueelta kertoi kotikylänsä kuivuudesta ja siitä, kuinka se muuttaa elinkeinoja ja pakottaa ihmiset liikkeelle.”

”Afrikkalainen kollega Sahelin alueelta kertoi kotikylänsä kuivuudesta ja siitä, kuinka se muuttaa elinkeinoja ja pakottaa ihmiset liikkeelle. Ääriliikkeet vahvistuvat.”

Ja vielä toisesta kollegasta YK:ssa:

”Naapurini yleiskokoussalissa on Fidzin YK-lähettiläs, jonka kanssa olen keskustellut paljon siitä, kuinka haavoittuvia pienet saarivaltiot ovat.”

Salovaara kuvailee vuosiaan YK:ssa ”isoksi kehityskouluksi”. Siksi, että siellä näkee, kuinka maailmanlaajuisia ongelmat ovat ja kuinka riippuvaisia valtiot ovat toisistaan. Suomea hän kuvailee edelläkävijäksi, ja vaikka kuinka monella alueella: kestävässä kehityksessä, kiertotaloudessa, uusiutuvassa energiassa, vammaisten oikeuksissa ja tasa-arvossa.

Salovaara johti vuoden UN Womenia, YK:n tasa-arvojärjestöä.

”Aluksi sain palautetta, että uusi puheenjohtaja on kauhean suorapuheinen. Koettiin kuitenkin, että se teki hyvää, koska näkemykseni olivat riittävän selkeitä ja painokkaita”, hän toteaa.

”Minulta kysyttiin myös, miten mies voi olla UN Womenissa. Pitää voida. Kaksikymmentä vuotta sitten, kun esikoinen syntyi, jaoin vanhempainvapaan vaimoni kanssa. Tasa-arvoinen yhteiskunta on hyvä miehelle myös, se ratkaisee monta muuta ongelmaa maailmassa.”

Selkeä urapolku ulkoministeriön virkamieheksi

Euroopan unioni on ollut keskeinen osa Jukka Salovaaran uraa. Hän valmistui valtiotieteiden maisteriksi 1990-luvun lamavuosina ja työskenteli Helsingin yliopiston ja Ulkopoliittisen instituutin tutkijana, aiheenaan EU-jäsenyyden merkitys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.

Siitä oli luontevaa jatkaa valtiovarainministeriön Euroharjoittelu-ohjelmaan, joka oli hänen ponnahduslautansa virkamiesuralle, ja sen jälkeen ulkoministeriön Kansainvälisten asioiden valmennuskurssille (Kavaku), joka tarjosi selkeän urapolun.

”Sinne minut valittiin Suomen EU-jäsenyyden ja ranskan kielen takia”, hän sanoo.

Ranska oli hänen pääkielensä, olihan hän opiskellut valtaosan peruskoulustaan Pariisissa ja Brysselin Eurooppa-koulussa, jota EU-virkamiesten lapset kävivät. Ensimmäisen luokkansa hän oli aloittanut Kairossa, jonne perhe oli muuttanut Washington D.C.:stä.

”Ensimmäinen kotini oli Munkkivuoressa. Asuimme välillä Helsingissä. Aina, kun palasin Helsinkiin, palasin Munkkivuoreen, aina samaan kouluun.”

Koti oli ”perhekeskeinen”, yhteydet sukulaisiin tiiviitä.

”Ihmiset haluavat pärjätä, elää elämänsä hyvin, menestyä.”

Salovaara sai ensikosketuksensa Afrikkaan tätinsä kautta, jonka puoliso oli työskennellyt pitkään kehitysyhteistyössä. Vierailullaan tätinsä perheen luona Tansaniassa hän oppi sen, ”kuinka samanlaisia me ihmiset olemme, vaikka maailma on niin monimuotoinen”.

”Ihmiset haluavat pärjätä, elää elämänsä hyvin, menestyä.”

Ulkoministeriössä Salovaara pääsi perehtymään ”Suomen kehitysyhteistyön pitkään linjaan”, kun hän suoritti harjoitteluaan silloisella kehitysyhteistyöosastolla. Työvuosia ministeriössä on sen jälkeen kertynyt reilut 25, joista osa Eurooppa- ja poliittisen osaston päällikkönä. 

”Työtapani on hyvin asiakeskeinen”, hän toteaa jälleen.

”En pohdi, mitä teen seuraavaksi, vaan keskityn siihen, mitä teen. Asiat ovat rakentuneet toisen päälle, yksi työtehtävä on johtanut toiseen.”

Paluu Yhdysvalloista Suomeen

Kolme vuotta Suomen YK-suurlähettiläänä on kohta ohi. Jukka Salovaara on tukenut Ukrainaa yleiskokouksen äänestyksissä ja ollut läsnä niissä turvallisuusneuvoston avoimissa istunnoissa, joissa on käsitelty Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa.

”Osoittamassa tukea, alleviivaamassa asiaa ja merkitystä.”

Salovaara on käsitellyt Ukrainan tilannetta muiden EU-maiden kanssa ja pitänyt tiiviisti yhteyttä muiden Pohjoismaiden YK-lähettiläisiin. Hän on tavannut ”laaja-alaisesti” monia Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan maiden kollegoitaan ja perustellut, miksi Venäjän hyökkäys on tuomittava yleiskokouksessa.

”Eiväthän ne äänestystulokset itsekseen synny.”

Edessä on muutto Helsinkiin, ja tietysti kotikulmille, Munkkivuoren naapuriin Munkkiniemeen. Salovaara kertoo, että tytär ja vaimo lähtevät New Yorkista vasta, kun tyttären kouluvuosi on päättynyt. Enempää hän ei perheestään kerro, sillä hän haluaa pitää työ- ja yksityiselämänsä erillään.

”Yksityiselämässä olen perhekeskeinen”, hän vain toteaa.

Vielä hän ei ole pakannut.

”On ollut kiireitä, asioita pitää saada eteenpäin.”

Lue lisää: Afrikassa toimittajankin on päästävä irti ennakkoluuloistaan

Lue lisää: Kursseja tekoälystä ja ohjelmoinnista ‒ Erkki Sutinen ei halua Afrikan nuorten jäävän digikehityksesssä jälkeen


Jukka Salovaara, 54

Koulutus Valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta vuonna 1992, ulkoministeriön Kansainvälisten asioiden valmennuskurssi (Kavaku) vuonna 1995

Työ Ulkoministeriön valtiosihteeri

Perhe Vaimo ja kolme lasta, joista kaksi jo aikuisia

Harrastukset Kävely ja ruoanlaitto, ”arkiruoka syntyy”