Pandemia iskee kovimmin jo valmiiksi hauraisiin talouksiin. Kehitysmaat tarvitsevat velkahelpotuksia ja apua sosiaaliturvansa rakentamiseen.
Euroopan maissa on kevään aikana ehditty jo keventää koronaviruksen leviämistä rajoittavia toimia, mutta monissa kehitysmaissa pandemian huipun pelätään olevan vasta edessä. Taudin etenemistä Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa on mahdotonta ennustaa. Se kuitenkin tiedetään, että koronakriisi ajaa jo ennestään hauraat valtiot ja haavoittuvimmat ihmiset syvään taloudelliseen ahdinkoon.
Ensimmäinen isku on osunut palvelualoihin, kun ihmisten liikkumisrajoitukset ovat vieneet kauppiailta, ravintoloilta ja partureilta asiakkaat Intian Delhistä Senegalin Dakariin.
”Suurimpiin kärsijöihin kuuluvat köyhät mikroyrittäjät ja työntekijät, joiden on pakko tehdä joka päivä töitä ansaitakseen elantonsa”, sanoo YK-yliopiston kehitystaloustieteen tutkimuslaitoksen UNU-WIDERin johtaja Kunal Sen.
Agenda 2030 vaarassa
Koronakriisi koettelee etenkin virallisen talouden ulkopuolella työskenteleviä, joilta puuttuu sosiaaliturva sairauden tai työttömyyden varalta. Harvalla on säästöjäkään pahan päivän varalle.
WIDERin tutkimuksen mukaan koronakriisi voi sysätä jopa 500 miljoonaa ihmistä köyhyysrajan alapuolelle. Se vastaa kahdeksaa prosenttia maailman väestöstä.
”Köyhien määrä kääntyy maailmassa ensimmäistä kertaa nousuun 30 vuoteen.”
”Köyhyyden kasvu riippuu kriisin kestosta ja ostovoiman vähenemisen suuruudesta. Joka tapauksessa köyhien määrä kääntyy maailmassa ensimmäistä kertaa nousuun 30 vuoteen”, Sen sanoo.
Hän varoittaa, että moni YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman eli Agenda 2030:n tavoitteista uhkaa jäädä saavuttamatta. Tämä koskee etenkin äärimmäisen köyhyyden ja nälänhädän poistamista maailmasta.
Sosiaaliturvaa vahvistettava
Kunal Senin mukaan koronakriisi korostaa sosiaaliturvan kehittämisen merkitystä. Monissa itäisen Aasian maissa köyhille on tarjolla suhteellisen kattavia turvaverkkoja. Sen sijaan useasta Afrikan maasta ne puuttuvat lähes kokonaan.
Maailmanpankki on arvioinut, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa valtiot käyttävät sosiaaliturvajärjestelmiin keskimäärin 16 Yhdysvaltain dollaria henkeä kohden vuodessa. Latinalaisessa Amerikassa vastaava luku on 158 dollaria.
”Kaikilla mailla on omat ongelmansa, mutta nyt jos koskaan köyhät valtiot tarvitsevat rikkailta mailta tukea turvaverkkojen rakentamiseen”, Sen sanoo.
Kehitysmaissa käytettyjä sosiaaliturvan muotoja ovat esimerkiksi köyhimmille suunnatut käteis-, ruoka- ja perusturvaohjelmat.
Edessä konkursseja ja irtisanomisia
Ulkoministeriön kaupallinen neuvos Mika Vehnämäki arvioi, että koronakriisi aiheuttaa kehitysmaissa konkurssien aallon ja paljon irtisanomisia, eikä köyhien maiden hallituksilla ole varaa elvyttäviin tukipaketteihin rikkaiden maiden tapaan.
”Irtisanomisissa saavat yleensä lähteä ensimmäisinä nuorimmat työntekijät. Nuorisotyöttömyys kasvaa entisestään.”
”Irtisanomisissa saavat yleensä lähteä ensimmäisinä nuorimmat työntekijät. Nuorisotyöttömyys kasvaa entisestään.”
Kehitysmaiden yritysten rahoitusta vaikeuttaa sekin, että kansainväliset sijoittajat siirtävät talouskriiseissä rahojaan turvallisina pitämiinsä kohteisiin. Esimerkiksi Afrikka on heidän silmissään reuna-alue, jossa riskit ovat kohonneet liian suuriksi.
Koronakriisi voi myös aiheuttaa vakavia ongelmia kansainvälisille tuotantoketjuille. Vehnämäen mukaan on hyvin mahdollista, että häiriöiden välttämiseksi länsimaiset yritykset keskittävät jatkossa tuotantoaan lähelle kotimarkkinoitaan.
”Se vähentäisi tilauksia kehitysmaista. Myös virallisen talouden ulkopuolella olevat alihankkijat kärsisivät, kun kotona käsityönä valmistetut tuotteet eivät mene enää kaupaksi isommille yrityksille”, Vehnämäki huomauttaa.
Afrikan kasvu painuu miinukselle
Koronakriisi on iso šokki kehitysmaiden kansantalouksille. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi huhtikuun puolivälissä, että Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden bruttokansantuote supistuu tänä vuonna 1,6 prosenttia, kun viime vuonna talous kasvoi 3,1 prosenttia.
”Virus voi vaatia paljon kuolonuhreja ja kärsimystä Afrikassakin, mutta koronakriisin vaikutukset ovat ennen muuta taloudelliset”, Mika Vehnämäki arvioi.
Liikkumisrajoitusten purkamisen jälkeenkin kulutus pysyy todennäköisesti vielä pitkään tavanomaista matalampana, kun esimerkiksi työttömiksi jääneillä ei ole varaa ostaa tuotteita ja palveluja entiseen malliin.
Myös kehitysmaiden vientitulot vähenevät huomattavasti, kun taantumaan ajautuneet rikkaat maat vähentävät ostojaan. Öljyn hinnan romahtaminen koettelee esimerkiksi Nigeriaa ja Angolaa, joiden julkinen talous perustuu pitkälti öljystä saatuihin tuloihin.
”Toisaalta hinnan reipas lasku helpottaa monen öljyn kulutuksesta riippuvaisen kehitysmaan tilannetta, kun polttoaine halpenee”, Vehnämäki arvioi.
Velkataakka uhkaa pahentua
Vientitulojen väheneminen kasvattaa Afrikan maiden vaihtotaseen alijäämiä, mikä heikentää paikallisten valuuttojen arvoa suhteessa maailman päävaluuttoihin. Esimerkiksi Sambian kwachan tai Mosambikin meticalin kurssit ovat lähteneet koronakriisin puhjettua jyrkkään laskuun. Se tietää entistä suurempia vaikeuksia selviytyä ulkomaanveloista, kun vaikkapa dollareissa otetut lainat kallistuvat.
Tilannetta pahentaa Afrikan maiden velkataakan nopea kasvu 2010-luvulla. IMF varoitti jo kaksi vuotta sitten, että Saharan eteläpuolisen Afrikan maista jopa lähes puolelle voi tulla vaikeuksia maksaa velkojaan takaisin.
Huhtikuun puolivälissä IMF ilmoitti velkahelpotuksista 25 köyhälle maalle, jotta maat voivat käyttää varoja koronaviruspandemian vastaiseen taisteluun, kuten terveydenhoitoon.
”Velkahelpotukset ovat tukimuodoista helpoimpia toteuttaa, sillä niissä ei tarvitse liikuttaa rahaa.”
”Velkahelpotukset ovat tukimuodoista helpoimpia toteuttaa, sillä niissä ei tarvitse liikuttaa rahaa. Helpotusten antamista tulee ehdottomasti pohtia jatkossakin”, Mika Vehnämäki sanoo.
Aiemmissa talouskriiseissä länsimaiset rahoittajat ovat sopineet kehitysmaille annettavien velkahelpotusten yhteisistä pelisäännöistä. Nyt luottomarkkinoiden uudeksi mahtimaaksi on noussut Kiina, jonka kanta esimerkiksi Afrikan maille myönnettyjen miljardilainojen helpotuksista on toistaiseksi epäselvä.
Nousupaineita ruoan hintaan
Afrikan paikallisten valuuttojen heikkeneminen nostaa ulkomailta ostettujen tuotteiden hintaa. Kiihtyvään inflaatioon yhdistettynä se tarkoittaa ruoan kallistumista.
Tuontiruoan saanti voi vaikeutua myös siksi, että valtiot rajoittavat elintarvikkeiden vientiä oman ruokahuoltonsa varmistamiseksi. Suurimpiin riisinviejiin kuuluva Vietnam on jo asettanut tällaisia rajoitteita.
Ruoan hintaa voi nostaa sekin, että koronaviruksen leviämistä vastaan asetetut rajoitukset vaikeuttavat elintarvikkeiden kuljetuksia kaupunkien kauppoihin ja toreille.
”Elintarvikkeet ovat elintärkeitä hyödykkeitä. Ruokapulat ja hinnannousut saattavat johtaa mellakoihin, joilla voi olla suuriakin vaikutuksia yhteiskunnan vakauteen”, Mika Vehnämäki huomauttaa.
Maailmanlaajuinen taantuma supistaa merkittävästi kansainvälisiä tavaravirtoja. Vehnämäen mukaan myös protektionismi voi lisääntyä kaupankäynnissä, jos valtiot käpertyvät suojelemaan omia etujaan yhteistyön sijaan.
Matkustus- ja kokoontumisrajoitukset vaikuttavat myös neuvotteluihin Afrikan vapaakauppa-alueesta AfCFTA:sta, jonka toivotaan vauhdittavan maanosan sisäistä kauppaa ja kehitystä.
”AfCFTA:n ministerineuvoston oli määrä sopia toukokuun lopulla muiden muassa tuotteiden alkuperäsäännöistä ja tullialennusten aikatauluista. Viimeisimpien tietojen mukaan kokousta lykättäisiin myöhempään ajankohtaan, ja sopimuksen toimeenpanon aloittaminen siirtyisi mahdollisesti ensi vuoden alkuun”, Vehnämäki arvioi.
TEKSTI MATTI REMES
KUVITUS SAMULI SIIRALA
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
