Rokotetoimitusten hitaus ja patenteista käydyt kiistat ovat osoittaneet Afrikan johtajille, että rokoteriippuvuudesta kannattaa hankkiutua eroon.
”Suomessa on käynnistettävä uudelleen kotimainen rokotetuotanto”, sosialidemokraatit esittivät 13. huhtikuuta. Kaikki suurimmat suomalaismediat uutisoivat ehdotuksesta. Toinen vastaavanlainen aloite jäi meillä vähemmälle huomiolle.
Melkein joka kuudes ihminen asuu Afrikassa, mutta maanosa on saanut vain yhden prosentin koronarokotteista.
Juuri samaisena päivänä Afrikan unioni järjesti nimittäin korkean tason kokouksen, jossa joukko Afrikan johtajia ilmoitti perustavansa viisi alueellista rokotekeskusta. 20 vuoden kuluttua maanosa aikoo tuottaa 60 prosenttia tarvitsemistaan rokotteista.
Yksi alueellisista rokotekeskuksista perustetaan Ruandaan. Sen presidentti Paul Kagame tunnetaan kovista otteistaan oppositiota kohtaan sekä siitä, että hän on etsinyt menestyksekkäästi yhteistyökumppaneita muualta kuin niin kutsutuista länsimaista. Kokouksen alla Kagame ilmoitti, että ilman Intian ”solidaarisuuden henkeä” Afrikka olisi tuskin saanut juuri lainkaan rokotteita.
Melkein joka kuudes ihminen asuu Afrikassa, mutta maanosa on saanut vain yhden prosentin koronarokotteista. Myös koronarokotepatenttien jäädytystä syksystä saakka vaatinut ja länsimaita ”rokote-apartheidista” syyttävä Etelä-Afrikan presidentti Cyril Ramaphosa kohdisti katseensa Intiaan sekä Brasiliaan, joilta Afrikan maat voisivat saada tietotaitoa rokotetuotantonsa kehittämisessä.
Kokouksen viesti oli selvä: rokotetoimitusten hitaus ja patenteista käydyt kiistat ovat osoittaneet Afrikan johtajille, ettei vanhoihin avunantajiin kannata luottaa seuraavassa pandemiassa. On siis katkaistava rokoteriippuvuus niihin.
MAANOSAN OMAN rokotetuotannon vahvistaminen on epäilemättä järkevää. Tällä hetkellä lähes kaikki Afrikassa käytetyt rokotteet ovat tuontitavaraa. Rokotekiistat voivat kuitenkin lyödä syviä säröjä muuhunkin kansainväliseen yhteistyöhön.
Jos vauraat maat toimivat rokotteiden jakelussa itsekkäästi, niiden on turha vedota kansainvälisen yhteistyön tärkeyteen toisissa pöydissä.
”Rokotekuilu vaarantaa ilmastotyön”, Pariisin rauhanfoorumin johtaja Justin Vaïsse kirjoittaa Project Syndicate -alustalla julkaistussa kolumnissaan. Hän pelkää, että syntyy välirikko, jonka vuoksi kehittyvät maat eivät suostu edes neuvottelemaan kansainvälisistä ilmastovelvoitteista.
Ilmastonmuutos ei tietenkään ole kehittyvien maiden etu, kaikkea muuta. Vaïsse kuitenkin epäilee, että panostukset terveyteen ja taloudelliseen kehitykseen ajavat nyt kehitysmaissa ilmastotyön ohi. Ja jos vauraat maat toimivat rokotteiden jakelussa itsekkäästi, niiden on turha vedota kansainvälisen yhteistyön tärkeyteen toisissa pöydissä. Pandemia siirsi ilmastoneuvotteluja jo vuodella eteenpäin, ja Vaïsse pelkää, että marraskuussa Skotlannin Glasgow’ssa järjestettävästä kokouksestakin tulee floppi.
TÄMÄ ON yksi skenaario siitä, miten rokotenationalismi muuttaa maailmanpolitiikkaa. Juttumme kertoo, mitä muita jälkiä pandemia ja sen hoito ovat kansainvälisiin suhteisiin jättäneet. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola toteaa, että koulukunnat, klubit ja blokit ovat vahvistuneet ja vahvistuvat edelleen. Vanhaan maailmanjärjestykseen ei Aaltolan mukaan ole paluuta.
Toukokuun alussa presidentti Kagame ilmoitti jo käyvänsä keskusteluja perustaakseen koronarokotetehtaan Ruandaan. Samaan aikaan Yhdysvallat kääntyi tukemaan Etelä-Afrikan ja Intian ehdottamaa koronarokotepatenttien väliaikaista jäädytystä. Tätä kirjoittaessa Euroopan unioni empii patenttikantaansa, mutta se ilmoitti juuri lähtevänsä tukemaan Afrikan oman rokotetuotannon kehittämistä.
Asiat liikahtelevat, toisaalla nopeammin, toisaalla hitaammin. Kenties seuraavat rokotteemme valmistetaan Suomessa, tai sitten Ruandassa.
TEKSTI KUUTTI KOSKI KUVA LIISA TAKALA
