Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD haluaa mullistaa kansainvälisen yritysverotuksen. Tulevaisuudessa yrityksiä ehkä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena ja verot jyvitetään eri toimintamaihin.
Suurten konsernien eri maissa toimivia emo- ja tytäryhtiöitä kohdellaan ja verotetaan tätä nykyä omina yrityksinään. Tämä mahdollistaa sen, että emoyhtiö ja eri tytäryhtiöt voivat käydä keskenään kauppaa, jonka avulla voitot siirretään maasta toiseen, usein matalan verotuksen maahan.
Kuvitellaan esimerkiksi monikansallinen virvoitusjuomayhtiö. Se sijoittaa limonadinsa tuotemerkin oikeudet hollantilaiseen hallintayhtiöön ja sopii maan viranomaisten kanssa, että oikeuksista kertyneitä tuloja verotetaan kevyesti. Sen jälkeen Keniassa limonadia myyvä tytäryhtiö maksaa hallintayhtiölle Hollantiin korkeita tekijänoikeuskorvauksia tuotemerkin käytöstä. Näin Kenian yrityksen voitot jäävät pieniksi, ja virvoitusjuomayhtiön voitot voidaan kerätä matalan veroasteen Hollantiin.
Järjestelyä kutsutaan aggressiiviseksi verosuunnitteluksi ja esimerkissä Hollannin harjoittamaa verotuottojen houkuttelua haitalliseksi verokilpailuksi.
Vuonna 2013 Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD käynnisti hankkeen, joka pyrkii kitkemään voittojen siirtelyä, koska monet maat menettävät nyt yritysverotuloja. Hanke tunnetaan nimellä BEPS (Base Erosion and Profit Shifting).
Digitalisoituvassa taloudessa tarvitaan uusia ratkaisuja, jotta verohyödyt jakautuisivat maiden kesken nykyistä oikeudenmukaisemmin.
Viime tammikuussa BEPS ilmoitti, että digitalisoituvassa taloudessa tarvitaan uusia ratkaisuja, jotta verohyödyt jakautuisivat maiden kesken nykyistä oikeudenmukaisemmin.
Suuri linjanmuutos
Linjaus on merkittävä, sanoo verotuksen tutkija Lauri Finér. Hän toimii Sosialidemokraattien eduskuntaryhmän veropoliittisena asiantuntijana.
”Siinä ensi kertaa myönnetään, että Kansainliitossa 1920-luvulla kehitetyt kansainvälisen verotuksen keskeiset periaatteet ovat vanhentuneet ja järjestelmä vaatii perustavanlaatuisia uudistuksia.”
Kun verotuksen periaatteet aikoinaan luotiin, suuretkin yritykset, kuten esimerkin virvoitusjuomayhtiö, toimivat selkeästi omina yksikköinään eri maissa. Niitä verotettiin toimintamaissaan, joten kaikki nämä valtiot saivat verotuloja.
Nykyään konsernit toimivat maailmanlaajuisesti siten, että tuotekehitys tapahtuu yhdessä maassa, muotoilu toisessa, ohjelmointi kolmannessa, valmistus neljännessä ja myynti ehkä kaikkialla maailmassa.
Globaalisti toimivat yritykset ovat taitavia suunnittelemaan verotuksensa mahdollisimman kevyeksi.
Monimutkaisten järjestelyiden ongelma on, että valtiot eivät tiedä, missä ja kuinka paljon konsernia tulisi verottaa. Globaalisti toimivat yritykset ovat taitavia suunnittelemaan verotuksensa mahdollisimman kevyeksi.
Ennen BEPS-hanketta ja sen tammikuista linjausta OECD oli sitoutunut nykyjärjestelmään. Nyt mielipide on muuttunut, ja järjestö haluaa tarkastella muita vaihtoehtoja. Myös Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kannattaa uusien vaihtoehtojen tutkimista. Tähän asti se on puolustanut vanhaa verotusjärjestelmää.
Sen enempää OECD kuin IMF:kään eivät päätä kansainvälisestä verotuksesta, vaan siitä sopivat valtiot yhdessä. Suurten kansainvälisten taloustoimijoiden kanta lisää kuitenkin muutospainetta.
Minimivero
Ensi vuonna BEPSin on määrä esittää, miten se haluaa kehittää kansainvälistä yritysverojärjestelmää. Esillä on kolme eri polkua.
Ensimmäinen niistä jäljittelee Yhdysvalloissa toteutettavaa minimiverotuksen tasoa. Järjestelmässä yhdysvaltalaisen emoyhtiön tytäryhtiötä verotetaan myös Yhdysvalloissa, jos se maksaa voitoistaan toiseen maahan puolet vähemmän veroa kuin emoyhtiö Yhdysvaltoihin.
Ehdotuksessa rakennetta voitaisiin käyttää globaalisti. Harvardin yliopiston professori Lawrence Summers on esittänyt yhteisöveron minimitasoksi kaikkialla 15 prosenttia.
Esimerkin virvoitusjuomayhtiö siis maksaisi vähintään 15 prosenttia veroa voitoistaan niin Keniaan, Hollantiin, Suomeen kuin Yhdysvaltoihinkin. Muuten se joutuisi maksamaan lisää veroja maahan, jossa sen pääkonttori sijaitsee.
”Jos tällainen järjestelmä olisi käytössä riittävän monessa maassa, intressi siirtää voittoja matalan verotuksen maihin pienenisi tai poistuisi kokonaan”, Lauri Finér sanoo.
Hän pitää tätä polkua lyhyellä tähtäimellä realistisimpana vaihtoehtona.
Jakoavain
Konsernia voitaisiin verottaa myös yhdessä maassa ja jakaa verotulot uusilla jakoperusteilla kaikkiin maihin, joissa konsernilla on tytäryhtiöitä. Euroopan unionin komissio on valmistellut samankaltaista yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa eli CCCTB-mallia.
Verotettavien voittojen jakamisperusteet kiinnostavat, sillä ne määräävät kunkin valtion saaman veropotin. Perusteita voivat olla esimerkiksi liikevaihto, työntekijöiden lukumäärä, palkkabudjetti ja tuotteiden ostajamäärät kohdemaissa.
Kehitysmaille olisi edullista, että työntekijöiden määrä vaikuttaisi veropotin jakamiseen.
Kehitysmaille olisi edullista, että työntekijöiden määrä vaikuttaisi veropotin jakamiseen. Näin siksi, että suurilla konserneilla on usein paljon työntekijöitä kehitysmaissa.
Suomen elinkeinoelämä taas painottaa tuotekehitystä ja riskinkantoa, koska niiden perusteella jaettava vero toisi Suomeen rahaa.
Esimerkiksi huippuohjelmoijat saattavat kehittää parikin vuotta peli-ideaansa, osin valtion tuella. Lopulta yksi peleistä menestyy maailmalla, mutta mihin verotulot siitä maksetaan?
”Onko arvokasta kehitystyö vai se, että kuluttaja ostaa pelin ulkomailla?” kysyy johtaja Virpi Pasanen tilintarkastusyhtiö Deloitten yritysveropalveluista.
Elinkeinoelämän keskusliiton verojohtaja Anita Isomaa-Myllymäki muistuttaa, että Suomi on vientivetoinen valtio. Tuotekehitys tapahtuu Suomessa, mutta tuotteiden myynti ulkomailla. Siksi verojen tilitys myynnin perusteella olisi Suomen valtiolle epäedullista.
Lauri Finérin mukaan ei ole varmaa, että Suomi jäisi uudistuksessa häviölle. Jakokaavaa ei ole vielä päätetty.
”IMF:n laskelmien perusteella voidaan arvioida, että häviäjiä olisivat EU:n verokeitaat, kuten Irlanti ja Luxemburg sekä mahdollisesti Hollanti, Belgia, Kypros ja Malta. Kaavan painotuksista riippuen muut EU-maat todennäköisesti hyötyisivät.”
Avoin kysymys on myös, kuka jakaa verot. EU-komission ehdotuksessa konsernin emoyhtiön kotimaa toimittaa verotuksen ja jakaa rahat jakoavaimen mukaisesti. Muilla mailla on oikeus tarkistuttaa verotuksen oikeudenmukaisuus.
Myynnin mukaan
Konsernia voitaisiin verottaa myös sen perusteella, missä se myy tuotteensa ja palvelunsa. Tässä kolmannessa mallissa verot kertyisivät Virpi Pasasen esimerkin mukaan suurille markkinoille, joissa tuotteita kulutetaan. Näitä maita olisivat ennen kaikkea Yhdysvallat, Kiina ja Intia.
Lauri Finérin mielestä malli on poliittisesti epärealistinen.
”Se johtaisi valtavaan muutokseen verojen jakautumisessa. Siitä pitäisi sopia samaan aikaan kaikissa maissa, ja lopputuloksena maita kohdeltaisiin todennäköisesti epäreilusti.”
Malli on Finérin mukaan vielä esillä, koska se on ”joidenkin ekonomistien teoriamaailmassa hellimä, sinänsä kiinnostava ajatus”.
Kaksoisverotuksesta eroon
BEPSin ehdotukset pakottavat kaikki maat ottamaan kantaa kansainväliseen yritysverotukseen, vaikka jokainen valtio päättääkin omista verosopimuksistaan.
”Jos kaikki lähtevät mukaan, pienten valtioiden on tietenkin vaikea olla ulkona”, sanoo Anita Isomaa-Myllymäki.
Virpi Pasanen arvioi, että verotuksen globaalit uudistukset eivät ole realistisia. Teoriassa kansainväliset yritykset voisivat hyvinkin myöntyä globaalin verotukseen, jos vain kaikki hyväksyvät järjestelmän jakokaavoineen.
”Yrityksille ei sinänsä ole väliä, mihin verot maksetaan, kunhan ne maksetaan vain kerran.”
”Yrityksille ei sinänsä ole väliä, mihin verot maksetaan, kunhan ne maksetaan vain kerran.”
Pasaselle tärkeintä on, että yritysten kaksinkertainen verotus poistuisi. Toisinaan kansainvälisten konsernien tulosta verotetaan kahteen kertaan eri maissa, kun maat eivät ole sopineet, kumpi niistä luopuu verotusoikeudestaan.
Finérin mukaan yritykset voivat välttää kaksinkertaisen verotuksen helpomminkin eli muuttamalla yritysrakennettaan verosuunnittelulla.
”Joskus samalla vältetään myös yksinkertainen verotus, jolloin puhutaan aggressiivisesta verosuunnittelusta.”
Nykytutkimus ei tarjoa näyttöä siitä, että kaksinkertainen verotus tuottaisi merkittäviä ongelmia monikansallisille yrityksille, Finér sanoo.
”Aggressiivisen verosuunnittelun laajuudesta sen sijaan on runsaasti näyttöä.”
Globaalit veromenetykset ovat arviolta 150 miljardia euroa vuodessa. EU-maiden osuus on runsas kolmannes, kun summaan ei lasketa EU:n verokeitaita, joiden verotuotot kasvavat verosuunnittelulla.
Finér uskoo, että ratkaisuja löydetään. EU-komissio edistää omaa uudistustaan, myös OECD:n BEPS-hanke etenee. Verojen välttelyyn on jo puututtu.
”Järjestöjen jäsenmaista tämä on pitkälti kiinni”, hän sanoo.
TEKSTI ESA SALMINEN
KUVITUS ANNA-KAISA JORMANAINEN
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
