Se ei ole uutta, että kansalaisjärjestöt vaativat yrityksiltä ihmisoikeuksien parempaa huomioimista kehitysmaissa. Yrityksillä on monien aktivistien ajattelussa ollut juuri tämä rooli, syytettyjen penkillä istuminen.
Nyt joukko suomalaisia yrityksiä vaatii yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa lisää niitä itseään koskevaa säätelyä. Kyse on pakosta noudattaa ihmisoikeusasioissa niin sanottua asianmukaista huolellisuutta, liike-elämän kielellä ”due diligenceä”. Toteutuessaan uudenlaisen yhteenliittymän vaatimus edellyttäisi suomalaisilta yrityksiltä tarkkaavaisuutta sen suhteen, ettei missään kohtaa niiden myymien tuotteiden tuotantoketjussa loukata ihmisoikeuksia.
***
Juho Paavolan artikkelissa avataan tarkemmin sitä, mistä on kysymys ja miten tähän on tultu. Vähän kärjistäen asian voi sanoa alkaneen ananaksista: yritysvastuujärjestö Finnwatch paljasti vuonna 2013 karmeat työolosuhteet thaimaalaisella tehtaalla, josta sekä Kesko että S-ryhmä ostivat muun muassa ananasmehutiivistettä. Nyt nämä kaupan alan jätit, Fazer, Clas Ohlson, Finlayson ja muutama muu yritys ovat samalla puolella järjestöjen kanssa.
Oletetaan, että koalition ajama lainsäädäntö olisi voimassa koko EU:n alueella. Tällä olisi suurempi vaikutus teollistumisessa hyvään alkuun päässeiden mutta edelleen köyhien maiden työväestön ja heidän lastensa hyvinvointiin kuin kaikella maihin suuntautuvalla kehitysavulla yhteensä. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Thaimaa, Filippiinit, Bangladesh, Vietnam ja myös Kiina.
Yksistään Kiinasta EU:n alueelle tuotavan tavaran arvo on enemmän kuin kaikkien teollisuusmaiden kaikki kehitysapu yhteensä. Raha puhuu: jos Euroopassa myymisen ehtona olisi se, että asianmukaista huolellisuutta on noudatettu tuotteiden valmistuksen kaikissa vaiheissa, olisivat esimerkiksi pakkotyö ja alipalkkaus uhanalaisempia ilmiöitä kehittyvässä maailmassa kuin nyt on.
***
EU-tason säädöksiä ei vielä ole näköpiirissä. Siksi yksi peruste vastustaa vaadittu kansallista lakia, on vedota siihen, että se voisi asettaa suomalaiset yritykset epäedulliseen asemamaan suhteessa kilpailijoihin, joilla ei vastaavaa velvoitetta ole.
”Kokenut virkamies totesi minulle, että hän voisi hyvin perustein ja uskottavasti argumentoida sekä lain puolesta että sitä vastaan.”
Ja kuinka pitkälle yritysten vastuu ulottuu monimutkaisten hankintaketjujen maailmassa? Eräänlaiseksi klassikoksi on muodostunut kolmen Kalifornian yliopiston tutkijan pyrkimys vuonna 2007 selvittää, miten Applen iPod-laitteiden arvonlisä muodostuu prosessin eri vaiheissa.
Pikkuiseen laitteeseen tarvittavia 451 erilaista komponenttia valmistettiin lukuisissa eri Aasian maissa sijaitsevissa tehtaista, joista yksikään ei ollut Applen oma. Ja tämä oli tilanne yli vuosikymmen sitten. Voi vain kuvitella, kuinka monimutkaiset tuotantoketjut ovat nykyisin ja miten sille itsellekin voi olla työlästä varmistua alihankkijoidensa alihankkijoiden toiminnasta.
Asiakokonaisuus on niin monisyinen, että eräs muiden valtioiden vastaaviin lainsäädöntöihin perehtynyt kokenut virkamies totesi minulle, että hän voisi hyvin perustein ja uskottavasti argumentoida sekä lain puolesta että sitä vastaan.
Pasi Nokelainen
Kuva: Petri Krook
