Haiti: Hidasta toipumista

Läntisen pallonpuoliskon köyhintä valtiota ovat koetelleet tuhoisan maanjäristyksen jälkeen koleraepidemia, hurrikaanit ja tulvat. Myös poliittinen tilanne on sekava.
 

”Menetimme maanjäristyksessä kaiken, kotimme ja omaisuutemme. Luojan kiitos kukaan meistä ei kuollut”, Rose-Marie Delissaint, 29, sanoo.

Yli 220 000 menehtyi ja 300 000 haitilaista loukkaantui tammikuun 2010 maanjäristyksessä. Kyse oli ehkä historian tuhoisimmasta luonnononnettomuudesta.

Delissaint’n perhe asuu pääkaupunki Port-au-Princen lähiössä. Pyykit kuivuvat narulla, maissikeitto porisee kattilassa avotulella. Hanhet noukkivat maasta syötävää.

Pihapiirissä on kolme rakennusta. Vain yksi talo on valmistettu betonista, ja siinä nukkuvat Rose-Marie ja hänen kolme veljeään. Vanhemmat ja nuorin sisko nukkuvat vanerista tehdyssä väliaikaisessa suojassa, joka on lahjoitus avustusjärjestöiltä.

Rose-Marie Delissaint ja hänen perheensä kuuluvat niihin 1,5 miljoonaan haitilaiseen, jotka jäivät kodittomiksi maanjäristyksen jälkeen. Haitilaisia on lähes kymmenen miljoonaa.

YK:n mukaan noin 145 000 haitilaista asuu yhä telttaleireissä, jotka oli alun perin tarkoitettu hätämajoitukseksi. Heinäkuussa 2010 teltoissa asui ennätykselliset 1,5 miljoonaa ihmistä. Tonttien maanomistajat yrittävät jatkuvasti häätää leirejä mailtaan, ja asukkaiden poismuuttoa tuetaan Haitin hallituksen ja kansainvälisten yhteisöjen perustamasta Haitin jälleenrakennusrahastosta.

Esimerkiksi YK:n kehitysohjelman UNDP:n ja Kanadan hallituksen yhteisohjelmalla on suljettu 50 leiriä. Leiristä lähteneet ovat saaneet väliaikaisia suojia ja vuokra-avustusta.

Delissaintit muuttivat telttaleiristä uuteen kotiin kaksi vuotta sitten.

”Leirillä raskainta oli kuumuus. Aurinko porotti koko ajan”, Rose-Marie Delissaint muistelee.

Juomavettä leirillä ei ollut, vaan sitä oli haettava tunnin kävelymatkan päästä. Avustusjärjestöt jakoivat ruokaa 3–4 kertaa kuukaudessa. Terveydenhuoltopalvelut, vesihuolto ja jätteenkeräys ovat telttaleireissä puutteellisia.

Hökkelikylä rinteessä

Port-au-Prince tuhoutui maanjäristyksessä lähes täysin. Melkein joka neljäs pääkaupungin rakennus vaurioitui joko kokonaan tai osin. Yksi niistä on St. Louisin kirkko, josta on jäljellä vain muuraukset. Nykyisin se toimii väliaikaisen

Rose-Marie Delissaint menetti maanjäristyksessä kotinsa.
Rose-Marie Delissaint menetti maanjäristyksessä kotinsa.

katoksen alla.

Parlamenttirakennukset sijaitsivat ennen kilometrin päässä kirkosta. Nyt niiden tilalla on nurmikenttä, jonka aukiolla liehuu yksinäinen Haitin sinipunalippu.

Maanjäristys aiheutti tuhoa kymmenien kilometrien päässä keskuksestaan. 4 200 koulua tuhoutui kokonaan tai osittain, ja kaksi kolmesta sairaalasta vaurioitui lähialueilla eli Nippesissä, Port-au-Princen ympäristössä ja eteläisessä Haitissa.

Nyt Port-au-Princeä reunustaville vuorille levittäytyy valtava hökkelikylä. Kodittomaksi jääneet ovat rakentaneet rinteille taloja ilman viranomaisten lupaa. Vallatuille alueille ei ole karttaa eikä sinne kulje teitä. Ihmiset kulkevat pitkin rinnettä kinttupolkuja pitkin.

Yksittäiset avunantajat, kuten Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirasto USAID ja Swiss Solidarity ovat rahoittaneet tuhansien uusien asuntojen rakentamista, mutta tarpeeseen nähden asuntoprojekteja on liian vähän. Rakennusluvat maanomistajilta ovat tiukassa, ja Haitin hallitus laatii kaavoituksia hitaasti.

”Omatoiminen rakentaminen on ollut asuntorakentamisen pilari maanjäristyksen jälkeen”, avustusjärjestöjen rahoittaman Group URD:n julkaisemassa raportissa todetaan.

Holtittomasti rakennetut hökkelikylät ovat ympäristö- ja turvallisuusriski.

”Rakentamisessa vallitsee täysi anarkia. Jokainen tekee mitä lystää eikä kukaan katso perään”, sanoo Renafanmin ammattikoulun johtaja Gina Georges.

Suosittu muurauslinja

Kolmisenkymmentä ammattikoulun oppilasta seuraa, kun opettaja Jean Duval Louis piirtää talon pohjapiirrosta liitutaululle. Renafanmin koulu toimii ulkomaisten kansalaisjärjestöjen rahoituksella, ja yksi tukijoista on Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK.

”Maanjäristyksen jälkeen muuraus- ja putkitöiden linjoista on tullut entistä suositumpia. Myös naiset haluavat opiskella perinteisiä miesten töitä”, Gina Georges kertoo.

Muurausta opiskeleva David Darout, 35, sanoo velvollisuudekseen osallistua maansa jälleenrakentamiseen. Kolmen lapsen isä työskenteli ennen epäpätevänä opettajana. Hän vaihtoi alaa, kun isä ja eno menettivät kotinsa.

”Tätä osaamista maa tarvitsee”, hän uskoo.

Nadège Michel, 31, toivoo, että putkityölinja toisi elannon. Hän keskeytti koulunkäyntinsä, kun hän tuli 18-vuotiaana raskaaksi. Töitä ei sen jälkeen ole löytynyt.

”Tilanteeni ei ole hyvä, koska elän mieheni tuloilla”, hän sanoo.

Tunnit ovat opiskelijoiden mielestä liian teoreettisia. Koulussa on jatkuva pula materiaaleista, kuten työkaluista, rakennustarvikkeista ja putkista.

”Jos eteeni tuotaisiin nyt työkalut, en tietäisi, mitä niillä tehdään. Opettaja ei käytä niitä opetuksessa”, Michel sanoo.

Puolen vuoden kurssi ei takaa työtä. Haitissa on enemmän työttömiä kuin työllisiä. Neljä viidestä haitilaisesta elättää itsensä epävirallisella työllä, kuten katukauppiaina. Virallista työtä tekee vain 5–10 prosenttia väestöstä.

”Käytännössä työpaikalla pitää olla tuttu tai serkku, jotta saa töitä”, Darout sanoo.

Renafanmissa opiskelu on kuitenkin ilmaista, ja siksi se on monelle ainut paikka oppia edes jotain. Haitissa suurin osa väestöstä rakentaa kotinsa itse, joten pienistäkin taidoista on apua.

David Darout opiskelee muurausta Renfanmin ammattikoulussa Port-au-Princessä.
David Darout opiskelee muurausta Renfanmin ammattikoulussa Port-au-Princessä.

Sekava poliittinen tilanne

Haitissa avustusjärjestöjen mainetta on tahrannut koleraepidemia, johon on kuollut vuoden 2010 jälkeen yli 8 000 ihmistä. Koleran epäillään tulleen YK:n nepalilaisten rauhanturvaajien mukana, sillä sitä ei esiintynyt saarella ennen järistystä.

Taudin vuoksi monet haitilaiset haluavat, että järjestöt lähtisivät kotimaihinsa.

”Avustusjärjestöt eivät ole täällä meitä varten. Haitia pystyvät auttamaan parhaiten haitilaiset itse”, sanoo voodoopappi Isac Eliel, joka vetää paikallista radio-ohjelmaa.

Hän johtaa seurakuntaa Petion-Villessä, Port-au-Princen hyvämaineisessa lähiössä. Voodooseremonia kestää neljä tuntia, ja laulujen, henkien kutsumisen ja tanssin lomassa puhutaan politiikkaa. Temppeliväki kuuntelee, kun pappi vaatii ”oikeutta haitilaisille” ja arvostelee presidentti Michel Martellya hitaudesta maan asioiden ratkomisessa.

Haitin hallitus on kieltämättä sekavassa tilassa.

Martelly saavutti suosionsa laulajana ja nousi presidentiksi vuonna 2011 ilman vahvaa puoluetukea parlamentissa. Samana vuonna piti järjestää parlamenttivaalit, mutta parlamentin ja hallituksen erimielisyydet vaalilautakunnan asettamisesta ovat lykänneet vaaleja toistuvasti.

Nyt vaalien todennäköisin ajankohta on lokakuu.

Opposition järjestämiä mielenosoituksia on usein, ja ne äityvät paikoin väkivaltaisiksi. Vahvin opposition ehdokas on entinen presidentti Jean-Bertrand Aristide, joka syrjäytettiin vuonna 2004. Hänen puolueensa Fanmi Lavalas on nostanut viime aikoina kannatustaan.

Sekava poliittinen tilanne on myös hidastanut maanjäristyksen jälkihoitoa.

”Haitin hallituksella ei ole ollut selkää käsitystä, miten eri avustajatahot toimivat. Kaikki on laitettu samaan nippuun: YK, Euroopan unioni, Yhdysvaltain hallitus ja pienet kansalaisjärjestöt. Koordinointi hallituksen ja avustajatahojen kanssa ei ole toiminut parhaalla mahdollisella tavalla”, sanoo brittiläisen Christian Aidin haitilainen maajohtaja Prospery Raymond.

Nadège Michel toivoo, että Renafanmin ammattikoulun putkityölinja toisi hänelle elannon.
Nadège Michel toivoo, että Renafanmin ammattikoulun putkityölinja toisi hänelle elannon.

Hän toimii myös puheenjohtajana kansalaisjärjestöjen yhteenliittymässä CLIO:ssa (Le Cadre de Liaison Inter-ONG), johon kuuluu noin 40 haitilaista ja ulkomaista kansalaisjärjestöä.

Rahalähetyksistä apua

Haitin hidas jälleenrakennus on ulkomaalaisen median kestoaihe. Prospery Raymondin mukaan arvostelijat yksinkertaistavat asioita. Haiti ei kärsi vain maanjäristyksestä, vaan myös koleraepidemiasta ja hurrikaanista, joka vei toissa vuonna sadon ja toimeentulon kymmeniltätuhansilta haitilaisilta.

Sitten tulivat tulvat.

”Nykyinen tilanne on katastrofien summa”, hän sanoo.

Haiti oli yksi maailman köyhimmistä valtioista jo ennen maanjäristystä. Vuosikymmeniä kestänyt sekasorto oli seurausta presidentti Jean-Claude Duvalierin diktatuurista (1971–1986), vallankaappauksista, sotilashallinnosta, huonosta johtamisesta ja korruptiosta. Transparency Internationalin korruptiovertailussa Haiti on 177 maan listalla 163:s.

Raymond huomauttaa myös, että osa apurahoista on käyttämättä, joten jälkihoidon arviointi on liian aikaista. Maanjäristyksen jälkeen New Yorkissa pidettiin kokous, jossa 55 avunantajaa lupasi jälleenrakennukseen yhteensä 9,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosina 2010–2020.

Summasta on toimitettu noin kuusi miljardia dollaria.

”Haiti tarvitsisi 50 miljardia dollaria, jotta se pääsisi jaloilleen. Siitä on käytetty nyt vain kymmenisen prosenttia. Haiti tarvitsee apua seuraavat 15–20 vuotta”, hän sanoo.

Haitilainen Prospery Raymond toimii brittiläisen Christian Aidin maajohtajana.
Haitilainen Prospery Raymond toimii brittiläisen Christian Aidin maajohtajana.

Jälleenrakennusrahaa on jaettu Haitin hallitukselle, Haitin jälleenrakennusrahastolle, yksityisille toimijoille ja järjestöille. Avunantajia on kuitenkin arvosteltu siitä, että ne tukevat vähän paikallisia järjestöjä. Brittiläisen The Guardian -lehden mukaan esimerkiksi USAIDin lahjoituksista meni viime vuonna peräti 85 prosenttia Haitissa toimiville amerikkalaisille yrityksille ja kansalaisjärjestöille.

Raymondia vaivaa jatkuva puhe apumiljardeista. Samalla unohdetaan se, mitä haitilaiset ovat tehneet maansa hyväksi.

”Ulkomailla asuvat haitilaiset lähettävät vuosittain rahalähetyksinä sukulaisilleen Haitiin noin kolme miljardia dollaria. Se tekee kolmessa vuodessa yhdeksän miljardia dollaria, joka on enemmän kuin kansainvälinen apu. Tämä on haitilaisten solidaarisuutta. Kyllä, olemme saaneet apua, mutta haitilaiset auttavat myös itse itseään.”

Haitissa rahalähetykset ovat merkittävä rahanlähde miljoonille perheille. Ne muodostavat jopa kymmenen prosenttia bruttokansantuotteesta. Ulkomailta saadulla valuutalla haitilaiset maksavat elämän perusmenoja, kuten terveys- ja koulumaksuja, asumiskuluja ja pienyritysten kustannuksia.

Merkkejä toipumisesta

Petion-Villen uudet hotellit ja supermarkettien alla olevat hienot parkkihallit viittaavat siihen, että Haiti on alkanut toipua. Uuden jalkapallostadionin valmistumista seuraa joka aamu kymmeniä malttamattomia jalkapallofaneja.

Tavallisten haitilaisten elämä ei ole silti muuttunut. Neljä viidestä elää edelleen alle kahdella dollarilla päivässä. Torilla ihmiset kauppaavat leipänsä eteen kaikkea mahdollista: mangoja, perunoita, lasten leluja, laukkuja, kanoja, koiria.

Richard Bateau omistaa lukuisia hotelleja Port-au-Princessä ja sen ympäristössä. Maanjäristyksessä vaurioituneita rakennuksiaan hän on kunnostanut nykyaikaisella tekniikalla. Nyt hotellien pitäis kestää maan järähtelyä aikasempaa paremmin.
Richard Bateau omistaa lukuisia hotelleja Port-au-Princessä ja sen ympäristössä. Maanjäristyksessä vaurioituneita rakennuksiaan hän on kunnostanut nykyaikaisella tekniikalla. Nyt hotellien pitäis kestää maan järähtelyä aikasempaa paremmin.

”Maanjäristyksen jälkeen ihmisillä ei ole ollut suuria toiveita”, Rose-Marie Delissaint toteaa.

Hänen vanha isänsä istuu liikkumatta sängyn laidalla väliaikaisessa vaneritalossaan. Seinään on kirjoitettu teksti: ”Jeesukselle annan elämäni.” Rose-Marien Delissaint kertoo, että isä loukkasi selkänsä järistyksessä ja on sen jälkeen vain tuijottanut hiljaa seinään.

”Odotamme, että saisimme myös vanhemmille betonista tehdyn rakennuksen. Vaneritalo on kaksi vuotta vanha, eikä se pidä kohta enää vettä.”

Prospery Raymond on tulevaisuuden suhteen optimistinen.

Sadattuhannet haitilaiset ovat löytäneet uuden kodin. Nykyisin 400 000 lasta jää peruskoulun ulkopuolelle, kun vastaava luku oli pari vuotta sitten 600 000.

”Haitilaiset ovat kulkeneet pitkän tien, eikä se ole ollut helppo. Nyt moni asia on kuitenkin paremmin. Kouluja ja asuntoja on rakennettu, ja maahan on alkanut tulla investointeja. Toivon, että tämän vuoden jälkeen alle satatuhatta ihmistä asuu enää teltassa.”

 

TEKSTI MARJUT TERVOLA

KUVAT MARJUT TERVOLA & SWOAN PARKER

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka työskenteli syksyllä 2013 Haitissa Kirkon Ulkomaanavun vapaaehtoisena viestinnän asiantuntijana.

 

145 000 haitilaista asuu yhä telttaleireissä.


Jälleen Karibian helmeksi

Haitin pääkaupungin Port-au-Princen lentokentällä soivat karibialaiset rytmit. Matkustajia vastassa on yhtye, joka on osa Haitin matkailuministeriön uutta Haiti – Koe se -kampanjaa. Kun maatalous kituu, turismi on paras toivo tulonlähteeksi.

Tällä hetkellä matkailu on kuitenkin henkitoreissaan.

Torstaisin Hotelli Oloffsonissa soittaa housebändi, jonka tahdissa tanssivat lähinnä haitilaiset ja avustusjärjestöjen työntekijät. Käsityöläiset pitävät hotellin pihalla voodoo-näyttelyä. He kertovat, ettei kauppa käy, koska turisteja ei ole.

Maanjäristyksen jälkeen pääkaupungissa ei ole ollut edes takseja.

Luonnonkatastrofi vei viimeisetkin turistit. Port-au-Princen lähiössä Petion-Villessä oli ennen kymmeniä taidegallerioita, mutta jäljellä on enää puolisen tusinaa. Galleriaa ei kannata pitää, koska asiakkaita ei ole.

”Kukaan ei halua tulla tällä hetkellä Haitiin. Meitä pidetään friikkeinä, jotka eivät edes asu maapallolla”, Galleria Monninin Gaël Monnin kertoo. Hänen äitinsä omistaa gallerian.

Haitin matkailuministeriön uuteen kampanjaan kuuluu koulutusohjelmia osaavan henkilökunnan kouluttamiseksi hotelleihin. Majoituspaikkojen määrä on tarkoitus nostaa kolmesta tuhannesta viiteen tuhanteen vuoteen 2015 mennessä.

Turismin voi tuplata

Vielä 1960-luvulla Haitia kutsuttiin ”Karibian helmeksi”. Taide ja turismi kukoistivat, ja Haiti oli Kuubaa suositumpi lomakohde. Hienot rannat ja eksoottinen kulttuuri houkuttelivat erityisesti varakkaita amerikkalaisturisteja.

Muihin Karibian saariin verrattuna matkailubisnes on kehittymätöntä. Harvoista rantahotelleista puuttuvat turistien vaatimat ajanvietepalvelut, kuten sukelluskurssit, laguuniretket ja matkat paikallisille käsityöläistoreille.

Naapurimaassa Dominikaanisessa tasavallassa käy vuosittain 4,5 miljoonaa turistia. Haitissa vastaava luku oli toissa vuonna 950 000. Suurin osa heistä oli luksusristeilyllä, jolloin laiva piipahti vain satamassa.

Haitiin saapuvien turistien määrän voisi helposti tuplata, uskoo Christian Aidin haitilainen maajohtaja Prospery Raymond.

Tällä hetkellä turvallisuustilanne jarruttaa turismin kehittymistä. Suomen ulkoministeriö ei suosittele Haitiin matkustamista. Myös Yhdysvallat on antanut matkustusvaroituksen.

MARJUT TERVOLA

Liity Kehitylehden uutiskirjeen tilaajaksi ja saat uusimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Tilaa uutiskirje