Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin pääseminen pienentäisi ilmastonmuutoksen aiheuttamia muuttoliikkeitä Afrikassa kymmenillä miljoonilla ihmisillä. Pääosin muutto tapahtuu maiden sisällä, selviää tuoreesta tutkimuksesta.
Uudessa African Shifts -raportissa arvioidaan, että ilmaston lämpeneminen ajaa jopa 113 miljoonaa afrikkalaista pois kotiseudultaan vuoteen 2050 mennessä.
Vain pieni osa muuttajista, korkeintaan 1,2 miljoonaa ihmistä, siirtyy naapurimaahan tai kauemmas.
Suurin osa muuttoliikkeestä tapahtuu maiden sisällä ja painottuu maantieteellisesti Afrikan sarven alueelle. Myös rannikkoalueita eri puolilla mannerta joudutaan todennäköisesti jättämään merenpinnan noustessa ja muiden ilmasto-ongelmien yleistyessä.
Arviot perustuvat Afrikan unionin, Maailmanpankin ja YK:n ACMI-hankkeen (The Africa Climate Mobility Initiative) keräämiin tutkimustietoihin ja asiantuntijahaastatteluihin sekä kenttätyöhön Egyptissä, Senegalissa, Nigeriassa, Ugandassa, Angolassa, Malawissa ja Mosambikissa.
Joissain suurkaupungeissa on jo vaikea elää vuonna 2050
Ruandan laidunmailta katoaisi kolme miljoonaa karjankasvattajaa ja Etiopian laidunmaat puolestaan vastaanottaisivat lähes 300 000 uutta ihmistä vuoteen 2050 mennessä.
Raportissa määritellään useita eri skenaariota tulevaisuuden muuttoliikkeille Afrikassa.
Pahimmassa skenaariossa, jossa ilmaston lämpeneminen ylittää Pariisin ilmastosopimuksessa asetetut tavoitteet eikä Afrikan maiden sisäinen taloudellinen epätasa-arvo merkittävästi korjaannu, ilmastonmuutos saattaa pakottaa jopa 113 miljoonaa ihmistä liikkeelle kotipaikoiltaan vuoteen 2050 mennessä.
Muuttaminen olisi vilkkainta niin sanotuilla hot spot -alueilla, joita ovat muun muassa Nigerin ja Nigerian välinen raja-alue, Victoria-järven ympäristö ja Afrikan sarven alue. Esimerkiksi Ruandan laidunmailta katoaisi kolme miljoonaa karjankasvattajaa ja Etiopian laidunmaat puolestaan vastaanottaisivat lähes 300 000 uutta ihmistä vuoteen 2050 mennessä.
Myös joistain Afrikan suukaupungeista tulisi osittain elinkelvottomia. Jopa 4,2 miljoonan ihmisen olisi pakko muuttaa pois Casablancasta, Accrasta ja Abidjanista vuoteen 2050 mennessä. Vastaanottajia olisivat muun muassa Khartoum, Maputo, Goma, Tripoli ja Kigali.
Jos ilmaston lämpeneminen saadaan pidettyä Pariisin ilmastosopimuksen mukaisissa rajoissa – ja Afrikan talouskasvu jatkuu reippaana – muuttoliike kutistuisi kolmanneksella eli 113 miljoonasta ihmisestä 77 miljoonaan ihmiseen, raportissa arvioidaan.
Harvalla tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista
Raporttia varten kartoitettiin myös afrikkalaisten ilmastonmuutokseen liittyviä tietoja ja asenteita.
Ilmastonmuutos ei näyttäisi tällä hetkellä olevan ensisijainen syy oman kotipaikan vaihtamiseen. Sen edelle menevät esimerkiksi kouluttautumiseen, työntekoon, toimeentuloon, yhteiskunnallisiin palveluihin tai perhesiteisiin liittyvät tekijät. Noin 40 prosenttia haastatelluista nuorista piti liikkuvuutta ja asuinpaikan vaihtamista normaalina asiana. Noin viidesosalla oli konkreettisia muuttosuunnitelmia.
Muuttaminen on kallista, ja siksi monet maaseudun perheet viivyttävät muuttoa, vaikka esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus olisi jo heikentänyt toimeentulon mahdollisuuksia. Toisaalta monet pakon edessä muuttaneet yrittävät palata myöhemmin vanhalle asuinalueelleen, jossa toimeentulologiikka oli helpommin hallittavissa kuin uusilla, tuntemattomilla alueilla.
Raportissa painotetaan tiedonsaannin merkitystä. Suurella osalla haastatelluista ei ollut tietoa esimerkiksi ilmastonmuutoksen kytköksistä tulevaisuuden toimeentulomahdollisuuksiin.
Raportissa suositellaan, että ilmastonmuutokseen sopeutumista edistettäisiin muun muassa kasvattamalla ilmastotietoisuutta ja edistämällä lukutaitoa, mutta myös tukemalla osallistavaa kehitystä, sijoittamalla sosiaalisiin turvaverkkoihin sekä tuomalla kestävän kehityksen periaatteita kaupunkisuunnitteluun.
