Keniassa on 44 virallisesti tunnustettua heimoa sekä lukuisia alkuperäiskansoja, joilla ei ole virallista asemaa. Keski-Keniassa elävä yiakujen mehiläiskansa elvyttää kulttuuriansa ja katoamassa olevaa kieltään.
Yiaku-kylän naiset ottavat vieraan vastaan perinteisellä tervetulolaululla. Valtaosa naisista on pukeutunut vaatteisiin, joita myös maasait käyttävät. Asusteina naisilla on värikkäitä helmikoruja, joista maasait tunnetaan. Yhdellä naisista on päällä lehmän nahasta parkittu vaate.
Kielemme oli täysin katoamassa. Vain kaksi iäkästä miestä hallitsi isomman joukon sanoja. – Daniel Kimalel
”Tämä on perinteinen yiakujen asu. Valitettavasti sitä ei enää nykyään käytetä kuin näytösluontoisesti erityistilaisuuksissa. Ehkä kykenemme elvyttämään kielemme lisäksi myös perinteistä pukeutumiskulttuuria”, kertoo kylän naisryhmän johtaja Emily Leitiko.
Hän on käynyt koulua ja osaa englantia, joka on Kenian toinen virallinen kieli swahilin lisäksi.
”Kielemme oli täysin katoamassa. Vain kaksi iäkästä miestä hallitsi isomman joukon sanoja. Olemme keränneet heidän sanavarastonsa talteen ja tehneet oppikirjan. Tavoitteena on saada kieli eläväksi käyttökieleksi”, kertoo yiakun kielen oppikirjan tehnyt ja kielenopettajana toimiva Daniel Kimalel.
Metsä hidasti sulautumista toisiin kansoihin
Yiakut tulivat perimätietonsa mukaan Keniaan 1500-luvulla vaeltamalla Etiopiasta. He asettuivat asumaan Laikipian alueelle Mukogodon metsän alueelle.
”Kansamme eli metsässä ja keräsi hunajaa, jota käytimme lähinnä ravinnoksi. Aikojen myötä sulauduimme maasai -heimoon, mutta aina osa klaaniemme vanhimmista vaali omaa kulttuuriamme ja kieltämme”, Emily Leitiko kertoo.
Perinteinen elinkeino, erityisesti villihunajan kerääminen, ja metsässä asuminen hidastivat yiakujen sulautumista maasai-kulttuuriin. Maasait eivät uskaltautuneet heille vieraaseen metsäympäristöön, jossa yiakut olivat tottuneet elämään ja liikkumaan.
Pyhä metsä ja biokulttuuriset oikeudet
Mukogodon metsä on yiakuille pyhä.
Metsä on osa kulttuuriamme ja identiteettiämme. Se on pyhä paikka, kotimme. – Emily Leitiko
”Metsä on osa kulttuuriamme ja identiteettiämme. Se on pyhä paikka, kotimme. Meihin sattuu, että kuka tahansa saa tuhota rakasta pyhää metsäämme. Vaadimme oikeutta suojella meille kuuluvaa metsää”, Leitiko tiivistää kyläläisten ajatukset.
Yiakut ovat saaneet Mukogodo-metsään valtiolta yhteisömetsä-statuksen, jonka perusteella metsää on hoidettu yiakujen ja Kenian metsähallinnon yhteistyönä. Kenian yhteisömaita ja -metsiä koskevien uusien lakien täytäntöönpano on vielä kesken. Yiakujen huolena on, että vaikkapa suuryhtiöt alkaisivat hyödyntää metsää.
Kyläläiset eivät käytä biokulttuurinen oikeus -termiä, mutta juuri siitä he puhuvat ja kantavat huolta; kansansa oikeuksista perinteiseen elämänmuotoon.
”Havahduimme puolustamaan oikeuksiamme perinteiseen elämänmuotoon sekä kyläläisten sisäisissä keskusteluissa että kansamme oikeuksia ajavan Yiaku Laikipiak Trust -järjestön työn kautta”, Leitiko kertoo.
Biokulttuurisilla oikeuksilla tarkoitetaan alkuperäiskansojen ja -yhteisöjen perinteisiä oikeuksia hoitaa elinalueensa elämää ja sen monimuotoisuutta yhteisvarantona.
Yhteisöt voivat määritellä ja vaatia Kenian valtiolta oikeuksiaan perinteisiin ympäristöihinsä biokulttuuriselvitysten kautta.
Biokulttuuriset oikeudet tunnustavat yhteisöjen koko elämäntavan sidonnaisuuden elävään ympäristöönsä. Yhteisöt voivat määritellä ja vaatia Kenian valtiolta oikeuksiaan perinteisiin ympäristöihinsä biokulttuuriselvitysten kautta.
Biokulttuuriselvitysten avulla yhteisöt tuovat julki elävää perintöään, jota valtiot ovat sitoutuneet kansainvälisissä sopimuksissa kunnioittamaan. Valtioilla ei useinkaan ole lainkaan tai riittävästi tietoa alkuperäiskansojen elävästä perinnöstä, joka on esimerkiksi sosiaalisen elämän käytäntöjä, suullista perinnettä ja kansan elinympäristöä koskevaa tietoa.
Suomalainen Siemenpuu-säätiö on tukenut yiakujen ja muiden Kenian alkuperäiskansojen biokulttuuriselvitysten luomista vuodesta 2019 lähtien. Nyt meneillään olevassa hankkeessa luodaan yiakukansalle biokulttuuriselvityksen perusteella menettelytapoja ja malleja alueen biodiversiteetin, geenivarantojen ja ekologisen perinnetiedon käytölle.
Ennakkosuostumusten hankkiminen haasteena
Siemenpuu-säätiön biokulttuurisiin oikeuksiin perehtyneen ohjelmakoordinaattori Kari Bottaksen mukaan Kenian perustuslaki tarjoaa hyvät perusoikeudet alkuperäiskansoille. Ne tekevät myös paljon yhteistyötä oikeuksiensa parantamiseksi.
”Kenian lainsäädäntö on alkuperäiskansojen oikeuksien suhteen melko edistyksellinen, sen puitteissa on mahdollista rakentaa kestävää tulevaisuutta maan alkuperäiskansoille. Lainsäädännön toimeenpaneminen on kuitenkin hidasta”, Bottas sanoo.
Hän pitää Kenian alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumisen suurimpana haasteena usein niin sanotun vapaan ennakkosuostumuksen puuttumista. Esimerkiksi valtioiden, tutkijoiden tai vaikkapa elokuvantekijöiden pitäisi saada alkuperäiskansalta suostumus siihen, mihin alkuperäiskansalta kerättyä tietoa, aineistoa tai heidän aluettaan aiotaan käyttää.
Biokulttuuriselvitys luo hyvän pohjan vaatia ennakkosuostumusta.
”Esimerkiksi yiakuilla on huonoja kokemuksia; ihmisiltä on vaikkapa otettu verinäytteitä geenitutkimukseen, mutta he eivät ole koskaan kuulleet mitään tutkijoista materiaalin keruun jälkeen. Tosin esimerkiksi National Geographic -filmiryhmä on tarjonnut nuorille koulutusta filminteon yhteydessä”, Bottas kertoo.
Kulttuurimatkailua ja edustus paikallishallintoon
Kulttuuri-identiteetin vahvistumisen myötä yiaku-kylän naisjärjestö on rakentanut kylään omalla kustannuksellaan tulonhankkimisen tarkoitukseen koulutus- ja vierailukeskuksen.
”Tarjoamme majoitusta perinteisissä savimajoissa sekä kulttuuriohjelmaa matkailijoille. Haasteena on tiedotus ja asiakkaiden saaminen”, Leitiko kertoo.
Majoitustarjonta sijaitsee syrjäisellä seudulla, lähimpään kaupunkiin Nanyukiin on reilun parin tunnin matka. Suunnitelmissa on järjestää myös metsäsafareita Mukogodon metsään.
”Toivomme yiakujen tulevan virallisesti noteeratuksi Kenian heimoksi. Tavoitteeseen on vielä matkaa, mutta olemme jo saaneet oman edustajan piirikunnan valtuustoon. Meitä on jäljellä noin 6 000 ”, kertoo Yiaku Laikipiak Trust -järjestön ohjelmakoordinaattori Anne Risper.
Yiaku Laikipiak Trust on vahvojen naisten käsissä. Säätiö perustettiin vuonna 2000 ja rekisteröitiin vuonna 2003. Alkunsa säätiö sai naisten vapaamuotoisesta oma-apuryhmästä.
”Tärkeimpinä tavoitteinamme ovat virallisen heimostatuksen lisäksi kielemme elvyttäminen, metsämme suojeleminen sekä elinkeinonharjoitusmahdollisuuksien ja koulutuksen parantaminen”, Risper kertoo.
Lue lisää: Alkuperäiskansat puolustavat sademetsiä paremmin kuin muut
Lue lisää: Uhanalaisten eläinlajien suojelu Keniassa on tuottanut tulosta
