YK:n vuodelle 2030 asettamat kestävän kehityksen tavoitteet eivät näytä toteutuvan maailmanlaajuisesti määräaikaan mennessä. Noin viidesosa pienemmistä alatavoitteista on kuitenkin aikataulussa tai jo saavutettu.
YK:n vuosille 2015–2030 asettamat 17 kestävän kehityksen tavoitetta ovat nyt tarkasteluvälin puolessavälissä, ja niiden edistyminen on selvästi aikataulustaan jäljessä. Yhdenkään tavoitteen ei enää uskota toteutuvan kaikissa maailman maissa vuoteen 2030 mennessä, arvioidaan tuoreessa YK-raportissa.
Tavoitteiden saavuttaminen osoittautui vaikeaksi jo ensimmäisen viiden vuoden aikana. Vuonna 2015, kun tilastollinen seuranta käynnistettiin, maailman maat olivat päässeet tavoitteisiin 64-prosenttisesti. Vuonna 2019 osuus oli kasvanut vasta 66 prosenttiin, eikä 67 prosentin raja ole rikkoutunut vuoteen 2022 mennessä.
Prosenttiluvut on laskettu 169 viralliseen alatavoitteeseen liitetyn 97 mittarin perusteella. Lukujen viimeaikainen jäätyminen selittyy koronapandemialla ja muilla maailmanlaajuisillä kriiseillä.
Jyrkimmin väärään suuntaan ovat kääntyneet Myanmar, Venezuela, Papua-Uusi-Guinea, Jemen ja Libanon.
Raportissa ennustetaan, että vain 18 prosenttia yksittäisistä alatavoitteista saavutettaisiin – tai on jo saavutettu – maailmanlaajuisesti. Näihin kuuluvat muun muassa vastasyntyneiden ja alle 5-vuotiaiden lasten ehkäistävissä olevien kuolemien välttäminen sekä internetin ja pankkitilin käytön yleistyminen.
Loput alatavoitteista ovat joko jumissa ilman merkittävää kehitystä (67 prosenttia) tai etenemässä väärään suuntaan (15 prosenttia).
Suurimman määrän alatavoitteita ovat saavuttamassa Tanska, Tšekki, Viro, Latvia ja Slovakia. Jyrkimmin väärään suuntaan ovat kääntyneet puolestaan Myanmar, Venezuela, Papua-Uusi-Guinea, Jemen ja Libanon.
Satojen miljardien eurojen rahoitusvaje
Kansainvälinen valuuuttarahasto IMF arvioi jo vuonna 2019, että 57 matalatuloista kehittyvää maata tarvitsisivat ylimääräiset 280–470 miljardia euroa vuosittain, jotta ne pystyisivät sijoittamaan perustason terveyteen, koulutukseen, energiaan, tieverkostoihin, puhtaaseen veteen ja sanitaatioon.
Laskelmissa ei otettu huomioon kustannuksia, joita aiheutuu vihreästä siirtymästä, ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, luonnonkatastrofien aiheuttamista tuhoista, digitalisoinnista ja kaupunkien infrastruktuurin parantamisesta.
Jos kaikki tarpeet huomioidaan, rahoitusvaje nousee noin 930 miljardiin euroon vuodessa. Se vastaa noin prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.
Rahoitusvajeen umpeenkurominen edellyttäisi julkisten ja yksityisten sijoitusten yhdistämistä uusilla, luovilla tavoilla. Samalla myös matalatuloisten maiden olisi parannettava velkojensa hallintaa ja luottokelpoisuuttaan, raportissa sanotaan.
Lue lisää: Äitiyskuolleisuutta on saatu laskemaan Somaliassa
Lue lisää: Jopa viisi miljardia ihmistä kärsii vesipulasta vuonna 2050
