Matti Remes

Naiset hyötyvät eniten, kun vettä saa nyt Nepalissa läheltä

Yli 600 000 ihmistä on saanut puhdasta vettä 16 vuotta kestäneessä vesihankkeessa. Koteihin ja julkisiin rakennuksiin on rakennettu käymälöitä.

Mina Bistan puutarha kukoistaa, ja kasvihuoneessa tomaatit kypsyvät hyvää vauhtia Nepalin läntisimmässä kolkassa Marmassa. Vihannekset rikastuttavat viisihenkisen perheen ruokapöytää, ja niiden myynnistä saadaan myös tuloja.

Puutarhaviljely on parantanut merkittävästi Nepalin köyhimpiin kuuluvien perheiden ruokaturvaa.

Puutarhaviljelyn mahdollistaa muutaman sadan metrin päästä lähteestä tuleva vesi, jota varten kyläläiset kaivoivat vesijohdon osana Kaukolännen vesivarainhoitohanketta.

”Lähellä sijaitseva vesipiste helpottaa huomattavasti elämää. Lisäksi se loi mahdollisuuden säännöllisiin tuloihin, kun voimme käyttää vettä myös viljelyyn”, Bista sanoo.

Tänä vuonna päättyvän hankkeen tulokset ovat vaikuttavat. 16 vuodessa puhdas vesi on tuotu yli 600 000 asukkaalle. Lisäksi lähes jokaiseen alueen kotitalouteen ja julkiseen rakennukseen on saatu käymälä.

Puutarhaviljely on puolestaan parantanut merkittävästi Nepalin köyhimpiin kuuluvien perheiden ruokaturvaa.

Naiset hyötyvät eniten vedensaannin parantumisesta

Nainen valuttaa vettä kaivon hanasta.
Kotikylässä sijaitseva vesipiste säästää naiset pitkiltä vedenhakumatkoilta. KUVA: FCG

Konsulttiyhtiö FCG:n projektipäällikkö Pamela White korostaa Suomen, Euroopan unionin ja Nepalin rahoittaman hankkeen myönteisiä vaikutuksia etenkin naisten ja tyttöjen elämään.

”Veden hankkiminen perheelle ja kotieläimille on heidän tehtävänsä. Aiemmin siihen saattoi mennä koko päivä, kun vesi oli haettava kaukaa.”

Oleellista on, että myönteiset kehitysvaikutukset jäävät pysyviksi. Sen varmistamiseen on pantu paljon painoa, sanoo ulkoministeriön erityisasiantuntija Jari Laukka Suomen Katmandun-suurlähetystöstä.

”Nepalilaisten aidolla sitoutumisella on ratkaiseva merkitys. Todella suuri osa rahoituksesta on tullut Nepalin valtiolta ja kunnilta. Myös hankkeesta hyötyvien ihmisten panos on merkittävä sekä rahana että työnä.”

Päätöksenteko paikallisissa käsissä

Suomen osuus vesihankkeen rahoituksesta on 15 miljoonaa, EU:n 20 miljoonaa ja Nepalin valtion 15 miljoonaa euroa.

Kaukolännen kuntien rahoitusosuus oli alun perin runsaat viisi miljoonaa ja kotitalouksien viisi miljoonaa euroa. Hankkeen edetessä paikalliset panostukset ovat kuitenkin lähes kaksinkertaistuneet.

Grafiikka, joka kertoo hankkeen rahoituksen osuudet: Suomi 14 miljoonaa euroa, EU 20 miljoonaa euroa, Nepalin valtio 15 miljoonaa euroa, Nepalin kunnat 8,7 miljoonaa euroa, hyödynsaajat 10,9 miljoonaa euroa.
Grafiikka: Laura Ylikahri

Tällainen sitoutuminen on Laukan mielestä poikkeuksellista.

”Ihmiset ovat kokeneet hankkeen niin tärkeäksi, että he ovat halunneet sijoittaa siihen lisää rahaa.”

Whiten mukaan Kaukolännessä on hyödynnetty oppeja ja paikallisten työntekijöiden työkokemusta Suomen aiemmista vesihankkeista Nepalissa.

”Oleellista onnistumiselle on, että työntekijät asuvat ja ovat siten tiiviisti läsnä kylissä. Se onkin ollut välttämätöntä, sillä lähes tiettömillä alueilla asioita ei hoideta pääkaupungista.”

Läpinäkyvää rahankäyttöä

Kehitysyhteistyössä ongelmat kiertyvät usein rahankäyttöön. Vesihankkeessa luotiin alusta lähtien toimintamallit, joilla varat kohdistetaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti.

”Olemme pyrkineet siihen, että kaikkien ryhmien ja kotitalouksien tarpeet huomioidaan, eivätkä hankkeesta hyödy vain äänekkäimmät. Kyläläiset suunnittelevat ja toteuttavat vesijärjestelmät itse omien tarpeidensa mukaisesti”, Pamela White sanoo.

Myös taloudellisten väärinkäytösten mahdollisuus on pyritty minimoimaan. Asukkaille on muun muassa järjestetty julkisia tapaamisia, joissa varojen käytöstä kerrotaan seikkaperäisesti ja ymmärrettävästi myös lukutaidottomille.

White uskoo, että kunnat ja asukkaiden valitsemat neuvostot pystyvät huolehtimaan vesijärjestelmien toimivuudesta. Suurin riski ovat vuoristoalueilla yleiset maanvyörymät, joita sattui hiljattain myös Kaukolännessä.

”Näyttää kuitenkin siltä, että paikallishallinto pystyy korjaamaan vahingot ja löytämään tähän riittävästi varoja. 16 vuodessa on menty valtavasti eteenpäin.”