Myös Mosambikin ja Tansanian on tunnustettava, ettei taloutta voi rakentaa pelkän kaasun varaan.
Mosambikin ja Tansanian tulevaisuudennäkymät mullistuivat kertaheitolla, kun niiden aluevesiltä alkoi muutama vuosi sitten paljastua maailman suurimpiin kuuluvat maakaasukentät.
Kaasutuloja maat saavat odottaa vielä useita vuosia. Odotukset ovat kuitenkin korkealla.
Mosambik ja Tansania ovat nousseet Afrikan nopeimmin kasvaviksi talouksiksi. Tänä vuonna molempien maiden kasvuksi arvioidaan 7–8 prosenttia.
Kansainväliset sijoittajat tungeksivat nyt maihin, jotka ne aiemmin kiersivät kaukaa. Konsulttiyhtiö PwC:n mukaan Mosambikissa ja Tansaniassa toimii jo parisenkymmentä ulkomaista energiayhtiötä. Toisaalta raakaöljyn tynnyrihinnan putoaminen 110:stä Yhdysvaltain dollarista alle 50 dollariin vetää väistämättä alas myös kaasun hintoja ja saattaa lykätä energiayhtiöiden investointipäätöksiä.
”Täkäläinen eliitti ei ole vielä sisäistänyt muuttunutta markkinatilannetta. Kaasun hinnan lasku heikentää Tansanian neuvotteluasemia kansainvälisten kaasuyhtiöiden kanssa”, erityisasiantuntija Oskar Kass Suomen Tansanian-suurlähetystöstä sanoo.
Kaasuyhtiöt kertovat niukasti investointisuunnitelmistaan.
Kaasuntuotanto käynnistynee Mosambikissa ja Tansaniassa vuoden 2020 tienoilla.
Ennen öljyn hinnan romahdusta arvioitiin, että ensimmäiset päätökset tuotannon aloittamisesta saattaisivat tulla parin vuoden päästä. Öljy- ja kaasualan konsultointiin erikoistunut Chris Bredenhann PwC:n Etelä-Afrikan toimistosta arvioi, että kaasuntuotanto voi käynnistyä Mosambikissa ja Tansaniassa vuoden 2020 tienoilla.
”En usko, että energiayhtiöt peruuttavat hankkeitaan. Viivästyksiä on kuitenkin odotettavissa, sillä yhtiöt laskevat entistä tarkemmin sijoitustensa kannattavuutta.”
Miljardien investointeja
Chris Bredenhannin mukaan Mosambikin ja Tansanian kaasukentät ovat edelleen vahvoilla suhteessa kilpaileviin hankkeisiin. Energiayhtiöt vetäytyvät nyt paikoista, joissa öljy tai kaasu on syvällä tai poraaminen tulee muuten liian kalliiksi.
”Tällaisia kohteita Afrikassa on esimerkiksi Keniassa ja Etelä-Afrikassa.”
Tuotannon aloittaminen tulee kalliiksi myös Mosambikin ja Tansanian rannikkoalueilla. Esimerkiksi Tansanian kaasukentät sijaitsevat pääosin Intian valtameren avovesillä 2–3 kilometrin syvyydessä, jonka jälkeen merenpohjassa on porattava vielä yhtä syvälle. Kaasun siirtämiseksi on rakennettava tuotantolaitoksia, joissa kaasu nesteytetään ja siirretään tankkialuksiin.
Huollon järjestäminen vaatii teitä ja satamia, jotka maksavat kymmeniä miljardeja euroja.
Afrikan itärannikon energiayhtiöt tähyävät ennen muuta Aasian markkinoille. Kilpailu on kuitenkin kovaa, sillä myös Australiasta ja Papua-Uusi-Guineasta on löydetty kaasua. Näissä maissa tehdyt löydöt sijaitsevat lähempänä loppukäyttäjiä.
”Kaasun ostajat käyttävät varmasti markkinatilannetta hyödykseen ja yrittävät tinkiä tulevien kaasutoimitusten hintaa mahdollisimman alas”, Bredenhann sanoo.
Mosambikille ja Tansanialle oleellista on, kuinka pitkään öljyn ja muun energian hinta matelee alamaissa. Tutkija Paavo Suni Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta arvioi, että öljyn hinta on saavuttanut pohjalukemat ja nousee hieman lähivuosina.
”Jos maailmantalous nousee, pidemmällä aikavälillä öljykin kallistuu. Kestää kuitenkin kauan ennen kuin näemme taas 110 dollarin tynnyrihintoja. Odotettavissa on rajuja hintaheilahteluja.”
Suni toteaa, että pitkän aikavälin näkymät ovat yhä suotuisat öljyä ja kaasua tuottaville maille.
”Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi, että energian kysyntä kasvaa voimakkaasti ainakin vuoteen 2040 saakka. Öljy, kaasu ja kivihiili ovat jatkossakin keskeiset energianlähteet, vaikka niiden käyttöä halutaankin vähentää päästöjen pienentämiseksi.”
Salailu kummastuttaa
Kaasuhankkeiden lykkääntyminen antaisi Mosambikille ja Tansanialle lisäaikaa järjestää sopimusasiat ja lainsäädäntö niin, että maat saavat luonnonvaroista oikeudenmukaisen hinnan ja tulot ohjautuvat korruption sijaan kansalaisten eduksi.
Nämä asiat ovat kansalaisjärjestöjen keskeisimpiä huolenaiheita, Kepan Tansanian-toimiston kehityspoliittinen asiantuntija Bakar Khamis Bakar sanoo.
”Pelkäämme, että sopimukset energiayhtiöiden kanssa ovat epäedullisia Tansanialle. Ne ovat salaisia, eikä yhtiöiden verovelvoitteistakaan ole tietoa. Jopa parlamentin tarkastusvaliokunnalla on ollut vaikeuksia saada tietoja, vaikka sen pitäisi toimia valtaapitävien vahtikoirana.”
Sopimuksista ulkomaisten energiayhtiöiden kanssa vastaa valtionyhtiö Tanzania Petroleum Development Corporation. Sen julkistamien mallisopimusten mukaan Tansanian osuus kaasun myyntituloista on hankkeesta riippuen 50–75 prosenttia.
Viime vuonna julkisuuteen vuoti kuitenkin Statoil- ja ExxonMobil -energiayhtiöiden kanssa tehty sopimus, jossa Tansanian osuus jäi 30–50 prosenttiin.
Kaasurahojen tuleva jako kuohuttaa myös Mosambikissa.
Kaasurahojen tuleva jako kuohuttaa myös Mosambikissa. Tämä oli yksi syy aseellisiin yhteenottoihin, joita maata hallitsevan Frelimo-puolueen ja entisen sissiliikkeen Renamon välillä leimahti vuonna 2013.
Levottomuudet eivät pysäyttäneet energiayhtiöitä. Mosambik kuuluu kuitenkin maihin, joissa ne joutuvat puntaroimaan poliittisia riskejä erityisen tarkkaan.
Osaamista Norjasta
Öljyn hinnan romahdus oli ikävä muistutus siitä, kuinka rajut hintaheilahtelut voivat sekoittaa öljy- ja kaasutuloista riippuvaisten maiden julkisen talouden.
Esimerkiksi Nigeria oli laskenut budjettinsa sen varaan, että öljyn hinta pysyy 100 dollarin yläpuolella. Nyt edessä on kipeitä leikkauksia julkisiin menoihin, kuten koulutukseen ja terveydenhoitoon.
Kansantaloudet voivat yrittää suojautua öljy- ja kaasutulojen äkillisiltä heilahteluilta. Myös Afrikan tuottajamaat ovat alkaneet perustaa valtiollisia sijoitusrahastoja, joihin öljy- ja kaasuvaroja on määrä kerätä pahan päivän varalle.
Mallia tuottajamaat ottavat Persianlahden öljymaiden rahastoista. Myös Norja jakaa osaamistaan öljymiljardien pitkäjänteisestä sijoittamisesta muiden muassa Angolassa ja Ugandassa.
Uudet öljy- ja kaasumaat voisivat ottaa esimerkkiä myös Botswanasta, ulkoasiainneuvos Pekka Hukka ulkoministeriöstä sanoo. Botswanassa timanteista ja muista kaivannaisista saadut tulot on sijoitettu viisaasti infrastruktuurin, koulutuksen ja terveydenhuollon kehittämiseen.
”Hyvään talouspolitiikkaan kuuluu myös se, ettei taloutta rakenneta vain yhden toimialan varaan.”
”Hyvään talouspolitiikkaan kuuluu myös se, ettei taloutta rakenneta vain yhden toimialan varaan. Botswana on määrätietoisesti tukenut yritystoimintaa muissakin elinkeinoissa.”
Hukka kuuluu EITIn johtokuntaan. EITI-aloitteella (Extractive Industries Transparency Initiative) pyritään edistämään luonnonvarojen hallinnan avoimuutta. Mukana olevat hallitukset sitoutuvat ilmoittamaan kaivannaisalan yrityksiltä saamansa tulot kolmen vuoden välein. Yhtiöt puolestaan raportoivat hallituksille tilittämänsä maksut.
Kaivannaistulojen ohjautumista kehitysmaiden budjetteihin on edelleen vaikea seurata. Hukka uskoo kuitenkin, että EITIn kaltaiset kansainväliset aloitteet lisäävät avoimuutta.
”Tarkoitus on luoda painetta hallituksiin. Esimerkiksi Tansaniassa EITIn raportit ovat herättäneet vilkasta keskustelua maan parlamentissa ja julkisuudessa.”
Paikalliset mukaan
Mosambikissa ja Tansaniassa toivotaan, että kaasubisnes ja sen tarvitsemat palvelut toisivat kipeästi kaivattuja työpaikkoja. Poraus ja kaasun jatkojalostus työllistävät vain vähän, mutta miljardiluokan investointien rakentaminen vaatii työvoimaa.
”Nyt keskustellaan siitä, miten paikalliset yhtiöt saadaan mukaan ja osa rakennusvaiheeseen käytettävistä varoista jäämään maahan”, Oskar Kass sanoo.
Kaasubisnes voi houkutella maahan myös muuta teollisuutta, esimerkiksi runsaasti energiaa tarvitsevia sementti- ja lannoitetehtaita. Jo nyt Tansaniaan tulee ulkomaisia teollisuusinvestointeja huomattavasti aiempaa enemmän.
”Etenkin kiinalaiset yritykset ovat kiinnostuneet maasta”, Kass mainitsee.
Pekka Hukka toivoo, että Tansania ja Mosambik hyödyntäisivät omaa kaasuaan sähköpulan helpottamiseen. Uusien kaasuvoimaloiden rakentamista vauhdittaa rakenteilla oleva kaasuputki maan eteläosasta Mtwarasta 500 kilometrin päähän pääkaupunki Dar es Salaamiin.
PwC ennustaa, että jopa 80 prosenttia maan tarvitsemasta sähköstä tuotetaan lähivuosina maakaasulla nykyisen 40 prosentin sijaan.
Kaasutuloista toivotaan piristystä Mosambikin ja Tansanian kituliaille rahoitusmarkkinoille.
Kaasutuloista toivotaan piristystä Mosambikin ja Tansanian kituliaille rahoitusmarkkinoille. Tämä auttaisi etenkin pieniä ja keskisuuria yrityksiä saamaan rahoitusta.
Kaasun tuomilla pääomilla on kuitenkin myös kääntöpuolensa.
Monet taloustieteilijät ovat varoittaneet uusia tuottajamaita niin sanotusta Hollannin taudista. Alankomaissa löytyi suuria maakaasuesiintymiä 1960-luvulla, mikä johti muun valmistavan teollisuuden näivettymiseen. Etenkin muu vientiteollisuus kärsi, kun kaasutulot vahvistivat paikallista valuuttaa.
Brittiläisen The Economist -lehden mukaan Angolan kahvintuottajat selvisivät pitkästä sisällissodasta, mutta nyt ne ovat suurissa vaikeuksissa maan valuutan vahvistumisen vuoksi.
Tansaniassa ja Mosambikissa vaarassa ovat tuottajat, jotka vievät maataloustuotteita ulkomaille. Heitä ovat esimerkiksi cashew-pähkinöiden ja puuvillan viljelijät.
Malttia odotuksiin
YK-yliopisto Widerin johtaja Finn Tarp on seurannut pitkään Mosambikin kehitystä. Hän varoittaa liian suurista odotuksista, sillä säännöllisiä kaasutuloja maahan voi alkaa virrata aikaisintaan kymmenen vuoden päästä.
”Tiedämme, että kaasua on paljon. Mutta emme esimerkiksi tiedä, kuinka kalliiksi kaasun tuottaminen lopulta tulee. Tämä vaikuttaa oleellisesti Mosambikin saamiin tuloihin.”
Kaasuntuotanto ja siihen liittyvät elinkeinot tuskin tuovat runsaasti uusia työpaikkoja Mosambikiin, Tarp arvelee. Tärkeintä hänestä ovat valtion saamat tulot. Mosambik voi nousta keskituloisten maiden joukkoon vuosien 2025–2030 tienoilla, mikäli kaasutulot osataan ohjata taloudellista ja sosiaalista kehitystä parantaviin kohteisiin.
Tällöin Mosambikin nykyinen 600 dollarin kansantulo henkeä kohti nousisi 1 000 dollariin.
Finn Tarp arvioi, että kaasutulojen sokkivaikutus Mosambikin valtion talouteen voi olla lopulta vähäinen.
”Kaasutulojen vastapainoksi kehitysavun antajat alkavat todennäköisesti vähentää tukeaan Mosambikille. Näin valtion tulojen määrä pysyisi lähes vakiona. Erona on vain se, että rahat tulevat avunantajamaiden hallitusten sijaan kaasuyhtiöiltä.”
TEKSTI MATTI REMES
KUVAT SVEN TORFINN/PANOS PICTURES/MVPHOTOS
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
