Rekkojen kuviointi kertoo maalarin luovuudesta ja omistajan varallisuudesta. Samalla tien päällä välittyy tietoa esimerkiksi tyttöjen koulutuksen tärkeydestä.
Pakistanin pääkaupungin Islamabadin ja sen naapurikaupungin Rawalpindin välisellä maantiellä tulee vastaan ränsistyneiden pikkukotteroiden ja uutuuttaan kiiltelevien Honda Civicien seassa kirkuvin värein ja kuvioin koristeltuja rekkoja. Onko sirkus tullut kaupunkiin, saattaa ensimmäistä kertaa Pakistanissa vieraileva matkailija ihmetellä. Pian hän kuitenkin huomaa, että kaikki rekat näyttävät vastaavanlaisilta.
Ajoneuvojen koristelu on suosittua kaikkialla Etelä-Aasiassa. Psykedeelisiä rikšoja, busseja ja rekka-autoja näkyy teillä niin Intiassa, Nepalissa kuin Bangladeshissakin. Silti etenkään rekat eivät ole missään niin hulppeasti koristeltuja kuin Pakistanissa.
Psykedeelisiä rikšoja, busseja ja rekka-autoja näkyy teillä niin Intiassa, Nepalissa kuin Bangladeshissakin.
Rawalpindissa pölyisen kinttupolun päässä on konepaja, jossa rekkoja kootaan ja maalataan.
Sisällä pienessä puodissaan vilvoittelee Muhammad Ishfaq maalin tahrimassa valkoisessa shalwar kamiz -tunikassaan. Mies on maalannut rekkoja 35 vuotta.
Ishfaqin mukaan rekkoja on maalattu ainakin viime vuosisadan puolivälistä lähtien.
”Taidetta tehtiin jo, kun Intia ja Pakistan itsenäistyivät brittiläisestä Intiasta vuonna 1947.”
Kansantaiteesta pröystäilyyn
Ennen Pakistanin itsenäistymistä sikheillä ja muslimeilla oli tapana koristella rekkojaan gurujen tai suufilaispyhimysten kuvilla.
Myöhemmin kuvasto laajeni: rekkojen kyljissä alkoi näkyä pyhimysten ohessa kaikkea maisemien, tiikereiden, riikinkukkojen ja lentävien hevosten väliltä.
Kehittyi omalaatuinen kansantaide, jossa jokaisella alueella on oma tyylinsä.
”Katsomalla selviää, mistä rekka on kotoisin”, Muhammad Ishfaq sanoo.
”Esimerkiksi Peshawarin rekoissa ei ole niin paljon kuvioita kuin Rawalpindin rekoissa. Siksi ne eivät ole kovin kauniita.”
Rawalpindi tunnetaan erityisesti kukkakuvioistaan.
Kuviot ovat enimmäkseen maalareiden mielen luomuksia, mutta joissain rekoissa näkyvät myös omistajan toiveet.
”Kyse on rahasta: mitä enemmän on törsätä, sitä hienommat ovat koristelut”, maalari Rafiq Rangzad sanoo.
Koristeluun saattaa upota tuhansia euroja, ja siitä on tullut kilpailua.
Koristeluun saattaa upota tuhansia euroja, ja siitä on tullut kilpailua.
Konepajan pihalla kuivuvasta rekasta näkee, että sen omistaja ei ole kitsastellut. Tuulilasin edessä riippuvat valtavat rukoushelmet ja kuljettajan puoleinen ovi on kaiverrettu puusta. Sivussa laukkaa valkoinen lentävä hevonen, jolla on ihmisen kasvot.
Yhden rekan maalaamiseen kuluu Ishfaqin mukaan noin kymmenen päivää.
Suosio laajeni ulkomaille
Haastattelupäivänä Muhammad Ishfaq maalaa kuitenkin ämpäriä.
”Eräs ulkomaalainen mies pyysi minua maalaamaan ämpäreitä ja isoja arkkuja. Hän vie ne kotimaahansa.”
Myös Saksan entinen lähettiläs maalautti Vespa-skootterinsa ja otti sen palvelusaikansa päätyttyä mukaansa.
Eurooppalaiset ja amerikkalaiset turistit levittivät kuvia pakistanilaisesta rekkataiteesta maailmalle jo 1970-luvulla. Maa oli vielä tuolloin etenkin hippien suosittu matkakohde. 1980-luvun lopulla Pakistanin hallitus ymmärsi alkaa järjestää rekkataidenäyttelyitä ulkomailla.
Nyt Melbournen kaduilla Australiassa kulkee rekkataiteella kuvitettu raitiovaunu.
2000-luvun alussa rekkataiteen suosio räjähti.
Nyt Melbournen kaduilla Australiassa kulkee rekkataiteella kuvitettu raitiovaunu. Taidetta näkyy myös huonekaluissa, laukuissa ja jopa lenkkareissa.
Taide sai uusia merkityksiä kotimaassaankin
Aikaisemmin Pakistanissa rekkataiteen suosio rajoittui rekkakuskeihin, mutta huomio ulkomailla teki siitä trendin kotimaassakin.
Rekkojen takaosissa nähdyistä poliitikkojen ja näyttelijöiden kuvista ja humoristisista iskulauseista tuli eliitin retrotyylistä kitschiä.
Samalla järjestötkin keksivät levittää viestiään ympäri maata matkaavissa rekoissa. Niissä puolustetaan tyttöjen koulutusta tai etsitään kadonneita lapsia.
Rekkakuskeille taiteella on yhä oma merkityksensä.
Zafar Iqbal myy rekkoihin kiinnitettäviä koristeita, joista yksi suositummista on rekan etuosassa pyörivä propelli. Toinen taas on rekan takaosaan ripustettava kankainen liina.
”Tätä kutsutaan parandaksi, joita naiset laittavat hiuksiinsa Punjabissa”, Iqbal selittää.
