Antropologi Hilma Granqvist tallensi kansanperinnettä Artasin kylässä Palestiinassa vuosina 1925–1931. Granqvistille omistettua museota ylläpitää 11 vapaaehtoista.
Artasin palestiinalaiskylä sijaitsee lähellä Betlehemiä, puolen tunnin ajomatkan päässä Jerusalemista. Osa noin kuuden tuhannen asukkaan kylästä kuuluu palestiinalaishallinnon A-alueeseen, loppu on Israelin hallinnoimaa C-aluetta.
Kylässä viitoitus ohjaa kansanperinteen keskukseen Artas Folklore Centeriin. Jyrkkien portaiden yläpäässä on perinteinen palestiinalaistalo, joka on muutettu museoksi. Sen seinille on ripustettu suurennoksia antropologi Hilma Granqvistin vuosina 1925–1931 ottamista mustavalkokuvista. Museoon on myös koottu vanhoja työkaluja, vaatteita ja astioita, joista osa on kuulunut Granqvistille.
Sisar Halima
Granqvist teki valtavasti muistiinpanoja Artasin ihmisistä, suvuista ja tavoista sekä otti samalla satoja valokuvia.
Kun Hilma Granqvist saapui Artasiin ensimmäisen kerran vuonna 1925, kylä näytti kovin toisenlaiselta. Asukkaita oli viitisensataa, ja Britannia hallitsi Palestiinaa. Granqvist oli saanut Helsingin yliopistosta tehtäväkseen tutkia Vanhan testamentin naisia, mutta aiheeseen perehtyminen ei kylässä onnistunut.
Sen sijaan kyläläisten perinteet ja tavat alkoivat kiinnostaa tutkijaa.
Uudeksi tutkimusaiheeksi muodostui avioliitto ja siihen liittyvät tavat. Granqvist teki valtavasti muistiinpanoja Artasin ihmisistä, suvuista ja tavoista sekä otti samalla satoja valokuvia.
Palestiinalaiset hyväksyivät Granqvistin yhteisöönsä ja kutsuivat häntä Sitt Halimaksi, ”Sisar Halimaksi”.
Granqvistia auttoi vuosia kylässä asunut lähetystyöntekijän tytär Louise Spaldenberger, joka myös toimi alkuun arabian kielen tulkkina. Myöhemmin Granqvist kirjasi muistiinpanonsa arabiaksi mutta kirjoitti ne puhtaaksi ruotsiksi tai englanniksi.
Osallistuvaa seurantaa
Ensimmäinen matka Palestiinaan kesti puolitoista vuotta. Vuonna 1930 Hilma Granqvist palasi Artasiin ja laajensi tutkimuksiaan muiden muassa synnyttämiseen, lapsuuteen, kuolemaan ja hautajaisiin. Kun hän vuonna 1931 palasi Suomeen, hänen sanottiin tuntevan kylän ihmiset, suvut ja heidän historiansa paremmin kuin kyläläiset itse.
”Maahan haudattu tieto voidaan aina kaivaa esiin, mutta perinteet kuolevat ihmisten mukana, eikä niitä voi enää kaivaa esiin”.
Granqvist oli tyytyväinen tutkimusaiheensa vaihtoon. Hän kirjoitti: ”Maahan haudattu tieto voidaan aina kaivaa esiin, mutta perinteet kuolevat ihmisten mukana, eikä niitä voi enää kaivaa esiin”.
Vuonna 1932 Granqvist väitteli Åbo Akademissa aiheesta ”Avioliiton ehdot palestiinalaiskylässä”.
Apurahan turvin Granqvist palasi vielä kerran Artasiin vuonna 1959. Kylä oli kovasti muuttunut, ja enää harvat kyläläiset tunnistivat hänet. Lisäksi Israelin itsenäistymistä seurannut vuoden 1948 sota oli ajanut monet palestiinalaiset pakolaisiksi.
Uransa aikana Granqvist kirjoitti Artasista viisi antropologista tutkimusta, joista viimeisen vuonna 1965. Lisäksi hän kehitti uutta tutkimusmenetelmää, jota hän kutsui ”osallistuvaksi seurannaksi”. Palestiinassa häntä pidetään alueen antropologisen tutkimuksen perustajana.
Granqvist kuoli vuonna 1972.
Arvokkaita tutkimuksia
Hilma Granqvistin tutkimusten arvo ymmärrettiin Palestiinassa jo 1970-luvun alussa, kun museota nykyisin vapaaehtoisesti vetävän Fadi Sanadin isä Mousa Sanad kuuli, että hänen sukunsa historia oli yksityiskohtaisesti tallennettu.
Kylän vapaaehtoiset keräävät museon ylläpitämiseen tarvittavat varat.
Mousa ja muutamat muut palestiinalaiset alkoivat kerätä ja tallettaa perinteisiä työkaluja ja muuta esineistöä. Virallisesti aineistoa saattoi alkaa esitellä vasta, kun olot vapautuivat Israelin ja Palestiinan solmiman Oslon sopimuksen jälkeen vuonna 1993. Mousa hankki lahjoitusvaroin kylästä tyhjän talon, josta tuli Artasin kansanperinteen keskus. Viime vuonna keskukseen yhdistyi museo, joka oli perustettu kymmenisen vuotta sitten Granqvistin entiseen asuintaloon.
Kylän vapaaehtoiset keräävät museon ylläpitämiseen tarvittavat varat.
Museossa Fadi Sanaad esittelee kokoelmiin kuuluvaa kameraa, jolla Granqvist tallensi Artasissa paikallista elämää, kuten lapsia kantamassa ruukkuja päänsä päällä tai poikia ratsastamassa aasilla. Kuvat oli tarkoitettu tutkimuskäyttöön, mutta samalla ne ovat ainoita valokuvia monista kylän ihmisistä.
Myös museoaktiivi Mahmoud Jaber on löytänyt Granqvistin tutkimuksista runsaasti tietoa kotipaikkansa historiasta ja tavoista.
”Sata vuotta sitten häitä vietettiin viikon ajan kylän taloissa ja pihoilla. Nykyään häät ovat lyhyempiä ja niitä vietetään yleensä ravintoloissa. Jos menen joskus naimisiin, haluan vanhanaikaiset häät”, hän sanoo.
Lue lisää: Ghanassa skeittipuisto rohkaisee naisia harrastamaan
Lue lisää: Pakistanissa rekat koristellaan kuin morsiamet konsanaan
