Tuoreen raportin mukaan jopa puolet ihmiskunnan taloudellisesta tuotannosta on vaarassa, jos maaperän, vesivarantojen ja luonnon monimuotoisuuden huonoon hallintaan ei puututa ajoissa.
Jo 40 prosenttia planeetan maa-alasta on huonontunut ihmisen toiminnan seurauksena, kertoo Global Land Outlook -raportti.
Maa-alan biologisen ja taloudellisen tuottavuuden lasku johtuu maaperän ja vesivarantojen heikentymisestä sekä luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä.
Maa-alueiden heikentyminen uhkaa viljelijöiden satoja, rehevöittää vesistöjä ja vaikeuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemistä, mikä puolestaan lisää köyhyyttä ja heikentää ruokaturvaa.
Käytännössä maa-alueet heikentyvät esimerkiksi silloin, kun metsiä, ruohomaata ja kosteikkoja muutetaan viljelymaaksi tai ruoantuotantoon sopiviksi alueiksi hallitsemattomalla tavalla. Kielteistä kehitystä tapahtuu myös kun, maaperää, vesivarantoja ja kasvillisuutta liikakäytetään niin, että maa-alueet aavikoituvat.
Maa-alueiden heikentyminen uhkaa viljelijöiden satoja, rehevöittää vesistöjä ja vaikeuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemistä, mikä puolestaan lisää köyhyyttä ja heikentää ruokaturvaa. Etenkin vähävaraiset maaseutujen yhteisöt ja pienviljelijät altistuvat aavikoitumiselle, maaperän köyhtymiselle ja kuivuudelle.
Ilmiö ei rajoitu pelkästään yhdelle alueelle tai uhkaa vain yhtä ihmisryhmää, vaan se vaikuttaa syvällisesti kaikkeen inhimilliseen toimintaan.
Maa-aluetta huonontaa erityisesti nykyinen ruoantuotantojärjestelmä, joka aiheuttaa 80 prosenttia metsäkadosta ja kuluttaa 70 prosenttia makeasta vedestä. Järjestelmän ytimessä ovat paljon maa-alaa, vettä ja rehua kuluttavat viljelmät ja karjatilat.
Kolme mahdollista kehityssuuntaa
Raportin laatijoiden mukaan maaperän, vesivarantojen ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ei ole ennalta määrättyä, vaan riippuu siitä, millaisia vastakeinoja ihmiskunta ilmiölle kehittää. Raportissa esitellään kolme mahdollista kehityskulkua, jotka voivat käydä toteen vuoteen 2050 mennessä.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa nykyinen kehityssuunta jatkuu ilman korjausliikkeitä. Maaperä heikkenee, vesivarat hupenevat ja luonnon monimuotoisuus köyhtyy. Viljelijät kärsivät eroosiosta ja satojen pienentymisestä. Samaan aikaan ruoan ja eläinrehun kysyntä kasvaa ja hinnat nousevat. Maatalous valtaa yhä suuremman osan luonnonalueista.
Jos tämä vaihtoehto käy toteen, ylimääräistä maa-alaa huonontuu koko Etelä-Amerikan mantereen verran vuoteen 2050 mennessä. Huonontuminen kasvattaa planeetan hiilidioksidipäästöjä 17 prosentilla nykyisestä.
Toisessa vaihtoehdossa suojellaan 35 prosenttia maapallon maa-alasta. Keinoina käytetään peltometsäviljelyä, laidunmaiden hoitoa ja tuettua metsän uudistamista. Kehittyvien maiden sadot nousevat 5–10 prosentilla edelliseen vaihtoehtoon verrattuna, mikä rajoittaa ruoanhinnan nousua.
Jos ihmiskunta kykenee näihin toimiin, hiilidioksidipäästöt pienenevät jonkin verran. Luonnon monimuotoisuus kuitenkin heikkenee yhä, vaikkakin 11 prosenttia hitaammin kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa.
Kolmannessa vaihtoehdossa ryhdytään ennallistamaan ja suojelemaan maaperän, vesivarantojen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisiä alueita. Huomiota kiinnitetään myös fossiilisen hiilidioksidin varastointiin ja keskeisiin ekosysteemin toimintoihin. Suojelutoimilla rajoitetaan muun muassa metsänhakkuita, puun polttoa, maan kuivattamista ja maan käyttötarkoituksen muuttamista.
Tämän vaihtoehdon toteuttaminen muuttaa Intian ja Pakistanin kokoisen maa-alueen suojelluksi alueeksi. Luonnon monimuotoisuus heikkenee myös tässä vaihtoehdossa, vaikkakin noin kolmasosan vähemmän kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa. Hiilidioksidipäästöt vähenevät reilusti.
Planeetan taloudesta voi kadota puolet
Raportin laatijat ovat laskeneet edellä mainittujen toimenpiteiden – tai tekemättä jättämisen – hinnan rahassa.
Ensimmäinen vaihtoehto eli korjausliikkeiden välttäminen uhkaisi koko luontopääomaan sidottua 44 000 miljardin Yhdysvaltain dollarin vuotuista taloudellista panosta. Tämä on karkeasti laskettuna noin puolet vuoden 2021 bruttokansantuotteesta, joka oli 93 000 miljardia dollaria.
Kolmannen vaihtoehdon kohdalla taloudelliset hyödyt maaperän ja vesivarantojen ennallistamisesta, kasvihuonekaasujen leikkaamisesta ja luonnon monimuotoisuuden suojelemisesta kohoaisivat jopa 50 prosentin verran yli nykyisen planeetan vuosittaisen bruttokansantuotteen.
Raportissa ehdotetaan, että muutosta rahoitettaisiin tukiaisilla, joita tällä hetkellä suunnataan fossiilisten polttoaineiden tuottajille ja tehomaataloudelle 700 miljardin dollarin edestä vuosittain.
Laskelmien mukaan jo 1 600 miljardin dollarin sijoituksella pystyttäisiin ennallistamaan Kiinan kokoinen huonontunut maa-ala vuoteen 2030 mennessä.
3. kappaleen kirjoitusasua muokattu 24.11.2022 klo 15.05.
