Kun afrikkalaiset kaupungit jälleenrakentavat talouttaan, tori voisi olla se tila, joka vetää ihmiset yhteen, luo työpaikkoja ja tuo lisää elämää kaupunkiin, kirjoittavat Etta Madete ja Carl Manlan.
Monet afrikkalaiset tekevät mielellään ostoksensa epävirallisilta toreilta, vaikka asuisivat kaupungeissa, joissa on nykyaikainen infrastruktuuri. Kun olimme lapsia Keniassa ja Norsunluurannikolla, meidänkin äitimme suosivat tuoretuotteita, joita maalaisnaiset myivät markkinapaikoilla.
Kenian maanviljelijöistä 80 prosenttia on naisia.
Vaikka kotikaupunkimme Nairobi ja Abidjan ovat mantereen vastakkaisilla puolilla, äitimme ottivat samalla tavalla meidät mukaansa mennessään ostamaan hedelmiä ja vihanneksia. Niitä myivät naisyrittäjät naapuruston mutaisilla kaduilla tai kojuissa pääteiden varsilla.
Näiden viikoittaisten torivierailujen muisteleminen muistuttaa meille, miten tärkeitä epäviralliset kauppiaat ovat ruokajärjestelmällemme. Useimmat heistä ovat naisia. Abidjanissa naisten pyörittämä ”Marché Gouro” hallitsee 97,5 prosenttia tuoreruuan tarjonnasta. Kenian maanviljelijöistä 80 prosenttia on naisia.
Käymme toreilla edelleen. Supermarketeissa ja ostoskeskuksissa on kyllä kaikki, mitä tarvitsemme, mutta niistä puuttuu luonnetta. Niissä ei voi hieroa kauppoja samalla tavalla kuin torien naispuolisten kauppiaiden kanssa.
Näin on useimmissa Afrikan maissa. Kuluttajien valtava enemmistö käyttää rahansa mieluiten epävirallisella sektorilla, vaikka tarjolla olisi myös hyvin kehittyneitä virallisia vähittäismyyntitoreja.
Torikokemusten kautta olemme voineet ymmärtää äitiemme lapsuutta maaseudulla. Tori oli perinteisesti kylän sydän. Sitä ympäröivät yhteisölle tärkeät rakennukset: päällikön talo, parantajan maja, palvontapaikat ja koulut.
Perinteisten basaarinkaltaisten torien rakenteessa otettiin huomioon kaupankäynnin sosiaalinen luonne. Se mahdollisti epävirallisen vuorovaikutuksen, joka loi luottamuksen siteen. Luottamus on epävirallisessa kaupankäynnissä tärkeä – kauppiaat usein antavat kaupan päälle ylimääräisen banaanin tai muun hedelmän maistiaiseksi. Luottamuksen side sai äitimme ja nyttemmin myös meidät säilyttämään yhteytemme naisiin, joiden maatiloilta ruokamme tulee.
Nykyaikaisessa kaupungissa tori on edelleen kaupankäynnin ja sosiaalisen toiminnan keskus. Keniassa epäviralliset markkinat vastaavat 82 prosentista vähittäiskaupasta.
Afrikan väestön odotetaan kasvavan 2,5 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Heistä 60 prosentin oletetaan elävän kaupungeissa. Nopeasta kaupungistumisesta huolimatta epävirallisten kauppiaiden työolosuhteet eivät ole kohentuneet.
Toreja kehittämällä investoitaisiin siihen 85,8 prosenttiin afrikkalaisista, jotka ansaitsevat tulonsa epävirallisessa taloudessa. Samalla edistettäisiin naisten tuotteiden markkinoille pääsyä – naisethan kasvattavat 70 prosenttia Afrikan ruuasta.
Koronapandemian jälkeisen jälleenrakennuksen aikana torit voisi suunnitella uusiksi.
Monet Afrikan valtiot yrittävät estää koronaviruksen leviämistä sulkemalla ulkoilmatoreja, joista useimmat ihmiset ostavat ruokansa. Miljoonat jäävät työttömiksi. Näin tapahtuu, vaikka ulkoilmatori itse asiassa on turvallisin paikka ostosten tekoon. Kun viemäröinti on kunnolla hoidettu, torien luonnollinen ilmanvaihto tekee niistä turvallisempia kuin ostoskeskuksista.
Koronapandemian jälkeisen jälleenrakennuksen aikana torit voisi suunnitella uusiksi. Voisimme ottaa oppia niin Singaporen ruokatoreista kuin Abu Dhabin keskustoristakin. Jälkimmäisessä perinteinen ja moderni arkkitehtuuri yhdistyvät. Virallisten ja epävirallisten torien yhteensulautuminen on toiminut hyvin myös esimerkiksi Lontoon kuuluisilla katumarkkinoilla tai Marrakeshin soukissa.
Perinteisillä basaarikojuilla on luonnetta ja ennen muuta ne ovat yksinkertaisia ja liikuteltavia. Myyjät voivat liikkua ympäri kaupunkia eri toreilla. Ne ovat myös edullisempi vaihtoehto, sillä kiinteiden kauppapaikkojen vuokrat ja kulut ovat korkeita.
Kun sosiaalista etäisyyttä pyritään pitämään yllä, kaupunkitori vaatii entistä enemmän tilaa. Kun liikenne on vähentynyt, epäviralliset kauppiaat voisivat vallata autoilta vapautuneita hiljaisia katuja ja parkkipaikkoja. Näin he myös tarjoaisivat kansalaisille turvallisia paikkoja tapaamisiin, kaupankäyntiin ja yhteisön rakentamiseen.
Koronaviruksen tähden käsienpesupaikkojen on tultava torien vakiovarusteiksi. Joidenkin kauppiaiden nähdään jo pystyttävän käsienpesupisteitä kojujensa eteen, vetävän käsiinsä hansikkaat sekä ottavan etäisyyttä naapurikojuihin.
Kun afrikkalaiset kaupungit jälleenrakentavat talouttaan, tori voisi olla se tila, joka vetää ihmiset yhteen, luo työpaikkoja ja tuo lisää elämää kaupunkiin. (IPS)
TEKSTI ETTA MADETE JA CARL MANLAN/KUVITUS SAMULI SIIRALA
Etta Madete toimii arkkitehtisuunnittelijana BuildX Studiossa ja luennoitsijana Nairobin yliopistossa. Hän on Aspen Instituten New Voices Fellow -ohjelmassa. Carl Manlan on Ecobank Foundationin operatiivinen johtaja ja oli Aspen Instituten New Voices Fellow -ohjelmassa vuonna 2016.
Englannin kielestä suomentanut Matti Ripatti.
